Poika joka menetti muistinsa ja Ilonen talo

Kreetta Onkelin "Poika joka menetti muistinsa" voitti vuoden 2013 Finlandia Junior -palkinnon. Luin kirjasta sanomalehdestä ja samassa artikkelissa oli mainittu Onkelin aikaisempi kirja "Ilonen talo". Kiinnostuin kirjoista ja kirjailijasta sen verran, että hankin molemmat kirjat ja nyt lomalla olen myös lukenut ne (yllätys).

Luin ensin kirjan "Ilonen talo", joka on ilmestynyt jo vuonna 1996. Kirjasta on tehty myös televisioversio, mutta se on mennyt minulta ohi. Muutenkaan en ole kiinnittänyt kirjaan ja kirjailijaan huomiota ennen kuin nyt tuon Finlandia-palkinnon myötä. Kirjan tarina sijoittuu Luhangan kylään, josta Onkeli on kotoisin. Se on tarina Onkelin omasta lapsuudesta.

Tämä romaani sai ilmestyessään Kalevi Jäntin palkinnon

 

 

Kirja "alkaa" heti: "Isä nukkuu keskellä päivää. Isä on kännissä. Silloinhan aina nukuttaa. Luhangassa on yksi Nenna Ukkonen. Sen isä on kännissä vihainen." 
Tomperin perheen nuorempi tytär Ruut kertoo perheen vaiheista viidentoista vuoden ajalta. Perheeseen kuuluu Ruutin lisäksi äiti, isä, isosisko Birge ja koira. Äiti alkoholisoituu pahasti isän kuoltua ja samalla mielenterveysongelmat lisääntyvät: "Nukumme Datsunissa. Äiti on pysäköinyt Datsunin saareen. Äiti pelkää kummituksia. Äiti ei uskalla nukkua kotona. Isä ei ole vielä lähtenyt pois."
Onkelin kerronta on suorasukaista. Asiat sanotaan niin kuin nuori tyttö ne käsittää. Mitään ei kaunistella. Tytöt ovat välillä mummulla ja papalla, välillä sijaisperheessä, mutta pääsevät palaamaan takaisin kotiin äitinsä luo. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat vahvasti heidän omaan kasvuunsa.

Ilman muuta luettava kirja!

"Poika joka menetti muistinsa" -kirja on suunnattu nuorille, mutta siinä ei ole mitään sellaista, etteikö sitä voisi myös aikuinen lukea, päinvastoin.

Arto tutustuu erilaisiin ihmisiin muistin menetyksen aikana.

Kirjan päähenkilö on Arto, joka herää kesällä jostain Helsingin puistosta. Hän on menettänyt muistinsa, eikä tiedä kuka on, missä asuu ja missä on. Hän arvelee olevansa noin kymmenenvuotias. Taskusta löytyy lappu, jossa lukee "Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruoaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti." Lapusta poika saa tietää olevansa nimletään Arto. Lähdettyään liikkeelle Arto joutuu moneen tukalaan tilanteeseen, mutta huomaa olevansa hyvä puhumisessa ja selviytyy nimenomaan puhumalla kiperistä tilanteista. Hän on jo järkevästi ottamassa yhteyttä poliisiin, mutta tapahtumien kulku vie hänet toisaalle.

Tämä kirja tuo vahvasti esille sen, että kaikkien tekojen takana on aina jotain, joka laittaa ihmisen toimimaan niin kuin toimii.  Usein syyt löytyvät kodista niin surullista kuin se onkin. Joskus myös hyvinkin pieni asia voi aiheuttaa tekoja, joilla on iso merkitys monen ihmisen elämässä.

Mielenkiintoinen tuttavuus kaiken kaikkiaan tämä Kreetta Onkeli.

ajojahti

Liza Marklundin kirjoihin hurahtaneena ostin hänen uusimpansa "ajojahdin" (2013) ja kulutin Tapaninpäivän sen lukemiseen.

Siitä on jo hetki kun luin edellisen kirjan ja aluksi piti hiukan muistella, että pääsi mukaan Annika Bengtzonin nykyiseen elämänmenoon sisälle. Kirja ei kuitenkaan ole mitenkään sidottu aikaisempiin, joten sen voi lukea ihan yksittäisesti.

Varsinaisen julkispoliitikon kidutukseen perustuvan pääjuonen lisäksi kirjassa todentuu vahvasti mahdollisuus vaikuttaa sosiaalisen median kautta mm. mustamaalaamiseen.

Annika on oma aktiivinen itsensä. Hän ehtii tutkia rikoksia, mutta myös valmistaa lähes joka päivä päivällisen uusioperheelleen. Hänellä on erittäin hyvä muisti ja tietämys monista asioista ongelmanratkaisutaidoista puhumattakaan.

Kirja piti kyllä otteessaan, mutta jotain jäi puuttumaan. En ihan viittä tähteä lähtisi antamaan.

Asiat selvisivät lukijalle vaikka mitään "loppukohtausta" ei tullutkaan.

Marklundin tyyli sopii minulle ja se näkyy myös kirjastossa. Kaikki Annika Bengtzon -kirjat löytyvät hyllystä ;).
Palaillaan!

Lisää Tuomista: AGLIO & OLIO

Kun ensin ostaa Saku Tuomisen yhden kirjan, niin yllättäen huomaa, että miehen nimi tulee vastaan jos missäkin yhteydessä. Ei vaan ole tullut kiinnitettyä huomiota. Hän on ollut mm. yhtenä tekijänä kirjassa "Aglio ja Olio" Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden lisäksi.

Yksinkertaisen pastan A & O

Käsissäni oleva kirja on 5.painos, ensimmäinen on julkaistu jo vuonna 2007. Olen selkeästi ollut "näkemättä" kirjaa, koska en ole "pastaihmisiä" niin suuressa määrin kuin moni muu.
Mutta Sakun "Hyvän elämän" kautta tutustuin miehen muuhun tuotantoon ja nyt tämä kirja kuuluu kirjastooni. Ja mikäli itseäni yhtään tunnen, kohta siellä on myös samojen tekijöiden 2011 ilmestynyt Basta ja ehkä jotain muutakin vielä.

Kirjan ensimmäiset 55 sivua käsittelevät pastan historiaa aina nykypäivään asti, pastan tekemistä ja erilaisia pastamuotoja. Seuraavilla 50 sivuilla on käsitelty erilaisia pastan käyttöön liittyviä perusasioita ja pastaruoissa käytettäviä muita raaka-aineita, kuten juustoja, mausteita yrttejä jne.

Toinen osa, noin 200 sivua, sisältää ruokaohjeita. Äkkiseltään katsottuna lähes jokaisesta ohjeesta on kuva tai ainakin ohjeeseen liittyvistä aineista. Ohjeet eivät ole tarkkoja vaan ennen ohjeosiota on ohjeistettu miten ohjeita tulee lukea.

Vespa ja pasta!

"Ruokaohjeiden filosofia" ja "Määristä ja mitoista" kannattaa lukea ennen kuin alkaa väsätä pastoja. Sieltä löytyy ohjeistus ohjeiden lukemiseen, mm. että lähes kaikki ohjeet ovat kehden hengen ohjeita pl. uuniruoat. Pastan määrä on 100g /ruokailija alkuruoassa ja 120g/ruokailija pääruoassa.

 Bolognese ja Carponara ja paljon muita

Keitinveteen ei saa lorauttaa öljyä vaan ainoastaan karkeaa merisuolaa ja maustamiseen esim. maldon-suolaa (ihan uusi tuttavuus).
Parmesaani ostetaan palana ja raastetaan itse. Ei siis valmista raastetta ostoslistalle.

Ei auta muu kuin sukeltaa pastan ihmeelliseen maailmaan kunhan joulusta selvitään.

Hyvä elämä lyhyt oppimäärä

Saku Tuomisen kirjan nimi on kokonaisuudessaan "Eihän minulla ole hajuakaan siitä, mistä hyvä elämä koostuu. Siksi tästä tuli ainoastaan lyhyt oppimäärä."

Kirja on pieni ja siinä on hiukan yli sata sivua. Se on nopea- ja helppolukuinen. Tuominen pohtii ihmisen käyttäymistä ja uskomuksia ja antaa ehdotuksia miten tulisi käyttäytyä saavuttaakseen hyvän elämän tai jotain sinne päin ;)

Ostin kirjan kolmisen viikkoa sitten ja selasin ja lueskelin sitä jo silloin. Tänään (joulupäivänä) palasin sen pariin ja aloin muistelemaan, että luinko kirjaa siten, että alleviivasin ja tein siihen joitakin sivumerkintöjä. Kunnes "heräsin" ja tajusin, että nehän kuuluvat kirjaan. Saku on varmaankin itse tehnyt merkinnät vapaalla kädellä (juuri minun tyyliini). Hieno tehoste!

Kirja on jaettu kolmeen osaan.
Ensimmäinen osa on INTO. Se sisältää luvut Ilotulitus, Astronautti, Maailman ympäri, Raati, Mitä kaikkea?, Hyvä kirja, Järkevyys, Sitku ja 1943.

Toinen osa on ALHO. Siinä on Suuri tuntematon, Muovailuvahaa, Höpinää, Juu ei,  Niin miksi?, Pois, Ullakko,Värikorjaus, Paha kolminaisuus, Haihattelijat, Puurtajat, Takertujat ja Häkkyrä.

Kolmas osa on VALO. Siihen kuuluu Jako kolmeen, Nyt, Unelmoinnin taito, Tekemisen taito, Muistelemisen taito, Tasapaino, Kiertoliike, Epäonnistumisen pelko ja Hyvän elämän kehä.

Kokeile, havainnoi, opi ja jatka matkaa...

Kirjan lopussa on liitteet, harjoituksia ja tilaa omia muistiinpanoja varten.
Harjoitukset liittyvät
* unelmointiin (mm. "Suhtaudu unelmointiin kuin harrastukseen. Varaa itsellesi aika, esimerkiksi tunti viikossa")
* tekemiseen (mm. "Ala seurata mihin aikasi menee. Pidä paiväkirjaa", "Tee jotain uutta joka viikko, tai edes kerran kuussa. Tee jotain yllättävää jollekin toiselle", "Epäonnistumisia ei ole. On ainoastaan asioita, jotka eivät toimineet")
* muistelemiseen (mm. " Ala havainnoida päivääsi. Käy aina läpi päivän tapahtumat", " Käsittele asiat jotka vaivaavat sinua. Soita vaikeat puhelut. Älä märehdi").

Tämä on kirja, johon voi aina palata ja sitä kautta pohtia omaa käyttäytymistään ja uskomuksiaan. JA MUUTTUA! Jokainen kappale sisältää uskomattoman paljon varteen otettavaa tietoa.

Kirjastoni ehdoton suosikki!

Sarjakuvamuseo Brysselissä

Brysselin reissulla tutustuttiin paikalliseen sarjakuvamuseoon.

Se oli mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka en tuntenutkaan kaikkia hahmoja ja sarjakuvia.

Lucky Luke oli saanut oman pienen huoneen, jossa esiteltiin kirjailija sekä tuotantoa.

Museon myymälästä löysin tietty ostettavaakin. Ensimmäiseksi bongasin Barbapapan, joka on alunperin ranskalaista tuotantoa (Tison & Taylor). Lasten ollessa pieniä barbapapat tulivat tutuiksi.

Vaikka en ymmärrä kirjan tekstiä, niin kuvat kertovat riittävästi.

Näistä kuvista voi löytää vaikka mitä eli niistä voi lukea paljon enemmän kuin pelkät puhekuplat. Vain mielikuvitus on rajana.

Toinen kirja, joka oli ostettava, oli tietysti Tintti, joka on belgialaista käsialaa (Hergé). Ja sekin tietty ranskankielisenä. Tähän pätee sama kuin edelliseen eli täytyy lukea kuvista miten Tintti ja Milou selviävät seikkailustaan.

Ammattiala kulkee mukana kuin ruumiinosa, joten en voinut välttyä ostamasta isohkoa postikorttia, joka liittyy ruoanvalmistukseen. Todellisuudessa en ymmärrä kortista juurikaan mitään. Kuvista lukeminen ei riitä tässä kohtaa. Jotain tässä menee pieleen, mutta mitä? Ottakaa te selvää siitä.

 

Ja nyt pitäisi keskittyä kasvatustieteellisiin teoksiin ja artikkeleihin. Jotta saisi joskus itsensä valmiiksi ;)

Paimentyttö ja Topelius

Enni Mustosen Paimentyttö eksyi minulle luettuani siitä kirjakerhon mainoksen. Se aloittaa uuden sarjan "Syrjästäkatsojan tarinoita", jossa liikutaan tunnetuissa suomalaisissa kulttuurikodeissa. Tässä kirjassa piikatyttö Ida on pääosassa ja hänen tarinansa ottaa lukijan otteeseensa. Kirja on erilainen kuin yleensä olen lukenut, mutta se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että nyt odotan malttamattomana seuraavia osia, jotta pääsen kurkistamaan taas johonkin kulttuurikotiin.
Ida on mm. piikana professorilla Z. Topeliuksella ja tämän kuoltua (kirjan lopussa) siirtyy Aino Sibeliukselle, joka on naimisissa viuluniekan ja säveltäjän kanssa. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Heti luettuani kirjan tuli mainos kirjasta "Topeliuksen lukemisia lapsille" ja tartuin syöttiin. Nyt luen iltasadun tästä kirjasta. Kirjan on kuvittanut taidemaalari Risto Suomi ja kuten kuvista näkyy, se on onnistunut. Sadut sopivat myös erittäin hyvin aikuisille. Suosittelen!

Vattumatoa en ole vielä lukenut, koska etenen järjestyksessä (älä kysy miksi), mutta se on varmasti myös satu, joka rauhoittaa mielen ja sen lukemisen jälkeen on helppo nukahtaa.

Siisti kosto minikirjana

Jens Lapiduksen "Siisti kosto" oli yllättävän hyvä lukea minikirjana. Siinä on 1185 sivua, jotka ovat samanlaisin kuin virsikirjassa. Ohuita ja vaatii hiukan sormenpään kastelua aina silloin tällöin kun kääntää sivua. Ostin kirjan lentoasemalta ja se osoittautui tosi käteväksi käsilaukkukirjaksi.

Olen katsonut elokuvana tämän Stockholm noir ykkösen " Rahalla saa", joten tämä toinen osa oli ensimmäinen lukukokemus tästä triosta. Rajuja tyyppejä, rajua tekstiä ja rajuja tekoja. Siitä on tämä kirja tehty. Välillä piti oikeasti miettiä, onko tuollaisia ihmisiä olemassa, jotka eivät välitä kenestäkään ja voivat tehdä ihan mitä tahansa.Hyvän ja pahan raja on todella veteen piirretty. Vaikea asettua kenenkään puolelle, kun kaikilla on jotain salaisuuksia, jotka eivät kestä valoa.Huumeita, hyväksikäyttöä, kiristystä. Sveduja ja maahanmuuttajia.

Kannattaa kokeilla minikirjaa, se yllättää. Niitä on jo melkoisesti. Minä "jouduin" ostamaan kirjamessuilta äsken mainitsemani Jens Lapiduksen Stockholm noir ykkösen (Rahalla saa) ja sain samalla ilmaiseksi Anna-Leena Härkösen "Ei kiitos" -minikirjan. Nyt en ehdi niitä lukemaan, mutta sitten kun on taas aikaa tai matkalla...jonnekin. Tai siis "Ei kiitos" on tullut luettua jo aikaisemmin ihan normikirjana. Onneksi tämä toinen ei vie juurikaan tilaa hyllyssä ;)

Reikä

Olin syyslomalla reissussa ja laukussa oli neljä kirjaa matkaevääksi. Yksi niistä oli Riikka Ala-Harjan Reikä.
Kirja on jaettu neljään osaan, jotka ovat:
I Me olemme lumoava ihmispari
II Tarmo
III Laskeudun portaita pitkin järveen
IV Jonain päivänä jäät lähtevät

Nämä osat sisältävät yhteensä 12 novellia. Osa novelleista on melko lyhyitä ja nopeasti luettavia, oikeastaan vain yksi on mielestäni liian pitkä ja hiukan kyllästyttävä. Pongasin kirjan sanomalehden arvioinnista ja siltä istuimelta tilasin sen itselleni. Enkä kadu. Se oli juuri sopivaa luettavaa aamuisin, kun heräsi, mutta ei ollut mitään tekemistä, kun ei ollut koiraa lenkitettävänä eikä työkuviot kutsuneet eli sai vain olla ja venytellä rauhassa uuteen päivään.
Toisaalta on hassua, että lähtee matkalle kirjojen kanssa, mutta kirjat täydentävät loman tunnetta. Kun ei voi tehdä kotihommia ja jos vaikka jää jumiin lentokentälle. Silloin pitää olla kirjoja mukana, että aika kuluu nopeasti jne. Aina on syy kantaa kirjoja edestakaisin :)

Minä olen yllättynyt Ala-Harjan kirjoitustyylistä. Se on hauska ja yllättävä. Novelleista tulee hyvä mieli ja jotkut niistä oikeasti naurattavat.
Kirjan takana kerrotaakin, että "Reikä on tarkkaan havaintoon perustuva, hersyvän runsas novellikokoelma. Siinä tarkastellaan elämää ja sen nurjaa ihanuutta monista kulmista, monin silmin. Samalla kun katsotaan ulos, katsotaan sisään -  häpeämättä kuin Facebookin seinää."
Jos saat käsiisi, niin lue ja nauti!

Helsingin kirjamessut

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että on paljon tapahtumia, konsertteja, ensi-iltoja teatterissa ja tietysti kirjamessut.
Tänä vuonna en pääse yhteensattumien vuoksi sinne viikonloppuna, mutta olen/olemme "peranneet" ensimmäisen messupäivän eli torstain 24.10. vapaaksi. On vaihtelua mennä messuille eri päivänä kuin normaalisti vaikka "päätapahtumat" ehkä sijoittuvatkin enemmän lauantaille ja sunnuntaille.
Aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa tai sitä mitä tilaa.

 Messujen teemana on Saksa.

Tilasin messulehden postitse, koska haluan tehdä siihen merkintöjä ja selata sitä aina kun haluan. Nettilehti ei ole minun juttuni tässä tapauksessa.

Monta ruksia on jo ruksattuna. Seuraavaksi alkaa aikatauluttaminen ja priorisointi. Koska meitä on kaksi, niin on oltava tarkkana, että molemmat saa.


Olisi hauskaa osallistua lukupiiriinkin, mutta kun on vain yksi päivä aikaa, niin ei pysty. Olen suunnitellut, että sitten kun saan graduni valmiiksi (kun nyt ensin aloitankin sen kunnolla) niin perustan jonkun toisen kanssa lukupiirin joko töihin tai sitten ihan tuttavien kesken. Olisi hauskaa kokoontua hyvällä porukalla keskustelemaan kirjoista. Jokaisella olisi varmasti oma mielikuva kulloinkin luetusta kirjasta. Juuri se olisi sen anti. Nähdä sama asia eri näkökulmasta ja "maistella" sitä.

Kirjamessujen yhteydessä täytyy osallistua myös "Ruoka ja viini" -messuille. Se on siis ihan must! Maistella hiukan erilaisia viinejä ja istua näytöskeittiössä katsomassa kun mm. Maija kokkaa uudesta kirjastaan kalaruokia.

Näillä mennään!

Aapine

Oli pakko ostaa Heli Laaksosen Aapine, vaikka minulla ei ole ympärilläni ketään pikkuihmistä, jonka kanssa sitä voisin tutkia.

Samalla ostin ensimmäisen äänikirjani. Sitä on mukava kuunnella. Äänikirjassa kuulee painotuksen murteesta, jota ei itse hallitse. Minä olen vaan nääs, mä ja sä -ihminen.

Onhan minulla tässä minun kirjojen täyteisessä työhuoneessani muutamia kavereita, joiden kanssa voin jakaa kaikki kirjaelämykset.

Tämän olen saanut joskus todella kauan sitten opiskeluaikana. Niin on "pusuhuuli" seurannut minua maailman mutkissa.

Myös nämä peikot ovat olleet minulla yli 30 vuotta. He ovat pysyneet yhtä virkeinä vuodesta toiseen valmiina kommentoimaan asiaa kuin asiaa.

Kirja on omistettu "Aakkossi niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast!" Kirjan on kuvittanut Elina Warsta ja vaikka ensituntumalta kuvat tuntuvat melko yksinkertaisilta pl. kansikuvat, niin niistä jokaisesta voi löytää vaikka mitä.

Aapine alkaa Aasta kuten aapisen kuuluukin alkaa ja jatkaa aakkosjärjestyksessä siten, että jokaiselle kirjaimelle on varattu yksi aukeama. 
Tuplaweelle on pienempi tila, mutta tila riittää. " Woi welje, mut willois o hämärä!
Winkki kaks: wara mukka tuhane wati lamppu."

Tämän jälkeen on "Kolm piänt juttu sul, ko olet opetellu jo kaik aakkose"

1. Aili opetta Toivoll suamen kiält
2. Kaik järjesty
3. Marsu muuttu

"Juttujen" jälkeen on sanastoa aapiseen.  Affen on ahven, eittämät on kieltämättä, varmasti ja hollata tarkoittaa jankuttaa tai pitää kiinni jostakin. Monet sanat ovat minulle outoja. En tiedä, että prasu on nuotio tai tulisijan valkea, kellasi keltaisia, kontti jalka, reerata järjestää jne.

Kaiken päätteeksi on vielä pamfletti eli paasausosio, jossa on osviittaa  lukijalle.

Takakannessa on varoitus: "Älä jätä last Aapise ääre ilma valvontta! See voi oppi murret!

Kissat kehrää tyytyväisenä, luki mitä kirjaa tahansa. Tässä tapauksessa ne taisivat kehrätä murteella :)

70 %:n ale

Paikallinen kirjakauppa ilmoitti pintavaurioisten kirjojen alennusmyynnistä. Tottakai minulle järjestyi aikaa mennä katsomaan olisiko siellä jotain mitä minä ehdottomasti tarvitsisin.

Ja olihan siellä

Kuusi kirjaa lähti minun mukaani.

Totuus kolesterolista (Kovanen, Strandberg & Huovinen)
- ympärilläni on ihmisiä, joilla on kolesteroliarvot korkealla... on korkea aika saada tietää siitä totuus.

Tavoitteena huippukoira (Korri & Korri)
Iineksen kanssa tehdään töitä koko ajan... tulokset puhuvat puolestaan. Viime kyläreissulla tyttö yllätti kiipeilytaidoillaan ja pisteli britatortun pohjia (kaikista neljästä) poskeensa. Huom! Viisas koira, maistoi jokaisesta varmuuden vuoksi, vaikka olisi voinut syödä sen yhden kokonaan. Toivottavasti kirjasta löytyy apua buberteettiin.

Syö, liiku ja rentoudu hormonityyppisi mukaan (Pape, Quadbeck & Cavelius)
Aineenvaihdunta-, stressi ja sukuhormonit ohjaavat minunkin elämääni ja estrogeenien toiminnan heilahtelu näkyy minunkin vartalossani... on siis luettava lisää. Hieno juttu, nyt voin aina vedota estrogeeneihin, kun joku antaa palautetta toiminnastani

Makeaa ja suolaista puutarhasta (Talka)
Leivontakirja, jossa lähdetään kevään ensimmäisistä raparperinlehdistä aina syksyiseen punajuurisatoon saakka. Syyskesän ohjeissa näkyy omenat, puolukka, aronia, luumu, päärynä,sipuli, juurekset, kesäkurpitsa ja avomaankurkku. Porkkanateeleivät näyttävät oikein syötäviltä ja terveellisiltä. Kokeiltava on.

Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja (Stanfield)
Kirja on täynnä uskomattomia pieniä virkkaustöitä. Sitten kun kiireiltä ehtii, niin näistä saa vaikka mitä!

Koskettava kokemus (Guggenheim & Guggenheim)
Kirjassa on yli 300 tarinaa tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet viestin edesmenneeltä läheiseltään. Mikä sen mielenkiintoisempaa luettavaa. Pieninä annoksina... uteliaisuudesta.

En kyllä näin maallikkona näe mitään vikaa kirjojen pinnoissa...
Lukemisiin!

Maukas gradu

Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen elämässäni ja varsinkin korvieni välissä, että aloitan gradun tekemisen. Alkulämmitelyyn tilasin alennusmyynnistä itselleni Antti Kariston ja Ullamaija Seppälän kirjoittaman (2004) kirjan "Maukas gradu valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille".

Kirja on helppoa luettavaa ja jopa hauska. Siinä havainnollistetaan gradun tai väikkärin tekoa katkelmilla Anthony Bourdain vuonna 2002 kirjoittamasta "Kitchen Confidential Mestarinkokin tunnustuksia" kirjasta.
Boudain kirjoittaa, että  kokki tarvitsee kunnon kokkiveitsen, ei mitään sarjaa erilaisia veitsiä. Kokkiveitsen pitää olla sellainen, joka tuntuu kädessä mukavalta, joka on kevyt ja jota on helppo käyttää ja teroittaa. Tätä vertausta käytetään esimerkkinä opinnäytetyön tekijän valitessa tutkimusmenetelmää. Mieluummin kannattaa satsata yhteen menetelmään ja hallita se hyvin kuin valita useampia ja yrittää hallita ne.

Takakannen ohje maukkaan gradun tekemiseen: "Ota sopiva aihe, kunnon möhkäle, mutta ei tolkuttoman kokoista. Marinoi se liemessä, johon lorautat runsaasti kirjaviisautta, kunnianhimoa ja aitoa uteliaisuutta (exrta virgin)."

Nyt ei auta muu kuin aloittaa homma ja yrittää viedä se kunnialla loppuun. Eipä siitä kuitenkaan sen enempää tässä vaiheessa. Kuvasta kuitenkin näkyy, että sosiaalinen media näyttelee jonkinmoista osaa gradussani.

Minulla on pitkä pino romaaneja lukulistalla, mutta nyt keskityn  gradukirjallisuuteen (tai ainakin pyrin siihen), johon palaan täälläkin teidän ja omaksi ilokseni.

Muutoksia kalenteri 2013

Tilasin Paul Coelhon tämän vuoden kalenterin alemyynnistä. Vuosi on jo puolessa tai oikeammin jo lähempänä loppua kuin alkua, mutta tämä kalenteri on mielestäni kuolematon.
Paul Coelhoa pidetään sanojen alkemistina, jonka tekstit ovat koskettaneet ja koskettavat monia lukijoita. Tekstejä täydentää Kolumbialaisen Catalina Estradan värikäs, räiskyvä ja myös hienostunut kuvitus.

Takakannen teksti kuuluu näin:

" Maailma sekä luodaan että tuhotaan juuri tällä hetkellä.

Se kenet tapasit ilmestyy esiin uudestaan,

se jonka annoit mennä tulee taas takaisin.

Älä ole uskoton armolahjoille jotka sinulle on annettu.

Ymmärrä mitä tapahtuu sinulle,

niin saat tietää mitä tapahtuu kaikille muille"

                                                                          ALEF

Jokainen kuukausi on nimetty ja siitä on kirjattu mietelmä.

Tammikuu - Herääminen

Helmikuu - Suuruus

Maaliskuu - Kokemus

Huhtikuu - Hyväksyminen

Toukokuu - Harmonia

Kesäkuu - Antaumus

Heinäkuu - Vaihtelu 

koska nyt on heinäkuu, niin laitan tähän myös mietelmän

"Matkan varrella on yksitoikkoisia osuuksia,

ja salaisuus piileekin siinä, miten nuo osuudet muunnetaan

itsensä tai jonkun suuremman löytämiseksi."

PORTOBELLON NOITA

Elokuu - Innostus

Syyskuu - Rakentaminen

Lokakuu - Vapaus

Marraskuu - Mahdollisuus

Joulukuu - Seikkailu

Aukeamalla on aina neljän päivän kalenteri, mietelause ja kuvitusta.

Itse en aio käyttää tätä upeata teosta kalenterina vaan selailukirjana.

Kirjan teksteistä ja kuvista saa voimaaaaaa!

Sanoista teoiksi

Huomioi kuvitus!

Arto J. Mäkinen Hattulasta on julkaissut jatkoa  kirjalle "Miestä sanasta".  Tämän kirjan nimi on "Sanoista teoiksi". Kirjan lukeminen ei edellytä ensimmäisen osan lukemista.
Kirja on omistettu Maaritille, Arton Muusalle. Ja ehkä sieltä tekstin lomasta jotain Muusaan liittyvää löytyykin, kondensoitua maitoa jne.. Pääasiassa teksti on kuitenkin selkeästi Arton käsialaa hänelle ominaisine nimineen (esim. Pyhän Vituksen katedraali) ja lauserakenteineen ("Näillä helteillä kukaan mitään jaksa syödä raskaammin").

Kyseessä on pehmeäkantinen, 227 -sivuinen kirja. Se jatkaa kertomusta Kauko Gordonista, joka on menestynyt sekä porkkananviljelijänä että puheiden pitäjänä. Kauko asuu edelleen Vipuveden maalaiskunnan perimmäisessä nurkassa Naattiperän kylässä vaimonsa Kielon kanssa. Kauko on niittänyt mainetta puhujana ja puheita on myös äänitetty kellaristudiossa kansan ostettavaksi. Liikemies Melko Hujakka hoitaa niiden myynnin ja myös kehittelee uudistuksia myynnin edistämiseksi.
Kaukoa arvostetaan koko valtakunnassa ja myös sen yläpuolella. Hän yllättää taidoillaan jälleen kyläläiset ja jopa itsensä ja sitä kautta arvostus lisääntyy.
Kaukolla on mahtavat 60-vuotissyntymäpäivät, jossa tykistö innostuu niin, että mm. Natkusuon paloa sammutetaan toista kuukautta.
Kirjassa käsitellään myös tuonpuoleista Kaukon hyvän ystävän edesmenneen Jalmarin kautta. Jalmarin mukaan elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen ja kaikenlaisia askareitakin pääsee tekemään, eritoten niitä, joita on karttanut varsinaisessa elämässään.

Rikosromaanien lukijana oli aluksi hankaluuksia päästä kirjan tekstiin kiinni, mutta sitkeästi lukemista jatkaessa kirja otti otteeseen ja mielenkiinto lopputulemaa kohti heräsi.

Ai niin, Kaukohan pääsee myös virtsavaivoistaan eroon melko helposti.

Eikun lukemaan!

Ainakin äiti yritti

 

 

Juhannusta teille kaikille. En kirjoita tätä kotikoneellani, joten minulla ei ole lisätä valokuvaa  Jens Lapiduksen "Ainakin äiti yritti" -kirjasta.

Liitän sen myöhemmin tähän tekstiin. Nyt se on lisätty.

Kirja sisältää 12 novellimuotoista rikostarinaa, jotka ovat muutamasta sivusta noin viiteentoista sivuun. Nimesin ne tähän ja lisäsin oman lyhyen kommenttini sulkuihin ilman että paljastan mitään tärkeää.

• Filmi (lapsen pahoinpitelyjuttu)
• Businessluokka (pakko lukea itse)
• Metsästysretkellä (kaikki ei ole sitä, miltä näyttää)
• Ainakin äiti yritti  (vankilajuttu)
• Alue jota kutsumme omaksemme (tuomio)
• Kerstin Ström (ope)
• Faksi ikuisuudesta (fiksu nainen)
• Pulveri (koskaan ei tiedä...)
• Kunnia (ystävyyden mitta)
• Se olisin ollut minä (onneksi en ollut)
• Alborzin massiivi (kova juttu)
• Odotus (puolustusasianajaja)

Osa näistä teksteistä on julkaistu aikaisemmin eri aikakauslehdissä (minä en ole törmännyt) ja osa on uusia.

Tarinoista ei voi olla pitämättä, ne laittavat lukijan ajattelemaan ja jopa haastavat lukijaa. Ne alkavat, mutta eivät välttämättä lopu. Jotkut pitäisi lukea toiseen kertaan, jotta löytäisi kaikki tarinan "värisävyt".

Oli myös mukava lukea lyhyitä tarinoita omaan tahtiin.

Kustantajan sanoin "Jens Lapidus pystyy sekä lataamaan tekstiin silmänräpäyksessä mielipuolisen korkeat volttimäärät että samanaikaisesti viisaasti ja paneutuneesti pohdiskelemaan asiaansa, vaikka hänellä ei ole käytettävissään kuin viisitoista sivua".

Ole hyvä!

Kesä ilman miehiä

Viimeisin lukukokemukseni.
Tänä aamuna lopetin Siri Hustvedtin kirjan "Kesä ilman miehiä".  Kirjan nimi ei todellakaan anna kirjan sisällöstä todellista kuvaa, vaikka siinä kirjan päähenkilö onkin koko kesän ilman miestään.

" Ja silti hän sanoi paussi, ei ero, voidakseen jatkaa tarinaa siltä varalta että sattuisi muuttamaan mielensä."

Runoilija Mian (55v) mies on löytänyt ranskalaisen "Paussin", jonka perässä hän muuttaa yli 30 vuoden jälkeen pois yhteisestä kodista. Mia sekoaa ja joutuu "hullujen huoneelle" vähäksi aikaa ennen kuin tilapäinen mielenhäirö menee ohi. Siitä alkaa uusi aika.

Kirja on mielenkiintoinen, erilainen kuin mitä olen lukenut. Sanoisin, että siinä on myös "kirjallisuusterapiaa" 12-13 -vuotiaiden tyttöjen ongelmien ratkaisemiseksi. Mian äiti ja muut Joutsenet (80-95-vuotiaita) ovat myös kirjassa vahvassa roolissa.

Suosittelen.

Makeannälkä

Minulla kesti yllättävän kauan lukea Ian McEwanin kirja Makeannälkä. Ehkä se johtui siitä, että kirja ei kuulu minun normikirjoihini.
Jossain vaiheessa mietin, että jaksanko lukea kirjan loppuun kun siinä ei mielestäni oikein tapahtunut mitään, mutta sitkeästi jatkoin ja sitten se alkoikin kiinnostaa.
Tapahtumat sijoittuvat Englantiin ja siellä lähinnä Lontooseen. Eletään 1970-lukua. Siinä mielessä kirjaa oli mukava lukea, että muutama kuukausi sitten Lontoossa olleena tunsin paikkoja joissa päähenkilö Serena liikkui. Se tuntui yllättävän mukavalta.

Takakansi lupaa melko paljon kirjalta. En kerro siitä sen enempää, jotta "palo" kirjaan ei mene pilalle. Loppujen lopuksi mielenkiintoinen kirja suurine rakkaustarinoineen.

Saaremaa, Võromaa, Setomaa ja Hämeenlinna

Food and Activity Tourism

Olin 16 hengen ryhmässä InFActo-hankkeen myötä Saarenmaalla. Tähän aikaan vuodesta siellä on hiljaista ja ilma oli samanlainen kuin täällä Suomessa, lumisadetta, vesisadetta, tuulta ja tuiskua, mutta myös auringonpaistetta.
Muutaman kirjan (kokoraaamatud) jouduin ostamaan tietty.

Eesti Köök Estonian Cuisine (2010)on hienosti kuvitettu kirja, joka kertoo Viron ruokakulttuurista viron ja englannin kielellä. Koska meri on vieressä, silakka on heidän yksi käytetyimmistä raaka-aineistaan. Myös peruna on tärkeä raaka-aine. Perunasalaatti on suosittu aterian osa.


Maasikas ja Tiramisu ovat vironkielisiä kirjoja molemmat. Maasikas sisältää mansikkareseptejä; salaatteja, salsaa, juomia, jälkiruokia ja leivonnaisia. Ohjeita ymmärtää ilman sanakirjaakin, esim.

Maasika-kodujuustusalat

200g kodujuustu
200g maasikaid
1 väike kurku
200 g suitsutatud kalkuni rinnafileed
Kaste:
1 dl maitsestamata jogurtit
1 dl lahjat majoneesi
1 tl Dijoni sinepit
4 basiilikulehte
soola ja musta pipart

Ohjetta en laita tähän. Tällä ohjeella jo tekee kummasta savustetun broilerinfileen kanssa kotijuustomansikkasalaattia.

Tiramisukirja sisältää 34 erilaista tiramisuohjetta, mm. peedi ja suitsupekooni tiramisun (juures-savupekonitiramisu)

Seto KÖÖk pölvest pölve -kirja (2012) on voittanut Viron parhaan keittokirjasarjan. Sain kirjantekijän signeerauksen kirjaani, jota myytiin hanketapaamisessa.
Kirjassa on upea kuvitus ja se on siis vironkielinen. Ruokaohjeet on jaettu vuodenaikojen mukaan ja tähtipäiviin.
Pölvest pölve tarkoittaa sukupolvelta toiselle.

Sanakirjat olivat tarpeen, kun istuimme Saarenmaan ammattikoulun koulun penkillä.

Elämysruokailua:

Vinoteek, jossa söimme maisteluillallisen

Amusen (en ottanut kuvaa) jälkeen aloitimme keitolla

 

 

 

 

 

 

Sitten oli vuorossa siikaa, perunasalaattia jne. todella hyvää.

Tämä oli karitsamoussea

Pallo on täynnä villisikaa, aika tuhti annos.

Jälkiruoka ei selityksiä kaipaa.

 Otin myös viinipaketin ruoan kanssa. Valkoviini alkuruokiin, etelä-afrikkalainen täyteläinen punaviini villisialle ja makea jälkiruokaviini (liian makea minun makuuni) täydensivät ateriaa.

Matkalta jäi mukava maku suuhun sekä ympäristön että ruokien suhteen. Toin tuliaisina mustaa lihaleipää, mutta en enää itse syönyt sitä. Tässä tuli nyt hiukan matkakertomustakin, mutta sehän sopii myös kirjasto-otsikon alle.

Lontoon matkalta lähti mukaan...

Lontoo helmikuussa... hiukan lumisadetta, tuulta ja kosteaa. Mutta eihän se haittaa. Hyvin pärjäsi, kun oli
kunnon varustus mukana eli talvitakki, -saappaat ja tietty tumput!

Muutaman kirjan jouduin ostamaan ennestään täpötäyteen hyllyyni :)

Tämä meni tuliaisiksi Samille. Islamin ja kristinuskon teemoissa liikkuva sarjakuva.

Ja Pilville tietty alan lehtiä. Eikö Lontoossa käy kaikki Hämeenlinnankin tunnetut kampaajat ;)

Tämä kirjakauppa oli oikea aarreaitta. Hyllyt täynnä alan kirjallisuutta hyvin jaoteltuina. Opaskirjalle kiitos tästä vinkistä!

Kuuma tuli hyllyjä kahlatessa!

Liikkeen taustalla oli pieni koekeittiö, jossa leipuri leipoi leivonnaisia. Ei näy kuvassa.

Minä olisin voinut ostaa vaikka kuinka paljon erilaisia kirjoja, mutta kun on reissussa käsimatkatavaroilla, niin se rajoittaa, onneksi.

Tässä tämä saalis, joka jäi itselle. Päälimmäisenä Food and Beverage Service - oppikirja, jossa on painavaa tietoa (yht. 452 sivua)

Sitten hiukan ohuempi The Australian Women´s Cakebaking, jossa on ihastuttavia leivonnaisia.

Pohjimmaisena on Barista Coffee, joka sisältää tietoa kahvilaaduista, kahvitaidetta, eri kahvivaihtoehtoja, kahvi-ja alkoholiyhdistelmiä, kahvikeksejä, -kakkuja ja -jälkiruokia. Käyttöön menee.

Tämän kirjan ostin jo mennessä lentoasemalta. Minulla täytyy olla aina sanakirja mukana ja nyt se unohtui. Tämä on todella hyvän tuntuinen pieni 43 000 hakusanaa ja sanontaa sisältävä kirjanen (1063 sivua). Ja sitä tarvittiin.

Näillä jaksaa taas vähän aikaa :)

Merja

LAYLA

Layla on ensimmäinen Jari Tervon kirjoittama kirja, jonka luin. Aluksi en päässyt oikein kirjan makuun. Ehkä se johtui siitä, että luin sitä liian lyhyissä pätkissä.
Kun aloitin kirjan lukemisen kunnolla eli melkein putkeen, niin kirja alkoikin elää. Tervolla on mukava tapa tuoda tekstissään esiin erilaisia asioita ulkopuolisen silmin. Ne ovat pieniä juttuja, mutta niille on paikkansa.

Kirjan takakansi ei juuri kerro kirjasta mitään. Muslimeista on kyse ja se tietysti jo antaa raamit asioiden käsittelylle.

Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Siinä tulee ilmi, että vaikka muslimimaissa miehet ovat arvostettuja perheen "päitä", niin myös naisilla on mahdollisuus vaikuttaa ja mitä kamalimmalla tavalla. Tämä yllätti minut. En kerro sen enempää, ettei lukemisen ilo katoa.

 Siispä lukemisiin!

Merja