sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Sisar talossani

Ruotsalainen romaanien kirjoittaja Linda Olsson on minulle uusi tuttavuus. Otin hänen kirjansa "Sisar talossani" lomareissulle mukaan. Kirja oli sopivan pieni ja tarpeeksi  mielenkiintoisen tuntuinen.
Lomareissusta on jo jonkin aikaa ja minua harmittaa, että en ole ehtinyt kirjoittaa tätä postausta aikaisemmin. Kun kirjoittaa heti, saa tekstiin sen oikean tunnelman ja tähän olisin nimenomaan halunnut sen. Kirja teki minuun niin ison vaikutuksen, että ostin heti Olssonin kaksi muuta kirjaa (jotka olivat saatavilla). Ne ovat "Kun mustarastas laulaa" ja "Kaikki hyvä sinussa".  Kuvan tekstissä mainittua kirjaa ei ollut saatavilla.
Kirjassa kaksi sisarta tapaavat, vaikka eivät oikeastaan edes haluaisi tavata. Maria (isosisko) kutsui pikkusiskonsa Emman kylään puolihuolimattomasti äidin muistotilaisuudessa. Ei oikeastaan tarkoittanut sitä, mutta kutsu tuli kuitenkin sanottua. Emma ilmoittaa kahden vuoden päästä tulostaan ja Maria on lähes kauhuissaan tulevasta vierailusta. Hän asuu yksin meren rannalla ja hänellä on omat rutiininsa, joita ei haluaisi jakaa.
Molemmat kuitenkin yrittävät kovasti tulla toimeen toistensa kanssa. Maria näyttää Emmalle paikkoja ja vähitellen he alkavat keskustella menneistä.
Viini kuuluu sisarusten aterioille ja aurinkoiselle iltaterassille. Lähtöpäivän lähestyessä Emma pakottaa heidät puhumaan Amandasta, heidän kuolleesta sisarestaan. Ja lopulta he puhuvat. Luin kirjan loppuosan paluulennolla ja eläydyin siihen niin kovin, että itkin samalla kuin luin. Sisarusten kokemukset ja tuntemukset saivat omatkin tunteet niin pintaan. Puhumattomat asiat tulevat puhutuiksi ja se auttaa ymmärtämään toisen käytöstä.
Emman lähtiessä pois sisaret lupaavat toisilleen pitää yhteyttä ja tavata useammin. Ja luulen, että niin myös kävisi, jos tämä olisi oikeasta elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti