Oppipoika

Luin tämän kirjan arvostelut Hämeen Sanomista ja se sai minut ostamaan kirjan ja lukemaan sen samantein. Kirjassa on yli 500 sivua, mutta se onnistui pitämään otteesaan koko sivumäärän ajan.

Juoni punoutuu sarjamurhaajan ympärille, mutta myös ihmissuhdeasiat ovat pääosassa. Kirja ei kuitenkaan  ollut ihan täydellinen. Siinä on mielestäni pieniä, mutta tärkeitä asioita, jotka jäävät tekemättä, luultavasti sen vuoksi, että tarina loppuisi lyhyeen, jos olisi toimittu johdonmukaisesti (siis minun mielestäni).

Loppuratkaisukin on melko "nopea" muuhun tekstiin nähden, mutta lukekaa kirja itse, jotta pääsette arvioimaan sitä itse.

Nyt on työn alla opiskeluun liittyvä Matti Willamon kirja "Konkarijohtaja tarinoi". Se pitäisi referoida omaan johtajuuteen peilaten muille opiskelijoille.

Sen jälkeen vuorossa on Arno Kotron ja Christer Lybäckin "veitsen terällä", joka on kirjaston kirja, siis kaupungin kirjaston". Minä olen harvinainen vieras kirjastossa, mutta tuttava oli lainannut tämän ja antoi sen minulle luettavaksi. Sopii minulle!

Jatketaan!

Arvostele Merjan illallinen

Meitä on kolme pariskuntaa, jotka päätimme järjestää "Arvostele ... illallinen" jokainen vuorollaan. Tomi aloitti teemalla Karibia, Maarit jatkoi teemalla Wild West ja minä olin viimeinen teemalla Matka. Arviointiasteikko on 1-6 + Tomin poikien tekemän arvontakoneen arviointi. Arvioinnit ovat vielä suljetuissa kirjekuorissa ja ne avataan näillä näkymin marraskuussa jossain puolueettomalla maaperällä.

Kaikki teemat olivat onnistuneita. Minä kerron nyt kuitenkin vain omasta teemastani ja mitä se poiki minun kirjastooni.
Vieraat:  Ensimmäinen pari: Berliinin maratoonilta tullut juoksija (veritankkauspussi vyötäröllä) ja hänen ruotsalainen managerinsa, jonka kaulassa ja ranteissa olevat kultakorut korostivat hänen miehisyyttään + taskuista pursuavat satasen setelit.
Toinen pari oli Sweilin & Göösin edustaja Algoth Mäkikuuppa ja hänen Pariisista pongaama lentoemäntä Mielikki.
Me olimme Companysta MÖÖ & KÖÖ, Möö ja Köö.

Matkan varrella todettiin, että lautasella voi olla eri raaka-aineita ympäri maailmaa enemmän kuin uskoisikaan. Metsä oli mukana nokkoskukka-asetelmineen ja tunnistuskilpailuineen. Matkan varrella ruokalajien välissä myös tarkastettiin, kuinka monesta maasta koostui sen hetkinen vaatetus. Matka päättyi omaan itseen eli jälkiruoan alta löytyi omat kasvot (peili).

Minä sain kirjaedustajalta tuliaisina matkalaukun (josta hän ilmeisesti halusi päästä eroon, kun mieli Mielikin kanssa yhteiseen asumukseen). Matkalaukku on niin upea, kunhan siitä saa pölyn ja ajan mukana tulleen menneisyyden tuoksun pois, etten raski heittää sitä pois.

Matkalaukku sisälsi äitien tekemän aterian, vajaan tosin, ja sehän oli tietysti maksalaatikkoa, hammasharjan, joulukuusen pallon, menneiden aikojen partavaahtoa ja sitten nämä kirjat:

Lapsille kovasivuinen kirja kielen opetukseen: Let´s Visit The Sweeti Shop. Käyttökelpoinen tapaus, kun pyyhkii sivut kostealla ;) (1 €)

Lisää kielikirjoja: Frank Cockainin The Inside Out Man, 1975 (hintalappu takakannessa 1€). Tulee varmasti käyttöön.
ja toinen: John Salisbyryn The Baby Sitters, 1978. Takakannen teksti on seuraava: He died instantly. A bubble on blood appeared where two words had formed on his lips (1€). Tämän kun luen, opin varmasti kaikki arjessa tarvittavat sanat ja sanonnat. Jees.

Sitten tieteelliselle puolelle:
A.A.Leontjevin Kieli ja ajattelu, 1979. Alkuteos Jazyk i razum tseloveka, Moskva 1965. Saatte lainata jos filosofiaa luette (0.80€).

Helsingin yliopiston Kemian laitoksen varmasti tarpeellinen vihkonen Turvallinen työskentely laboratoriossa, 1 ov, 2002 (melko tuore). Ei hintaa, hmm.
" Ohjeita noudattamalla muodostuu työskentely laboratoriossa turvalliseksi, terveelliseksi, tehokkaaksi ja viihtyisäksi itsellesi ja työtovereillesi."  Sopii mihin tahansa työpisteeseen seinätauluksi.

Kaapro Kojosen ja Juhani Saaren Sotilasvammakorvaus LAKIOPAS, 1987. Sotainvalidien veljesliiton julkaisuja.Osa sivuja (67 - 144 ) hitsattu kiinni jollain tahmella keltaisella. En viitsi maistaa. En ehkä ole kohderyhmää. Jos haluat saat omaksi. Ei hintaa.

Ron Taffelin  & Melinda Blaun Kouluikä, Viisautta ja vinkkejä varttuvien lasten kasvattajille, 1995.
"Isälleni ja äidilleni" R.T. "Rakkaan äidin muistolle" M.B. Kirja on vanhempien puolella jne. (2 €, melko kallis) On muuten Sibbo kommunbibliotekin poistomyynnistä ostettu tai sitten varastettu. Saat lainata.

Matti Ojalan (suomeksi toimittanut) Kodin ja elämän kysymyksiä, 1965. Suomen kirkon sisälähetysseura. (1€). Tässä on paljon mielenkiintoista luettavaa, se sisältää suoria kysymyksiä kirkolle, mm. Saavatko kristityt lakkoilla ja miten on veroilmoituksen laita jne. Viimeinen kappale on "Onko kaiken loppu lähellä?"
Saat lainata, jos haluat perimmäisiin kysymyksiisi vastauksia.

Algoth ei ollut unohtanut tärkeintä, ruokakirjoja:

Kariston pokkaristoon kuuluva Keittokirja, 2006 (tosi tuore), jossa on "tyypillisiä perusruokaohjeita, joiden mukaan on helppo valmistaaa ruokaa."  Tämä on katsottava tarkemmin.

Helmenä pohjalla:
Suvi Aholan Sivumakuja, Kirjallisesta keittiöstäni, 2005.
Alkuteksti "Suhde ruokaan on kuin oikotie tunteisiin ja käyttäytymiseen. Se opitaan hyvin varhain ja säilyy läpi elämän. Kun näen, miten ihminen illastaa tai vaikka vain syö palan suklaata kadulla, tiedän jo paljon enemmän hänen persoonallisuudeestaan." Joenne Harris

Tämä on AARRE. (ei hintaa)

Sain myös Sarjaton sarjaa Iittalasta, ei paha.
Illallisista jäi hyvä mieli, toivottavasti kaikille ja minulle myös tätä materiaaaaa, jota niin rakastan!

PUHDISTUS

Niinhän siinä kävi, että en saanut luettua Sofi Oksasen "Puhdistusta" ennen elokuvaa. Nyt on kuva katsottu ja aika totiseksi veti. Kirja on ehdottomasti listalla heti kun sille on aikaa.

Uusin Sofin kirja on ostettu signeerauksen kera, mutta se saa odottaa.

Menkäähän katsomaan elokuva... hekään eivät ole pettyneet, jotka ovat lukeneet kirjan.

Hiljaista

Nyt on melko hiljaista lukurintamalla. Hämeen Sanomat ja työhön liittyvät asiakirjat ovat listoilla. Uusia kirjoja on kyllä kertynyt mukavasti mm. Läckbergin koko Erica Falck -kokoelma on nyt hallussa, niitä olikin yhteensä 7 kirjaa.
Seuraavaksi pitäisi lukea johtajuuteen liittyvä kirja ja olen valinnut Matti Willamon " Konkarijohtaja tarinoi", joka varmasti on mielenkiintoinen. Laitan siitä sitten tarinaa...
Palataan!

Jääprinsessa

Matkalukemisiini kuului myös toinen kirja: Camilla Läckbergin Jääprinsessa. Kirja oli pokkari, jossa on todella pientä tekstiä. Ilmeisesti on hankittava oikeasti lukulasit pelkkään lukemiseen, jotta se  olisi  helpompaa.
Olen lukenut aikaisemmin Camillan kirjan Merenneito, jonka jälkeen tilasin heti neljä kirjaa lisää (yksi, viides kirja puuttuu vielä).
Jääprinsessa aloittaa rikosromaanisarjan ja se on luettava samantien loppuun. Tarina tempaa mukaansa: monet asiat kietoutuvat toisiinsa siten, että lukemista ei voi jättää kesken.
Lentokenttä oli todella hyvä paikka lukea. Odotus meni kuin siivillä. Kirjassa jäi monia asioita kytemään ja tarina jatkuukin, joten seuraavaksi häneltä Saarnaaja.
Mutta ei vielä. Täytyy tehdä muutakin kuin lukea... ja minulla on Eppu Nuotiotkin vielä vaiheessa... suosittelen

Jonakin päivänä kaduttaa

Ostin Minttu Vettenterän kirjan "Jonakin päivänä kaduttaa" ja samantein Hesarin kuukausiliitteessä oli siitä juttu, jossa epäiltiin, että kaikki onkin feikkiä.
Meni fiilis lukea kirja, mutta ehkäpä luen sen kuitenkin. Matkalle mukaan, laitan sitten tunnelmat lukemisen jälkeen tänne...

Miestä sanasta

Luin Arto Mäkisen "Miestä sanasta" -kirjan, josta kirjoitettiin ainakin paikallislehdissä sen ilmestyessä. Arto on ystävättäreni kihlattu, joten senkin vuoksi ja vain sen takia ;) kirja kiinnosti.

En ole lukenut tämän tapaisia kirjoja kovinkaan montaa. Kirja kertoo porkkananviljelija Kauko Gordonista, joka hämmästyttää kyläläisiä puhetaidoillaan. Kyläläiset ja oma vaimokin on pitänyt häntä saamattomana ja nahjuksena. Ei hän kuitenkaan mikään nahjus ole, hoitaa porkkanaviljelmiään tuottavasti ja muutenkin ymmärtää enemmän elämän menosta kuin antaa ymmärtää.

Henkilöiden nimet ovat melko moninaisia: rovasti Urpo Räsälä-Vikurinen, emäntä Valma Jokipaltio, kanttori Lippo Nieminen, leski Naimi Varvio ja edustaja Melko Hujakka muutamia mainitakseni. Kesti aikansa ennen kuin pääsi nimiin "sisään". Kauko Gordon, jonka nimi erottuu muista, on saanut nimensä Skotlantilaisen isänsä, purseri William Gordonin, mukaan. Purseri oli lähtenyt takaisin merille Kaukon ollessa puolitoistavuotias ja sen koommin häntä ei ollut näkynyt. Mutta nimi jäi elämään.

On mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tietää ja jonkun verran tuntee. Sitä miettii lukiessaan, että mitä Arto on miettinyt näin kirjoittaessaan. Kirja jättääkin monia kysymyksiä ilmaan. Se ei oikeastaan lopu vaan siitä puuttuu loppu. Tosi ärsyttävää!

Muitakin ärsytyksen kohteita kirjassa on. Kaukolla on jokin sairaus, joka ei selviä, häntä tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan. Lääkkeitä määrätään aina enemmän ja enemmän. Hän vie virtsa- sun muita näytteitä harva se viikko, mutta mitään selvyyttä sairaudesta ei tule. Kauko kuihtuu ja laihtuu entisestään ja lukiessa miettiikin, että miten miehen oikein käy. Onkohan tämä kannanotto nykyistä sairaanhoitoa kohtaan?

Kirja on omalla tavallaan mielenkiintoinen, se tuo esille erilaisia jännitteitä ihmisten välillä ja kertoo kyläläisten tarinaa sujuvasti. Jatkoa on varmasti tulossa, koska kirja loppuu siten, että sille on jätetty tilaa. Sitä odotellessa takaisin dekkareihin.

Eppu ja Pii Marin

Olen hankkinut itselleni kaikki Eppu Nuotion Pii Marin -kirjat ja nyt loman kunniaksi aloitin ensimmäisestä kirjasta. Moni on sanonut, että nämä kirjat eivät ole heidän kirjojaan, kuka mistäkin syystä.
Päätin tarkistaa asian omalta osaltani ja luin "Mustan". Kirja piti otteessaan ja luin sen oikeastaan samantein pois. En ole lukenut suomalaista kovinkaan paljon ja sen vuoksi olikin mukava kohdata "tuttuuden tunne", kun kirja oli "tätä päivää" täältä Suomesta.
Nyt olen päässyt Pii Marinin taustoista selville, aion lukea myös seuraavat osat. Pieni pettymys oli, kun kirjassa selvisi asiat ihan yks kaks tai sitten olen lukenut jotenkin huolimattomasti. Tuli mieleen nuoruus, joka oli erilaisten Harlekinkirjojen , kultasarjojen. lääkärisarjojen jne. aikaa, joita ahmin useita päivässä. Niissä oli olevinaan juoni, mutta sitten kahdella viimeisellä sivulla tapahtumat selvisivät niin nopeasti ja helposti, että joutui monesti pettymään, kun oli odottanut jotain muuta.

Mielestäni Pii Marin "selvittää" jutun ihan itsekseen. Lukijalle ei anneta vihjeitä etukäteen, mikä on mielestäni outoa. Tai sitten se on tarkoituskin. Pii Marin on ajatellut asioita omassa päässään ja laittanut määrättyä postia Heinolle ilman, että siitä mainitaan kirjassa. Heino kuuluu kuvioihin myös seuraavissa kirjoissa.
No, katsotaan seuraavassa kirjassa, onko se Nuotion tapa edelleen lopettaa kirja.

Palataan "Koston" merkeissä.

Tähän väliin kiilasi Arto Mäkisen kirja "Miestä sanasta", joka on luettava lauantaihin mennessä, jotta voin keskustella asiasta itse kirjailijan kanssa.

rietas orkidea

Alemyynnistä ostin tämän kirjan, joka kuuluu Gummeruksen Erotica-sarjaan, joka on saanut alkunsa jo 1970. Tämä kyseinen kirja sisältää kotimaisia fantasioita, laadukkaita ja kiihottavia (näin siis luvataan).
Takatekstissä kuvataan kirjaa näin:
"Rietas orkidea on kokoelma konstailemattomia pornonovelleja, naisten kirjoittamia fantasioita, jotka kiihottavat nimenomaan naista. Seksiä tihkuvat tarinat jättävät sopivasti tilaa mielikuvitukselle. Ne virittävät sähköisen tunnelman ja tarjoavat erilaisille lukijoille oman sytyttävän herkkupalansa."

Tekstit ovat lyhyitä ja helposti luettavia. Olen lukenut niistä muutaman, mutta ne ovat olleet mielestäni melko kevyitä ja ohuita, jos nyt tekstiä niin voi kuvata. Ehkä parempia on tulossa. Toivottavasti. Mutta jos haluaa silloin tällöin pienen eroottisen välipalan, niin siinä kirja varmasti palvelee.
Että tällainen kirja tällä kertaa.

Sairautta tämäkin

En taida pystyä elämään viikkoa ilman uutta kirjaa. Aina vastaan tulee joku kirja joka kiinnostaa tai puuttuu kirjastostani. Viimeksi olen ostanut Hellapoliisin kirjoja kolme (3) + kaikenlaista muuta ruokaan liittyvää kirjallisuutta.
Seuraavana listalla on suomi-ranska-suomi -sanakirja tai ainakin Ranskaa matkailijoille -kirja, koska olen lähdössä heinäkuussa pyörähtämään Pariisissa. Karttakirja on jo hankittuna sekä iso kaupungin kartta, jotta koordinaatit pysyvät hanskassa.

Tietysti Ranskasta voisi tietää myös vähän enemmän. Hyllystä löytyy "Ranskalaisen keittiön salaisuudet", joka on klassikko, jossa on yli 800 ruokaohjetta. Tästä on myös syntynyt elokuva "Julie ja Julia", joka on ilman muuta katsomisen arvoinen. Kirjasta löytyy myös sanastoa jonkun verran. Redusoida tulee näköjään suoraan ranskan sanasta réduire, joka tarkoittaa keittää nestettä vähemmäksi jolloin maku tiivistyy. Käytetään varsinkin kastikkeita valmistettaessa.

"Makujen maailma" -sarjasta löytyy myös oma osansa Ranskalle. Ensin kerrotaan ranskalaisesta ruokapöydästä, jonka jälkeen ohjeet seuraavat toisiaan. Olen/Olemme osallisena "Arvostele minun illallinen" -juttuun kahden tuttavaperheen kanssa. Ensimmäisen teemana oli "kevyt ja värikäs" ja silloin mentiin Karibian tahdeilla. Toisen pariskunnan illallinen arvioidaan ensi perjantaina ja silloin soi Bonanzan tunnari eli Wild West -teema. Itse ajattelin Ranska -teemaa, mutta en ole vielä varma. Toisaalta olisi hauskaa ottaa jokin älytön juttu. Pisteistä viis, kunhan on hauskaa.
Quiche Lorraine on sitä ranskalaista ruokaperinnettä parhaimmillaan tai pahimmillaan kuten myös Ratatouille. Steak-frites voisi olla yllättävä pääruoka :)

Tässä kirjoja selaillessa tulee myös mieleen muita teemoja, kuten yrtit, kasvis jne. Täytyy miettiä...
ja ostaa muutama kirja lisää ;)

Häkkilintu pääsi vapauteen

Minä olen maininnut aikaisemmin ostaneeni Hillevi Ruokosuon kirjan Häkkilinnun tie vapauteen ja nyt olen sen vihdoin myös lukenut.
Kirja kertoo Maijasta, joka tulee raskaaksi ja sen vuoksi ajautuu naimisiin aivan väärän miehen kanssa. Mies käy vieraissa ja pitää perhehelvettiä yllä. Mies käyttää muita hyväkseen, myös Maijan jääräpää-isää. Maija vaan jaksaa, jaksaa. Lapsia tulee lisää ja Maija raataa. Mies käyttää kaikki rahansa itseensä (pääsääntöisesti aina kun juo). Maija löytää voimia uskosta ja lopulta hän saa aikaiseksi avioeron.
Mutta helpotusta ei tule ennen kuin Maija saa entiseltä mieheltään sairavuoteella kädenpuristuksella luvan rukoilla tämän puolesta.
Kirja ei ihan täyttänyt odotuksiani. Maija tuntui liian kiltiltä ja hyväuskoiselta. Lisäksi hän piti kulissia yllä, koska uskontokaan ei hyväksy eroa. Kirja kuvaa hyvin mm. sitä, miten lapset suhtautuvat eri lailla vanhempiinsa, kun koko elämä on ollut jännittämistä, millä tuulella isä on. Sitten kun ero tulee, lapset ovatkin ymmällään. Isää aletaankin sääliä.
Osasin eläytyä kirjaan hyvin, koska minunkin elämääni mahtuu jaksoja oikeasta perhehelvetistä. Oli se yhtä helvettiä...
Jos saat kirjan käsiisi, lue se.

Tampereen tuliaisia

Lauantaipäivä tuli vietettyä Tampereella ja miten ollakaan tuli "eksyttyä" Akateemiseen kirjakauppaan. Saalis oli kolme kirjaa ja yksi kartta.

Kirjat ovat kuvassa: Ruokasuosikeista minulta puuttui cocktailit, mutta ei puutu enää. Ulla Svenskin "Juhlaleivonnaiset" sain 9 eurolla (normihinta hipoo pilviä) ja lisäksi viiden euron Wok, 365 vastustamatonta ohjetta.
Kyllä taas kelpaa porskutella. Kun vaan hyllytila riittäisi.

Tikkuruokaa ja Suloisia suolaisia sekä Kotihipat

Tässä uusien kirjahankintojeni kuvat. Kakkutikkarit puuttuu kuvasta, koska tyttäreni lainasi sen hetimiten. Tikkuruoka -kirjassa on hauskoja pikkusyötäviä tikunnokassa. En ole vielä tehnyt siitä mitään, mutta ideoita olen ammentanut senkin edestä.

Suloiset suolaiset (Ulla Svensk) sen sijaan on ollut jo oikeasti tarpeellinen. Kirjasta löytyy monenlaisia suolaisia piirakoita. Kokeilin broileri-chilipiirakkaa ja se vei kielen mennessään. Salamimuffinssit ja peruna-pororullat ovat listalla seuraavaksi. Kirja on kallis mutta sen arvoinen.

Kotihipat aikuisten leikkejä on tylsän näköinen kirja (yllättävän tylsän). Siinä on noin 116 sivua erilaisia seuraleikkejä. En ole vielä kokeillut niitä, mutta selailun perusteella siitä löytyy niin tuhmiin kuin päivänvalon kestäviin bileisiin erilaisia variaatioita leikeistä. Aion kaivaa siitä sopivia tuleviin illanviettoihin. Hiukan omaa sovellusta lisäten hyvä tulee. Laitan yhden esimerkin:
Vanhasen votka (vaatii alkoholimittarin)
Leikkijöiden täytyy lantrata Vanhaselle votkaa - sen täytyy olla täsmälleen 7-prosenttista. Pöydällä on vesikannuja ja 40-prosenttista votkaa. Jokaisella leikkijällä on oma vesilasi. Vahvuus on kunkin arvioitava maistamalla. Lopuksi mitataan mittarilla ja selvitetään voittaja.

Että tämmönen kirja tämä.

Raja

Riikka Pulkkisen kirja Raja pistää ajattelemaan tätä maailman menoa oikeasti. Nappasin kirjan matkalle mukaan ja heti ensisivulla tajusin, että olen lukenut sen jo aikaisemmalla reissullani. Vaikka kirja on mieleenpainuva, en silti muistanut sen yksityiskohtia, joten nyt luen sitä toiseen kertaan. Muutama kymmenen sivua on vielä jäljellä. Muistan kyllä loppuratkaisun, mutta en kaikkea sitä mikä siihen johtaa, joten en kommentoi vielä sisältöä sen kummemmin.
Totta on se, että jokaisella meillä on omat pimeät puolemme, jotka toivottavasti pysyvät taustalla. Jatkan luetun mietiskelyä heti kun saan kirjan loppuun. Tällä hetkellä työ häiritsee kovasti harrastuksia ja illalla sammun sänkyyn, joten lukeminen on hiukka vaikeaa, mutta jossain välissä lopetan kirjan ja kerron siitä teille enemmän.
Lukemisiin.

Uusia kirjoja

On ollut niin kiirettä, että en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan. Minä tietysti kuulun kahteen kirjakerhoon (joskus olen kuulunut kai neljään yhtäaikaa) ja tilailen sieltä aina sopivasti kirjoja tai annan kuukaudenkirjan tulla. Todella helppo tapa täyttää kaikki paikat kirjoilla, joiden esittely vie mennessään, mutta lukeminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen aikapulan vuoksi.
Jokunen päivä sitten tuli molemmista kirjakerhoista lehti ja jouduin perumaan kuukaudenkirjat, mutta toisen lehden takasivulta tilasin (miten ollakaan) kolme kirjaa, jotka iskivät heti kiinni minuun.
Ne ovat:
Kotihipat, aikuisten leikkejä (ei mitään sextailuun viittaavaa, vaan seuraleikkejä, kai?)
Tikkuruokaa, 80 kekkerikelpoista reseptiä
Kakkutikkarit, 25 herkullista kakkusta tikun nokkaan

Näistä kuulette vielä, kunhan Kusti polkee tai oikemmin Itella.

Berliini

Tämä kirja  jäi käteen Educa-messuilta siis ostin sen, eikä se ollut halpa. Se on ollut kovassa käytössä, koska huomenna lähdemme kohti Berliiniä. Kirja tulee automaattisesti mukaan. Olemme tehneet sen perusteella nähtävyyssuunnitelman, joka on jo kerran tehty googlen karttojen avulla. Upeaa kun voi tutustua outoon paikkaan etukäteen kirjojen ja netin kautta. Kirja on kuitenkin siinä mielessä kätevä, että se voi olla koko ajan mukana laukussa. Netin kanssa on hankalampaa kulkea ja ehkä kalliimpaakin. Aionkin jättää tablettiomenan kotiin. En myöskään aio käyttää puhelimen navigaattoriakaan. Kartta ja kirja. Siinä on minun matkaseurani. Katsotaan mitä tuleman pitää. Palaillaan!

Sosiaalinen media opetuksessa

Eija Kalliala ja Tarmo Toikkanen ovat päivittäneet kirjansa sosiaalinen media opetuksessa. Kuuntelin heidän alustuksensa Educa-messuilla ja päätin ostaa kirjan. Minulla on myös aikaisempi versio, mutta hamstrarina en voinut jättää tarjousta väliin. Kirja kiinnosti minua erityisesti nyt kun olen itse sosiaalisen median kurssilla: torstaina viimeinen päivä, jossa vedetään opitut asiat yhteen, työpajaillaan ja lisäksi jokainen esittelee kurssiexponsa. Minulla ei ole kovinkaan kummoista esiteltävää, mutta joka tapauksessa olen saanut kurssilta sen mitä lähdin hakemaankin. Kosketusta moneen eri tyyliin toimia sosiaalisessa mediassa. Lähinnä eri muotoja on esitelty ja havainnoitu. Olemme tehneet oman wikispaces -sivun, käyneet läpi googlen mahdollisuuksia jne. Minulle "tarttui liiviin" wikispaces, blogi ja google-dokumentit. Niitä aion hyödyntää tulevaisuudessa. Kiinnostava on myös Prezi, mutta sitä en osannut itsekseni käyttää (liian vähän aikaa paneutua) mutta onneksi se on listalla torstaina.

Kirjassa käydään läpi sitä, mitä eri tahot (työelämä, opetus, oppijat, opettajat) odottavat sosiaaliselta medialta. Sen mahdollisuuksista on myös oma noin 70 sivun pätkä. Lisäksi yleiset säännöt tekijänoikeuksineen, netikettetteineen jne. tulee selväksi. Lopussa on lyhyesti kuvattu erilaisia sosiaalisen median välineitä ja niitä on oikeasti melkoisesti.

Minä kuitenkin opin parhaiten kun joku selittää ja näyttää vierestä. Se johtuu varmaan siitä, että silloin ei tuhraannu niin paljon aikaa ja voi heti kysyä ne tuhat ja sata kysymystä.

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, hyväksyit sen tai et. Siltä ei voi välttyä. Itsekin aion ottaa sen käyttöön työssäni, joka tarkoittaa sitä, että aika moni ihminen joutuu tulemaan mukaan, halusi tai ei ;)

Näin se vaan menee ja hyvä niin! Vierivä kivi ei sammaloidu!

Hormonidieetti

"Merjalle Pidä huolta itsestäsi - Sinua on vain yksi! Kaisa" kirjoitti Kaisa Jaakkola kirjoittamaansa kirjaan "Hormonidieetti -opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Ostin tämän kirjan Helsingin kirjamessuilta Kaisan hyvän haastattelun jälkeen. Selailtuani sitä löysin sivuilta ohjeen, että ensin on saatava uniasiat kuntoon ja sen jälkeen laihtuminen voi vasta alkaa.
No, minä tunnetusti nukun liian vähän, viimeisenä kolmena yönä voisi melkein sanoa -jos ollenkaan, niin kirja hautautui muiden kirjojen alle. Nyt kuitenkin kaivoin sen esiin ja aion tutkailla sitä tarkemmin. Takasivulla on tiivistettynä kirjan ydinsanoma: hormonitasapainolla voi vaikuttaa painonhallintaan ja lisätä sekä kehon että mielen hyvinvointia.
Nyt on kuitenkin toisenlaisen painonhallinnan ja mielihyvän aika. Kampaamo odottaa. Palaan asiaan myöhemmin.

Makroner / Marie-Laure Tombini

Limemarkoner
15-20 små makroner
Tillagning: 30 min
I ugnen: 17 min
Vilotid för smeten: 1 h


2 äggvitor (80g)
60 g strösocker
120 g florsocker
80 g skållad och finmald mandel
1 droppe grön karamellfärg
1 kvivsudd salt

Till limekrämen:
1 dl limejuice
1 ägg
10 g maizenamjöl
50 g strösocker

1. Gör biskvierna tili makronerna enligt grundreceptet.
      - Mixa florsockret och den malda mandeln till ett finmalt pulver. Sikta blandningen i en skål (spara gärna   de stora kornen för atta använda vid ett annat tillfälle).
      - Vispa äggvitorna tillsammans med saltet till hårt skum. Tillsätt karamellfärgen, sockret och fortsätt att vispa tills marängen är helt blank.
      - Lägg i mandeln och florsockerblandningen i marängsmeten och blanda försiktigt med hjälp av en trägaffel eller stekspade: smeten ska fortfarande vara helt blank, men lite mer flytande. Var försiktig med att inte röra i smeten för mycket så att inte äggvitorna faller ihop.
      - Spritsa ut små biskvier glest på en plåt täckt med smörpapper (eller på ett bakplåtspapper). Låt dem vila i en timme i rumsteperatur.
      - Sätt ugnen på 150 C.
      - Ställ in dem i ugnen i omkring 12 minuter. Låt makronerna svalna innan du rör dem och sätter ihop dem eller tryffel emellan.


2. Gör i ordning limekrämen: rör samman limejuicen med maizenamjölet. Tillsätt sen uppvispande äggvitän och strösockret och vispa samman allt kraftigt.
3. Häll över blandningen i en kastrull och låt koka i omkring 5 minuter pä medelhög värme tills krämen tjocknar.
4. Häll krämen i en skål och täck den med folie och låt den sekan kallna i rumstemperatur.
5. Bred limekrämen på en makrondel och sätt sedan på en annan halva som lock. Gör på samma sätt med de andra makronerna.

Että semmosta. Tiistaiaamun kirjoitettu kirjakylpy.Siitä vaan kokeilemaan leivontaa ruotsiksi.

Häkkilinnun tie vapauteen

Eilisessä Hämeen Sanomassa oli artikkeli Hellevi Ruokosuosta ja hänen kirjastaan "Häkkilinnun tie vapauteen", joka kertoo narsismista. Lehdessä oli myös ohje, mistä kirjaa voi tilata, mutta eipä löytynyt Helleviä eikä kirjaa nimeltä www.minunkirjani.com -sivuilta. Minä jatkan ponnisteluja, sen verran alkoi tuo kirja kiinnostaa.

Aurinkoinen pakkaspäivä

Tätä me olemme odottaneet. Ja näin meitä nyt hemmotellaan, pientä pakkasta ja sopivasti valoa. Hieno ilma lähteä ulkoilemaan. Minä se vaan istun tietokoneen ääressä (joskus tuntuu, että elämänhallinta on kateissa). Sekä vasemmalla että oikealla puolellani on hylly täynnä mielenkiintoisia kirjoja, mutta niihinpä minä en nyt koske, paitsi vähän.

Kirjoitin äsken kirjallisuusesseeseeni, (joka on työn alla edelleen) hallitusohjelmasta (2011) suoran lainauksen, jolla nyt myös teitä kiusaan:  
”Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat hakijat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Vahvistetaan kuntien vastuuta perusopetuksen päättävien nuorten ohjauksesta. Tavoitteena on, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto. Oppilaitosta vaihtaville opiskelijoille ja aiemman tutkinnon suorittaneille vahvistetaan erillisvalintoja, ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta.” 


Nyt on pakko hiukan rentoutua ja etsiä hyllystä jotain pientä repäisevämpää.



Vasemmalta poimin Tiina Laanisen toimittaman kirjan "kUplivaisTa - hurmaavia ja vastustamattomia ajatuksia naisen elämästä" ja siitä Ulla Tapanisen tekstin: " Mitä enemmän viiruja naamassa, sitä mielenkiintoisempi ihminen."

Totta!





Oikealta puolelta käteen tarttui  Miika Pölkin ja Heikki Valkaman kirja "UMAMI Japanilainen ruokakulttuuri" ja siitä heti alkusivuilta teksti:
" Tärkein ohje ja sääntö japanilaisen ruoan suhteen on yksinkertainen. Keisarillinen keittiömestari, Watanabe-sensei, kiteyttää sen yhteen lauseeseen: "Viime kädessä ruoanlaiton ja syömisen pitää olla hauskaa. Liian tiukka sääntöjen ja syömisen suhteen ei tarvitse olla, jos se vie ilon ateriasta."




Tämä on hyvä sääntö, jota voi toteuttaa myös omassa keittiössä. Minun leivontalistallani on tänään Maailman parhaat pikkuleivät (siskon anoppi), Galaksin broileripiiras (netti, entinen Valion ohje) ja paprika-jalapenopiiras (Valio).

Nyt siis blogi julkiseksi ja töihin!

P.S.  Oikeasti minä nautin valtavasti, kun saan tehdä töitä näiden kaikkien kirjojen välissä.

Anna-Leena Härköstä

Ostin kirja-alesta Anna-Leena Härkösen kirjan  "Vääränlainen mies" lauluja (2010). Se on laulukokoelma lauluista, joita Anna-Leena on kirjoittanut tilauksesta tai muuten vaan. Minä laitan tähän nyt yhden, joka tuntuu omalta.

HULLU NAINEN

Se kävelee päin punaista
ei suostu pelkäämään
se pitkin sillankaidetta
käy korkokengillään

kun sadetta muut pakenee
se myrskyn silmään jää
mun hullu nainen

se tyhmän tuuriin luottaa
ja kaikesta selviää
tuleen jokaiseen käden työntää
vaikka tekee kipeää

Ja pimeitten kujien kainaloon
se kotinsa rakentaa
mun hullu nainen

    Sitä on liikkeellä
    se kaikki täällä tartuttaa
    jos joku siihen katsoo
    se saman taudin saa

Se tahtoo tämän maailman
aivan yksin pelastaa
mä sanon: alota musta
ja se nauraa päin naamaa

lyö väärän pallon pussiin
ja kovaa tuulettaa
mun hullu nainen

    Sitä on liikkeellä
    se kaikki täällä tartuttaa
    jos joku siihen katsoo
    se saman taudin saa