keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Paha paikka

Gillian Flynnin "Paha paikka, Veri on vettä sakeampaa" jatkaa samaa tyyliä kuin hänen aikaisempi  kirjansa "Kiltti tyttö".

Kirjoitan tätä Wienissä neljän tähden hotellissa kotiinlähtöaamuna. Kello on Suomen aikaa seitsemän ja paikallista aikaa kuusi. Ulkona on vielä pimeää ja siellä sataa, joten tämä on aivan loistava aika avata teille hiukan kirjan sisältöä. Sain sen luettua illalla loppuun.

Otin kirjan matkalukemiseksi. Varaudun aina muutamalla kirjalla tai pokkarilla, jotta saan käytettyä aamutunnit hyödykseni. Minulla ei koskaan tule aika pitkäksi, vaikka kone olisi myöhässä, lentomatka olisi pitkä tms.

Kotona lukeminen on tällä hetkellä harvinaista herkkua, joten yksi suuri nautintoni näillä kaupunkilomilla on nimenomaan lukeminen. On kuitenkin muistettava että fokus on itse lomakohteessa eikä lukemisessa. Kirjoitan tätä mini iPadilla, enkä ole ollenkaan tietoinen siitä minkälaista jälkeä mobiiliversiolla syntyy. Mutta muokkaan tätä sitten kotona, jos sille on tarvetta.



Lähdin hiukan varauksella lukemaan tätä kirjaa. En lukenut tällä kertaa edes takakannen tekstiä, jotta saan kaiken suoraan kirjailijalta. 
Flynn pitää tyylistään kiinni. Kappaleissa kuullaan kolmen päähenkilön tarinaa vuorotellen. Varsinainen päähenkilö on Libby Day, joka menetti seitsenvuotiaana äitinsä ja kaksi siskoaan. Libby oli yksi avaintodistaja oikeudenkäynnissä, jossa äidin ja siskojen murhista tuomittiin Libbyn 15-vuotias veli. 

Nyt 32-vuotiaana Libby kiinnostuu ensimmäistä kertaa (lähinnä rahan vuoksi) miettimään murhenäytelmää siitä näkökulmasta, että murhat olisikin tehnyt joku muu kuin isoveli. Vetelästä muiden rahoilla eläneestä Libbystä muotoutuu yllättävän nopeasti toimiva, järkevä nainen.

Äiti Patty Day ja isoveli Ben Day kertovat Libbyn lisäksi oman tarinansa aina murhien tapahtumahetkeen asti. 

Lukeminen vaatii ehkä enemmän tarkkaavaisuutta kuin jos teksti etenisi selkeästi aikajärjestyksessä. Kirjassa liikutaan huumeiden, saatananpalvonnan, lasten hyväksikäytön ja lähes "heitteillejätön" maailmassa. Libbyn äiti ei kykene huolehtimaan maatilasta ja lapsistaan, Benin tyttöystävän vanhemmat ovat jättäneet tyttärensä suurimmaksi osaksi oman onnensa nojaan kuukausirahan turvin. Ben joutuu osallistumaan perheen elättämiseen, kun isä on häipynyt ja alkoholisoitunut. Isä on kuitenkin kuvioissa mukana varsinkin kun tarvitsee rahaa. 

Kirjan tarina vie loppuun saakka ja lukiessa joutuu punnitsemaan mielessään mikä loppujen lopuksi on oikea totuus. Kaikki valehtelevat ja kertovat muunneltua totuutta. Lukiessa jopa hieman ärsyyntyy kun Ben jatkaa valehtelua vaikka totuus on hänellä tiedossa. 

Täysiä pisteitä (viittä tähteä) kirja ei minulta saa, mutta suosittelen sen lukemista, jos tarina jäi kiinnostamaan. Kanssani hotellihuoneen jakava miesystävä ei todennäköisesti tule lukemaan kirjaa, hän tuskastui menneisyyden ja nykyisyyden vuorotteluun lukiessaan Flynnin kirjaa "Kiltti tyttö", joten kirja pääsee omalle paikalleen kirjastoon.

 Näihin tunnelmiin!



Tänään kotiin!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkaudesta sananen

Kävin nopeasti perjantaina 13.päivä "Pimeän kaupan illassa" ja Goodmanin kauppakeskuksessa tietoisesti Kirja Ideassa katsomassa, onko Sana Mustonen paikalla signeeraamassa uutta runokirjaansa. Ja olihan hän :)


Ostin kirjan itselleni, kai niinkin voi tehdä ystävänpäivän aattona


Kirja on kuvitettu tosi ihanilla kukkakuvilla. Kannen ruusut  antavat osviittaa niistä. Kirjan ulkoasu on Iiris Kallunkin.

Tämä on Sana Mustosen kolmas runokirja
Tässä teille yksi runo maisteltavaksi:

Ihana mies on se,
joka kolahtaa.
Ja eriparisten rintojenkin väliin
nautiskellen solahtaa.

Ihana mies on se,
jolle kelpaa juuri näin.
Jonka kanssa en piilottele itseäin.

Kirjasta löytyy runo joka rakkauteen!
 Tällä mennään ystävänpäivä.

Niin unohdin mainita, että en pettänyt itseäni tälläkään kertaa, ostoskassiin kertyi alepöydästä kolme muutakin kirjaa. Nyt alkaa kirjasto olla hiukan kaaoksessa. Pientä järjestelyä tarvitaan, jotta mahdun tänne itse. Tästä voi vielä muodostua minulle ihan oma "Pakohuone", Room escape, josta ei löydy ulostietä puhumattakaan siihen liittyviä koodeja ja vihjeitä. Mutta silloin voi onneksi lukea kaikkea mahdollista, eiköhän hengen ravinnollakin elä muutaman ajan!

Niin ja tapasinhan minä tuttujakin, Herra Hakkaraisen!

Kädet eivät olleet nyt edessä niin kuin kirjoissa, ilmeisesti hän oli hereillä

 Helmikuu on puolessa!                 Hyvää ystävänpäivää!