sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Varjokuvat

 Camilla Greben Varjokuvat on valittu Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2019. En yhtään ihmettele valintaa. Kirjan juoni on erilainen kuin lukemissani muissa kirjoissa. Niinhän sen pitää ollakin, mutta Varjokuvien juoni pitää otteessaan loppuun saakka. Loppuratkaisu on yllättävä tai ainakaan minä en arvannut loppuratkaisua.

Kirjassa tapahtuu murhia, ensimmäiset neljäkymmentäluvulla, sitten 70 -luvulla ja taas kymmenen vuoden päästä. Puhutaan Hornan murhaajasta. Britt-Marien äiti kuoli väkivaltaisesti kirjan alussa ja ehkä juuri sen vuoksi Britt-Marie ryhtyy poliisiksi. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja sen jälkeen aloittaa Östertunan poliisilaitoksella työt. Pian Britt-Marie huomaa, etteivät naiset ja miehet ole tasavertaisessa asemassa ainakaan poliisin työssä. Avioliittokin Björnin kanssa muuttuu vaikeaksi Björnin työttömyyden ja juomisen vuoksi.
Yhtäkkiä Britt-Marie katoaa ja se jättää hänen poikaansa Erikiin suuret jäljet. Kahdeksankymmentäluvulla tapahtuu taas murha ja  profiloija Hanne kutsutaan keskusrikospoliisin murharyhmään auttamaan poliisia. 


Malin on nuori naispoliisi, joka alkaa selvittämään murhia. Lopulta murhaaja saadaan kiinni ja koko vyyhti selviää. Hornan murhaaja löytyy yllättävän läheltä. 
Suosittelen lukemaan kirjan, mikäli tämän tyylinen kirjallisuus kiinnostaa.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Polta nämä kirjeet

Luin "Polta nämä kirjeet" Alex Schulmanin toisen kirjan, jossa ALex perehtyy sukunsa menneisyyteen. Hän etsii sieltä syytä omiin vihan tunteisiinsa. Omat lapset "elävät" Alexin mielialojen mukaisesti ja yrittävät käyttäytyä siten, ettei isä vaan hermostuisi. Vaimokin antaa varoituksen, ettei kohta enää jaksa Alexin raivonpuuskia.
Alex hakeutuu terapeutille, joka on erikoistunut perhekarttoihin ja huomaa omassa kartassaan, että äidin suvun puolella valitsee kaaos. Alex alkaa muistella lapsuuden aikaisia tapahtumia ja kaikkien välisiä riitoja.
Alexin äidin isä Sven Stolpe on ollut arvostettu kirjailija, mutta luonteeltaan tosi vaikea. Alex lukee kaikki isoisänsä kirjoittamat kirjat, jotta hän löytäisi vastauksen siihen, mikä on vihan alkuperä.
Alexille selviää että Karinin (mummin) ja Svenin suhde on ollut kiemurainen ja raskas varsinkin mummille.
Alex saa myös tietää, mistä Svenin viha on saanut alkunsa.
Kaiken saamansa tiedon jälkeen Alex ehkä pystyy hallitsemaan omaa vihaansa ja pelastamaan perheensä.
Tätä kirjaa on kehuttu kovasti. Sen vuoksi odotukseni olivat korkealla, mutta kirja ei ihan yltänyt niihin. Omassa lapsuudessani oltiin iltaisin hiljaa, kun isä lepäsi. Televisio oli niin hiljaisella, että ääntä tuskin kuuli. Olen siis kasvanut ympäristössä, jossa yksi henkilö täytti aina tilan ja käytti valtaansa tehden muiden elämästä lähes helvettiä. Voin hyvin eläytyä Karinin ja Svenin elämään.
Oma arvioni ei kuitenkaan estä minua suosittelemasta tätä teille muille. Usein syyt ihmisen käytökseeen löytyvät jostain kauempaa.

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Unohda minut

Alex Schulmanin kirja "Unohda minut" perustuu tositapahtumiin ja kertoo eräänlaisesta perhehelvestistä.
Perheessä on kolme poikaa, Alex, Calle ja Niklas. Alex muistelee lapsuuttaan, aikaa jolloin kaikki oli hyvin. Hän oli kiintynyt äitiinsä ja halusi olla tämän seurassa aina kun se oli mahdollista. Jossain vaiheessa äiti kuitenkin muuttui ja äidin kanssa oleminen ei enää ollutkaan niin mukavaa. Äidin mielialat ailahtelivat nopeasti ja alkoholi alkoi maistua aina vaan enemmän.
Perhe eli äidin mielialojen mukaisesti. Äitiä ei saanut ärsyttää, ei saanut metelöidä ja kaikki yrittivät tasoittaa tietä äidin edeltä.
Pahinta oli kun Alex muuttui äidilleen ilmaksi. Äiti ei halunnut olla tämän kanssa missään tekemisissä. Vielä aikuisenanin Alex uhraa välillä lapsensa ja välillä vaimonsa, jotta äidillä olisi hyvä olla.
Äiti raitistuu lopulta mutta vielä kuolemansa jälkeenkin hän hallitsee tilannetta ja poikiaan.
Lukiessani tätä mietin omaa elämääni ja sitä, mitä itse olen saanut kotoa reppuuni. Äitini on kuollut jo vuosia sitten, mutta muistan elävästi kuinka iso menetys kuolema oli. Menetin samalla äidin, lasteni mummun ja ennen kaikkea ystävän, jonka kanssa oli helppoa puhua mistä tahansa asiasta ja tehdä yhdessä kaikkea mahdollista. Vaikka itselläni oli perhe ja lapsia niin äidillä oli kuitenkin iso rooli meidänkin elämässämme. Toinen asia mikä mietitytti oli, että mitä itse olen antanut omille lapsilleni. Lapset ovat omanlaisiaan ja jokaiseen vaikuttaa eritavoin perheen jännitteet, riidat ja tietysti myös hyvät hetket.
Seuraavaksi luen Alexin toisen kirjan "Polta nämä kirjeet", jota on kovasti kehuttu. Se kertoo Alexin isovanhemmista.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Virkatut villasukat

Bongasin alennusmyynnistä yhden kirjan lisää villasukkakirjakokoelmaani. Virkatut villasukat -kirjan ohjeet ja mallit ovat Sascha Blase-van Wagtendonkin käsialaa. Suomennoksen on tehnyt Tiina Talvitie.
Tähän asti olen neulonut kaikki tekemäni sukat. Nytkin minulla on kahdet sukat kesken. Olen joskus ajatellut virkata tossut, mutta se päivä ei vielä ole tullut. Tämän kirjan sukat houkuttelevat tarttumaan virkkuukoukkuun.
Olen virkannut ja koukunnut joitakin lapasia, mutta virkattavat sukat vielä odottavat.
Kirjassa on ohjeet kymmeneen erilaiseen sukkaan. Kaikissa on koot 0-6 kk, 12-24 kk, 3-5 v, 6-10 v, koko S, M ja L eli seitsemän eri kokoa ja ohjetta. Ohjeissa on myös ilmoitettu vaikeustaso, helpoin näyttää olevan 2/5 ja vaikein 5.
Nämä takakannen sukat ovat Vyötiäiset, vaikeusaste 2/5 ja M-koossa näyttää olevan 74 kerrosta. Ne saattavat olla sellaiset sukat, jotka tulen virkkaamaan. Nyt heti en kuitenkaan ala hommiin. Käsityöt ovat olleet jonkin aikaa sivussa, kun on ollut paljon muuta tekemistä.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kun jää pettää alta

Olen nyt lukenut putkeen kaikki kolme Camilla Greben kirjaa. Jäin kahden edellisen jälkeen odottamaan tätä "Kun jää pettää alta" -kirjaa, joka on Greben kansainvälinen läpimurtokirja.Halusin nimenomaan lukea nämä kaikki peräkkäin. Ne on kirjoitettu samalla tyylillä kaikki.
Kirjan päähenkilöt ovat Emma, Peter ja Hanne. Jokaisella on omat murheensa. Emmalla on ollut aika karu lapsuus, eikä aikuisuuskaan kovin helppoa tunnu olevana. Kirjassa tutustutaan Emman tarinaan perinpohjin. Peter on poliisi, joka ei oikein saa mistään kiinni. Hänellä on muun muassa 15-vuotias lapsi, josta ei välitä tuon taivaallista. Hanne on tutkija, joka on sairastunut dementiaan. Hän on naimisissa miehen kanssa, jota lähes inhoaa.
Jokaisen tarina etenee omina kappaleinaan ja lopulta ne yhdistyvät toisiinsa. Kirja on mielenkiintoinen heti alusta alkaen. Rakkaus, petos, luottamus, vastuu, kosto, alistuminen... kirjasta löytyy nämä kaikki ja paljon enemmän.
Toisena pääsiäispäivänä ahmin kirjan loppuun. Kirjaa lukiessa ei oikein tiennyt mitä odottaa, mutta loppuratkaisu oli niin yllättävä, etten olisi osannut arvata sitä.
Kirjaa ei muuten saanut enää muuta kuin pokkarina eikä sitäkään joka paikasta. Nyt Grebet on luettu ja joutuu miettimään minkä aloittaisi seuraavaksi. Ehkä pieni tauko on taas paikallaan.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Lemmikki

Lemmikki on Camilla Greben kirjoittama kirja, joka valittiin vuonna 2018 pohjoismaiden parhaaksi rikosromaaniksi (Lasiavain-palkinto). Lemmikki on valittu myös Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2017. 
Minulla on pokkariversio, mutta se toimi oikein hyvin. Kirja sijoittuu pienelle Ormbergin paikkakunnalle, jota oikeassa elämässä ei ole olemassakaan. Kolme kirjan päähenkilöä kuljettaa tarinaa. Malin on asunut Ormbergissä lapsuutensa ja nuoruutensa ja palaa sinne poliisina tutkimaan vanhaa rikosta. Jake on 15-vuotias nuori, joka etsii itseään ja kasvaa valtavasti juonen edetessä.  Kolmas päähenkilö on Hanne, joka on myös poliisi ja toimii nykyisen miesystävänsä kanssa samassa tiimissä Malinin kanssa. Hannella on jo enemmän ikää ja hänellä on muistinsa kanssa ongelmia.
Ormbergissä tapahtuu uusi murha, Hannen miesystävä katoaa ja Hanne löytyy harhailemasta metsästä paljain jaloin. Juoni vie mukanaan heti alusta alkaen. Mikään mikä tuntuu selvältä ei ole selvää. Pienessä kylässä ei asu murhaajaa asukkaiden mielestä, kaikki syy kaadetaan muiden niskaan.
Jake muuttuu, Malin muuttuu ja Hannenkin elämä muuttuu.
Kirja täytti kaikki odotukset ja oli pitkästä aikaa paras dekkari. Osa lukijoista on sanonut, että Horros on parempi kuin tämä, mutta minä olen eri mieltä. Nyt pitää löytään Greben kolmas kirja, "Kun jää pettää alta", joka on hänen ensimmäinen suomennettu kirja.
Kirjan alusta lainattua:
"Jos kylvää tuulta, niittää myrskyä"
Bosnialainen sananlasku
Nyt onkin vaikea valita seuraava kirja. Tämä jätti aikamoisen jäljen mieleen.

Horros

Camilla Grebe on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita. Itse en ole hänen tuotantoaan lukenut tätä ennen. Horrosta mainostettiin niin paljon, että ostin sen, enkä pettynyt.
Grebeltä on aiemmin suomennettu kirjat "Kun jää pettää alta" ja "Lemmikki". Tällä hetkellä luen Lemmikkiä ja haluaisin lukea sen saman tien loppuun, koska se on niin jännä. Siitä kuulette myöhemmin.
Horros on toisaalta jännittävä, toisaalta erikoinen, toisaalta odottaisi, että saisi vastauksia, että ihmiset puhuisivat asioista, jolloin asioihin voisi tulla ratkaisuja nopeammin. Mielenkiintoista on se, että sama asia voidaan käsitellä eri ihmisten kautta, jolloin siihen saadaan kaksi näkökulmaa.
 
Kirjan päähenkilät ovat rikostutkija Manfred, jolla on omat perhehuolensa, Samuel, joka on sotkeutunut huumekauppaan ja Pernilla, Samuelin äiti, jolla ei myöskään ole helppoa.
Jokaisella on kirjassa aina oma kappale, jossa asioita käsitellään heidän näkökulmastaan.
Kirjan juoni yllätti minut täydellisesti. Lukiessa itse muodostaa ennakkokäsityksen asioiden kulusta, mutta yhtäkkiä huomaakin, että oma ennakointi on aivan metsässä. Kirja pitää lukijan otteessaan koko 587 sivun verran.
Ruotsalaisilta kirjailijoilta tulee ulos hyviä dekkareita. Suosittelen tutustumaan Greben kirjoihin. Horros sisältää kolmen henkilön tarinan, joista jokainen on lukemisen arvoinen. Kirja tempaa mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta.
Suosittelen, kuten kaikkia muitakin kirjoja, joista olen tänne kirjoittanut. Valikoin kirjat sen mukaan mikä minua kiinnostaa ja suurin osa niistä on ollut juuri sitä mitä olen odottanutkin.
Sain tänään loppuun kirjan Lemmikki ja yritän ehtiä tekemään siitä postauksen mahdollisimman pian.
Lukemisiin!

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Hyvä naapuri

Luin Shari Lapenan kirjan "Hyvä naapuri" toiseen kertaan. Minulla on iso kasa kirjoja yöpöydällä ja valitsin siitä tämän kyseisen kirjan. Kun aloitin lukemaan sitä, minulle tuli tunne, että olen lukenut sen. Ajattelin, että koska en muista tarkasti juonta, niin luen sen loppuun kun kerran aloitin.
Kirja on suomennettu vuonna 2017 ja se on ollut silloin "Vuoden puhutuin uusi trilleri" Stylistin mukaan.
Anne ja Marco kokevat kovia kun heidän lapsensa katoaa. Kaikki ei ole ollenkaan siten miltä näyttää. Naapurit ja omat perheenjäsenet ovat täynnä yllätyksiä. Jokaisella tuntuu olevan omia salaisuuksia. Poliisilla on omat epäilyksensä heti alusta alkaen ja loppua kohti asiat alkavat selvitä.

Muistini palautti juonta samaan tahtiin kun luin kirjaa, mutta kirjan loppu tuntui toistosta huolimatta yhtä kamalalta.
 Tästä kirjasta saa todellakin lukea ovelan kattauksen sekä epäiltyjä että motiiveja.
Jos haluat lukea hiukan tuntemattomamman kirjailijan kirjan, niin etsi tämä käsiisi.

perjantai 3. tammikuuta 2020

lopun jälkeen

Olen lukenut kaikki (3) Clare Mackintoshin suomennetut kirjat. Tämä "lopun jälkeen" -kirja ilmestyi yllättäen. Jostain vain näin, että häneltä on tullut uusi kirja. Kirjakaupasta en löytänyt sitä sieltä, missä yleensä on uutuudet ja jouduin pyytämään myyjältä apua.
Hän löysikin sen nopeasti hyllystä.
Myyjä kertoi, että kirja on aivan erilainen kuin edelliset. Ostin sen siitä huolimatta, vaikka minulle jäi tunne, että onko kirja ollenkaan niin hyvä kuin aikaisemmat.

Kirja perustuu kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen päättää lapsensa hoidon jatkumisesta tai hoidon lopettamisesta.
Kirjan päähenkilöt ovat Max ja Pip Adams ja heidän lapsensa Dylan. Myös lääkäri Leila Khalililla on omat kappaleensa kirjassa. Kappaleet käsittelevät vuorotellen Maxin ja Pipin ajatuksia/elämää. Lääkärin kappaleet on nimetty Leilaksi.
Dylan sairastuu vakavasti ja Pip jää pois lentoemännän työstään voidakseen olla lapsensa luona kaiken mahdollisen ajan. Max jatkaa työssään, mutta on myös kaiken vapaa-aikansa poikansa luona sairaalassa.
Dylanin vointi huononee ja samalla myös Maxin ja Pipin parisuhde joutuu koetukselle. Lääkärin mukaan Dylan ei pysty koskaan elämään oikeata "elämää" ja hän on sitä mieltä, että lapsen elämää ei kannata jatkaa keinotekoisesti. Max ei anna kuitenkaan periksi ja selvittää kaikki mahdolliset keinot saada Dylanille enemmän elinaikaa. Max löytääkin lääkärin, joka pystyisi siihen.
Pip on samaa mieltä Dylanin lääkärin kanssa, Max taas haluaa että Dylanin hoitoa jatketaan. Koska he eivät löydä yhteistä ymmärrystä seuraa oikeudenkäynti, jossa tuomari lopulta päättää, miten Dylanin kanssa toimitaan.
En paljasta kirjan sisältöä sen enenpää, koska sen erityisin osa alkaa tästä.
Huomaa, että Clare Mackintosh on kirjoittanut aiheesta, joka on erittäin omakohtainen. Hän kirjoittaakin kirjan lopussa olevassa "Viesti kirjailijalta" -osiossa, että "... kirjan kirjoittaminen on ollut uskomattoman vaikeaa, mutta se on myös tuottanut minulle suurta iloa."
Kirjoitan tähän loppuun vielä kirjailijan kirjoittamat viimeiset lauseet: "Mutta tämä ei ole tarina menestyksestä vaan toivosta. Tulevaisuutta, vääjäämättömän tragedian jälkeistä elämää koskevasta toivosta. Emme voi ennustaa tulevaa, kun teemme elämän vaikeita päätöksiä, mutta voimme muovata vuosia, jotka niitä seuraavat. Voimme päättää elää taas."

Erilainen, ajatuksia herättävä ja mieleenjäävä kirja.