Puutornimuuntamot -tarinoita sähkönsiirrosta

Kävimme viikonloppuna Elenia-areenan joulumarkkinoilla. Lähtiessä huomasin oven vieressä muutamalla pöydällä kirjoja. Ja oli siinä mieskin. Sain sen käsityksen, että hän olisi ollut kirjojen kustantaja. Käteeni osui Maarit Verrosen kirja Puutornimuuntamot - tarinoita sähkönsiirrosta ja kustantaja on siis Aviador.

Helsingin Sanomissa oli 10.12. (samana päivänä kun ostin kirjan) pieni kirjoitus siitä.

Ostin kirjan sen vuoksi, että se vaikutti erikoisuudellaan tosi mielenkiintoiselta. Olisin mielelläni nähnyt muuntamot värillisinä kuten kannnen muuntamo, mutta pieni pettymys on kun kirjan kaikki kuvat ovat mustavalkoisia.

Kirjan takakansi lupaa mielenkiintoista luettavaa. Maarit Verronen on etsinyt kaikki tai oikeammin löytänyt 90 puutornimuuntajaa. Hän tosiaan vertaa niitä saimaannorppiin, koska niitä on vain Suomessa. Hän on tehnyt kirjan loppuun tilaston muuntamoista, niiden sijainnista, kattotyypeistä, seinälaudoituksista jne. Kanta-Hämeessä ja Keski-Suomessa (ne on yhdistetty) on vain 2 muuntamoa. Eniten niitä on Uudella maalla (15 kpl).

 Jokainen muuntamo on kuvattu ja niiden tarinaa on kerrottu sen mukaan mitä niistä on saatu selville.

Tämä on Hiitiö. Tämä on luovutettu maanomistajalle, joka on katkaissut sen kolmeen osaan. Keskimmäinen on käytetty johonkin ja ala- ja yläosa yhdistetty. Sen jälkeen se on siirretty ja  ilmeisesti sitä  on käytetty uimakoppina.
Muuntajan suojaa on kutsuttu puutornimuuntamoksi, puukoppimuuntamoksi, pystymuuntamoksi,  kirkkomuuntamoksi ja kenties vielä muillakin nimillä. Kirjassa niitä kutsutaan pääasiassa puutorneiksi.
Hauskan näköisiä torneja ne ovatkin. Kirjasta saa samalla myös annoksen sähkön historiaa. Ei voi muuta kuin ihailla Maarit Verrosen sitkeyttä. Kovan työn hän tehnyt kun on nämä kaikki etsinyt ja kaivanut historiaa esiin.
Kannattaa tutustua tähän puutornikirjaan.

Sisar talossani

Ruotsalainen romaanien kirjoittaja Linda Olsson on minulle uusi tuttavuus. Otin hänen kirjansa "Sisar talossani" lomareissulle mukaan. Kirja oli sopivan pieni ja tarpeeksi  mielenkiintoisen tuntuinen.

Lomareissusta on jo jonkin aikaa ja minua harmittaa, että en ole ehtinyt kirjoittaa tätä postausta aikaisemmin. Kun kirjoittaa heti, saa tekstiin sen oikean tunnelman ja tähän olisin nimenomaan halunnut sen. Kirja teki minuun niin ison vaikutuksen, että ostin heti Olssonin kaksi muuta kirjaa (jotka olivat saatavilla). Ne ovat "Kun mustarastas laulaa" ja "Kaikki hyvä sinussa".  Kuvan tekstissä mainittua kirjaa ei ollut saatavilla.

Kirjassa kaksi sisarta tapaavat, vaikka eivät oikeastaan edes haluaisi tavata. Maria (isosisko) kutsui pikkusiskonsa Emman kylään puolihuolimattomasti äidin muistotilaisuudessa. Ei oikeastaan tarkoittanut sitä, mutta kutsu tuli kuitenkin sanottua. Emma ilmoittaa kahden vuoden päästä tulostaan ja Maria on lähes kauhuissaan tulevasta vierailusta. Hän asuu yksin meren rannalla ja hänellä on omat rutiininsa, joita ei haluaisi jakaa.

Molemmat kuitenkin yrittävät kovasti tulla toimeen toistensa kanssa. Maria näyttää Emmalle paikkoja ja vähitellen he alkavat keskustella menneistä.

Viini kuuluu sisarusten aterioille ja aurinkoiselle iltaterassille. Lähtöpäivän lähestyessä Emma pakottaa heidät puhumaan Amandasta, heidän kuolleesta sisarestaan. Ja lopulta he puhuvat. Luin kirjan loppuosan paluulennolla ja eläydyin siihen niin kovin, että itkin samalla kuin luin. Sisarusten kokemukset ja tuntemukset saivat omatkin tunteet niin pintaan. Puhumattomat asiat tulevat puhutuiksi ja se auttaa ymmärtämään toisen käytöstä.
Emman lähtiessä pois sisaret lupaavat toisilleen pitää yhteyttä ja tavata useammin. Ja luulen, että niin myös kävisi, jos tämä olisi oikeasta elämästä.

Viides vieras

Unto Katajamäki ja hänen kirjansa olivat minulle aivan tuntemattomia. En enää muista, mikä oli se sysäys, jonka vuoksi ostin hänen kirjansa "Viides vieras" (2013).  Otin sen mukaan syyslomareissulle ja nyt se on luettu.

Unto Katajamäki on julkaissut parikymmentä kirjaa, historiallisia romaaneja, jännitysromaaneja sekä tieto- ja oppikirjoja.

Katajamäen kirjan "supersankari" on Martti Piha, joka tapaa yllättäen vanhan opiskelukaverinsa Antti Sormusen. Antti kutsuu Martin ja kolme liiketuttavaa kartanoonsa viikonlopuksi. Antilla on outo huumori jos sitä nyt huumoriksi voi sanoa. Esitellessään vieraat toisilleen hän piikittelee ja ottaa puheeksi näille tärkeitä ja salaisia aiheita.
Martti ihmettelee, miten muut vieraat ottavat piikittelyn kovin rauhallisesti. Hän saa siihen myöhemmin vastauksen.

Antti lupaa paljastaa kaikkien vieraiden rikokset, mutta ei ehdi tehdä sitä, koska kuolee ennen sitä. Hän oli myös luvannut, että paikalle saapuu vielä viideskin vieras, mutta ei paljastanut tämän nimeä.
Vähitellen monien mutkien kautta kaikki selviää ja salaisuudet paljastuvat. 
Martin omassa elämässäkin tapahtuu. Hän seurustelee Tuulan kanssa ja he alkavat etsiä yhteistä kotia. Martin yllätykseksi Tuula alkaa vihjailla myös yhteisestä lapsesta.

Kirjaa oli mukava ja nopea lukea, mutta se ei jättänyt kovin hyvää muistijälkeä ainakaan minulle. Kevyen lukemisen nälkään sopiva.

Kuolemanlaakso

Tartuin Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kirjaan "Kuolemanlaakso" lähinnä sen vuoksi, että tunnen ja tiedän ihmisiä, joilla on ollut aivoinfarkti. Tahdoin lukea Kovasen tarinan, jotta ymmärtäisin itse enemmän heitä, joiden aivot ovat tavalla tai toisella vaurioituneet.

Kovanen sai aivovamman rajusta taklauksesta Rauman Lukko - Blues -pelissä tammikuussa 2013. Kirjan mukaan kaikki meni pieleen sen jälkeen. Taklaaja ei saanut rangaistusta ja Kovasen hoito oli aivan jotain muuta kuin voisi olettaa. Hänen leukansa olivat sijoiltaan, mutta sitä ei heti huomattu puhumattakaan siitä, että hänen päävammaansa ei tutkittu asianmukaisesti vaan sitä hoidettiin aluksi lähinnä aivotärähdyksenä.

Tommi itsekään ei tajunnut omaa tilannettaan. Hän uskoi vahvasti palaavansa pelaamaan vaikka lääkäri oli selvästi sanonut hänelle, etteivät hänen aivonsa koskaan palaa ennalleen. Aivovamman seurauksena hänen muistinsa pätki, hän väsyi nopeasti, lupasi asioita, joita ei tullut pitämään ja kadotti kaikki tunteensa - myös omaan vaimoonsa. He saivat vauvan, pienen pojan, mutta siitä huolimatta he erosivat. Sysäys siihen tuli, kun vaimo sai tietää, että Tommi petti häntä nuoren naisen kanssa.
Taudin pahentuessa Tommi yritti itsemurhaa, mutta hänet ehdittiin pelastaa. Hän on sen jälkeen edelleen itsetuhoisa ja lopulta hänet viedään mielisairaalaan, jossa "paraneminen" vähitellen pääsee alkamaan. Lähinnä se alkaa silloin, kun Kovanen itse tunnustaa oman tilansa.

Kirjan lopussa on muutama sivullinen kuvia Tommista. Aivovamman saatuaan hän hymyilee yhtä valloittavasti kuin ennen sitä. Se, ettei vamma näy selkeästi päälle päin, on saattanut olla syy siihen, ettei häntä ole otettu vakavasti.
Minulle kirja antoi vahvista siihen, että aivovamma todellakin muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa monesti hämmennystä sekä ihmisessä itsessään että kanssaihmisissä.

Stoner

John Edward Williams (1922-1994) on yhdysvaltalainen kirjailija. Vuonna 1965 Williams julkaisi Missourin yliopiston englannin professorista kirjoittamansa romaanin Stoner.
William (Stoner) oli ainoa lapsi, joka menestyi hyvin koulussa, mutta jolta odotettiin ainoastaan, että hän jatkaisi vanhempiensa tapaan peltojen viljelyä. Hän kuitenkin pääsee opiskelemaan Missourin yliopistoon. Hän asuu äidin serkun maatilalla ja ansaitsee ylläpitonsa tekemällä lähes kaikki tilan työt. Hän aloittaa opiskelemaan luonnontieteitä, mutta tutustuttuaan lehtori Archer Sloaneen, joka muuttaa hänen elämänsä, hän vaihtaa opiskelun luonnontieteistä kirjallisuuteen.
Stonerista tulee englannin kielen apulaisprofessori ja hän nauttii työstään, opetuksesta ja erilaisista kirjoitushankkeista. Stoner rakastuu tai luulee rakastuneensa ja menee naimisiin Edithin kanssa. Avioliitto on kuitenkin kylmä ja Edith tekee kaikkensa tehdäkseen Stonerin elämän hankalaksi. Heille syntyy tyttö, joka tuo Stonerin elämään valoa, kunnes Edith päättää jaksaa hoitaa lastansa ja alkaa vierottamaan tätä isästään.

Stoner kokee myös oikean rakkauden, mutta sillä ei ole tulevaisuutta. Hän joutuu myös työssään "oikeasti" kiusatuksi. Mutta hän jaksaa ja kestää, kunnes löytää keinon, jolla saa takaisin oman työnsä, työn, jota hän rakasti.
Kirja ottaa lukijan mukaansa Stonerin maailmaan. Lukiessa ei voi kuin ihmetellä, minkälainen maailma se on. Ainakin minä eläydyin niin vahvasti Stoneriin, että oli vaikeaa laskea kirjaa käsistään.

Stonerin eläkkeelle jäämiseen liittyy myös muita tekijöitä, joita en kuitenkaan lähde paljastamaan.  Kirjaa on mielenkiintoisempaa lukea, kun ei tiedä kaikkia juonenkäänteitä.

Tämä kirja tuli luettua iltaisin ja osittain öisin. Se oli niin mielenkiintoinen, että vaikka oli väsynyt, niin siitä huolimatta silmät eivät sulkeutuneet parin luetun sivun jälkeen.
Suosittelen etsimään kirjan ja lukemaan sen. Siitä riittäisi juttua lukupiirissä tai muiden lukijoiden kesken.

Uusi kirja on jo aloitettu. Siitä sitten myöhemmin.

FODMAP Vatsavaivat kuriin ruokavaliolla

Kokeile kaksi viikkoa!
Vältä
Suosi

Englanninkielinen alkuteos on vuodelta 2014 ja tämä suomenkielinen 4. painos on käännetty samana vuonna.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo FODMAPista ja ruokien FODMAP-määriä.
Toisessa osassa on ohjeita ruoanvalmistukseen. Kirjassa on myös kahden viikon ravitsemissuunnitelma (ruokasuunnitelma), joka auttaa alkuun.

FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligosaccharides, Disaccaharides, Monosaccharides and Polyois eli fermentoituvat oligosakkaridit, disakkaridit, monosakkaridit ja polyolit.

Jos sinulla on vatsavaivoja, jotka saattavat johtua ruoasta, niin ensimmäisenä pitää jättää pois "kaikki ruoka-aineet, jotka tekevät olosta kehnon" (suoraan johdannosta lainattu).

Paljon FODMAPeja sisältäviä ovat:
Fruktaanit:
- vehnä, ruis, sipulit, valkosipuli, parsa, artisokka, herneet
Galaktaanit:
- palkokasvit (kikherneet, linssit, haricot-pavut, pintopavut, mustapavut, soijapavut, pitkäpavut jne.
- laktoosi
- maito, jugurtti, pehmeät ja tuoreet juustot (ricotta, raejuusto)
- fruktoosi
- hunaja, omena, päärynä, vesimeloni, mango ja kirsikat
Polyolit:
- omena, päärynä, kivelliset hedelmät, sienet, kukkakaali, sokerittomat pastillit ja purukumit

Kirjassa on listattu suositellut ruoat ja raaka-aineet.
Lisäksi on annettu muutama periaate, joita pitäisi noudatetaan.
- alkoholin nauttimista pitäisi rajoittaa (kirkkaat + vichy = suositus)
- runsas veden juominen
- kohtuudella syöminen
- ruoan kunnolla pureskelu
- prosessoitujen ruokien välttäminen
- tuoreet hedelmät, vihannekset, lihat ja kalat ovat hyväksi

Jos olosi on sokerin syömisen jälkeen turvonnut ja tukala tai sinulla on muita suolistovaivoja, kannattaa ehkä kokeilla tätä ruokavaliota. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

 Mansikka kuuluu rajoitettaviin marjoihin.Kuvassa metsämansikan lehdet syysasussa.

Ikuisesti merkitty

Emelie Scheppin esikoisromaani Ikuisesti merkitty on esimmäinen osa dekkarisarjasta, jossa väkivaltaisen lapsuuden kokenut syyttäjä Jana Berzelius on pääosassa.

Aloitin lukemaan kirjaa iltaisin ja eihän siitä mitään tullut. Väsyneenä jaksoin lukea vain muutaman sivun, jolloin en päässyt kirjaan kiinni. Joten päätin lukea sen kokonaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja heti tarina alkoi kulkea. Pääosassa on syyttäjä Jana Berzelius, salaperäinen luonne, joka ei välitä sosiaalisesta kanssakäymisestä, viihtyy omissa oloissaan ja pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa. Lukija tutustuu juonen edetessä Janaan ja hänen taustoihinsa (ja niin myös hän itse).

Huomasin lukiessani, että aloin itse muodostaa omia päätelmiäni Janan taustoista ja siitä mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Oma mielikuvitus lähtee heti laukkaamaan, jos kirjailija on antanut siihen mahdollisuuden.

Aloittaessani lukemaan kirjaa, en enää lue takakantta (ostaessani kylläkin). Nyt lukiessani alla olevasta kuvasta tekstin, olen edelleen sitä mieltä, että onneksi en lukenut. On paljon herkullisempaa, kun asiat tulevat lukiessa oikeassa järjestyksessä esiin.

En myöskään muistanut, että kirjasta tulee jatko-osia. Toisaalta se on ok, mutta toisaalta on ärsyttävää, kun kirja ei lopu, jotkut asiat selviävät, mutta osa jää epäselviksi eli ne takaavat seuraavan osan suosion. Jään siis odottamaan seuraavaa osaa.

Kirjassa on myös muita hahmoja, joilla on omia ongelmia, komisario Mia (Maria) Bolander, jolla palkka ei riitä elämiseen, ja rikosylikomisario Henrik Levin, jonka perhe-elämässä tuntuu olevan jotain kummallista. 

Suosittelen lukemaan kirjan jos vähänkin omalla tavallaan erilainen dekkari kiinnostaa. Lain oikealla ja väärällä puolella oleminen on myös yksi kysymys, jota lukiessa joutuu miettimään.

Mielikuvituspoikaystävä

Olin lammaspaimenena Koloveden kansallispuistossa heinäkuussa ja otin mukaani luettavaksi mm. tämän Henriikka Rönkkösen kirjan. Kirjan koko nimi on Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (2017).
Itse en ole sinkku, mutta ostin kirjan alkukesästä joltain juna-asemalta uteliaisuuttani. En tutustunut aiheeseen enkä kirjailijaan sen kummemmin eikä minulla ollut mitään ennakko-odotuksia kirjasta. Nyt tiedän enemmän sekä kirjasta että kirjailijasta.

Henriikka Rönkkönen (s.1984) on koulutukseltaan filosofian maisteri pääaineenaan äidinkieli ja kirjallisuus. Hänen gradunsa käsitteli naisten kirjoittamia pornonovelleja ja hän kirjoittaa Sinkkublogia, johon kannattaa tutustua, jos pitää roisista tekstistä. Blogissa on hyviä juttuja, mutta myös sellaista tekstiä, joka ei minulle nappaa, kuten kelluvat kakat yms.
Mielikuvituspoikaystävän kanssa on sama juttu. Minä olen sitä hys hys -ikäpolvea, joka ei ole saanut puhua asioista, varsinkaan seksiin liittyvistä asioista, ääneen. En kuitenkaan omasta mielestäni ole mikään "kukkahattutäti", vaan päästelen myös joskus hyvinkin ronskia tekstiä suustani (sopivassa seurassa). En kuitenkaan niin ronskia kuin kirjassa on.

Kirjan alussa Henriikka varoittaa lukijaa eli tässä vaiheessa voi vielä valita, ottaako vai jättääkö. Minä otin eli luin kirjan.
Kirja on kirjoitettu minämuodossa, joten lukijalle tulee käsitys, että kirjan päähenkilö on kirjoittaja itse. Päähenkilön pitkä parisuhde loppuu ja sen jälkeen alkaa uusi seksinhakuinen ja -makuinen elämä. Jokainen pano, huonokin, mietitään tarkkaan, josko siinä olisi uusi miesystävä. Kirjasta löytyy kaikki sinkkuuteen liittyvät asiat, yhden illan känniset panot, sukupuolitaudit, hiiva, vaginan äänet (vaginapieru) ja halut, uuden tai tulevan panon stalkkaaminen, flippaaminen, itsetyydytys, moraalinen krapula, tunteiden purkaminen liikuntaan jne.
Kirjoittaja on kirjan lopussa sinkku edelleen, mutta jollain tavalla päässyt sinuksi itsensä ja sinkkuutensa kanssa.

Niin se taitaa olla, että sinkut ovat ainakin vähän kateellisia parisuhteessa oleville ja parisuhteessa olevat sinkuille. Ei osata olla tyytyväisiä siihen mitä on, vaan aina halutaan jotain muuta.

Kirja ei ehkä ollut ihan nappivalinta tähän ympäristöön, jossa luonto oli iholla, mukavuudet puuttuivat ja hiljaisuus täytti tilan.

 Lampaat olivat seurallisia ja kaipasivat rapsutusta.

Kannattaa tutustua Henriikan blogiin ensin ja sitten päättää, lukeeko kirjan vai ei.

Katso pohjoista taivasta

Keväällä 2017 ilmestyi Jenni Haukion toimittama 100-vuotispäivää viettävän Suomen kunniaksi tehty suomalaisen runouden antologia "Katso pohjoista taivasta - Runoja Suomesta".
(Antologia tarkoittaa teosta, johon on koottu eri tekijöiden teoksia, alun perin runoja. Wikipedia)

Jenni kertoo Lukijalle -tekstissä taustoja kirjan synnylle ja sen eri vaiheista. Kirjaan on valikoitunut 367 runoa 160 eri runoilijalta. "Se on subjektiivinen valikoima, joka kertoo yhden suuren tarinan sekä useita lyhyempiä kertomuksia Suomesta ja suomalaisuudesta, luonnosta ja yhteiskunnasta, ihmiselämästä valoineen ja varjoineen", kirjoittaa Jenni.

Runot on jaoteltu ilmestymisvuotensa mukaisessa järjestyksessä muutamia perusteltuja poikkeuksia lukuunottamatta.
I Maa kunnasten ja laaksoen
II Miss´on vahvin vastavirran juonne
III Kuljen, kuljen sydän palaen
IV Oi, kallis Suomenmaa
V Olet kaunein, mitä tiedän
VI Katso pohjoista taivasta
VII Torit, kiitävät autot, puut, pölyinen vihreä
VIII Oi unelma! Ei enää sotaa
IX Joku oli sinun tähtesi täällä
X Yhteinen totuus yhteinen vale
XI Metsä puhaltaa perhosia
XII Vielä kaikki on näkemättä

Kirjan kuvitus täydentää ja antaa lisäarvoa kirjalle. Kaikki kuvat ovat kuuluisien suomalaisten taidemaalareiden maalauksia. Yllä oleva kuva on Akseli Gallen-Kallelan Piilipuu ja sininen lintu.(Göstä Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä Hannu Miettinen, 2017)

Kirjan lopussa on kaksi hakemistoa:  runon nimien ja alkusäkeen mukainen sekä esiintymisjärjestyksen /sivujen mukaan.

Eino Leinon päivän kunniaksi runon ja suven päivänä (6.7.):

Mahtava kirja, josta löytyy jokaiselle jotakin. Se pistää tuntemaan, ajattelemaan ja ennen kaikkea nauttimaan. Kirja on aarre!

 Kuerkievarin taivasnäkymä.

 Kittilän taivaan värit.

 Hämeenlinnan taivaan värit

Kiitos Jenni!

Neulotut luppakorvat

Ostin Sue Stratfordin (2014, suomennettu 2015) kirjan kokoelmiini alennusmyynnistä. Kirjassa on 19 erilaista neulottua luppakorvaa ja muutamia herkkupaloja.

Tällä hetkellä en ole tekemässä siitä mitään, mutta "sitten kun... -aika" koittaa, niin kirjan ohjeilla saattaa olla käyttöä.

Selatessani kirjaa kaupassa ihastuin alla olevaan koiraan ja sillä oli myös vaikutusta ostopäätökseen.

Tämä on Chic chihuahua, mutta muistuttaa myös meidän Ansa-portugalinpodengoa.

Ihan eri näköisiä, mutta siitä huolimatta jotain samaa.
Luppakorvien tekemiseen tarvitaan lankaa, tietysti puikot, silmukanpidikkeita joissakin malleissa, turvallista täytettä, painaviaa täytehelmiä, neulaa osien yhdistämiseen ja tietysti sakset. Lisäksi nappeja ja helmiä silmiin. JOkaisen ohjeen alussa on tarvikelista, josta helposti näkee, mitä kaikkea pitää varata ennen kuin aloittaa.

Pinkki Puudeli poseeraa kirjan sivuilla monessa eri kuvassa. Kirjassa luvataan, että se on helppo tehdä.

Karvaturri on ihan karvaturrin näköinen. Siinä käytetään turkislankaa.

Tässä kaikki kirjan 19 luppakorvaa kuvattuna.

Ja tässä meidän koirat, joilla ei ole luppakorvia.