Itse en ole sinkku, mutta ostin kirjan alkukesästä joltain juna-asemalta uteliaisuuttani. En tutustunut aiheeseen enkä kirjailijaan sen kummemmin eikä minulla ollut mitään ennakko-odotuksia kirjasta. Nyt tiedän enemmän sekä kirjasta että kirjailijasta.
Henriikka Rönkkönen (s.1984) on koulutukseltaan filosofian maisteri pääaineenaan äidinkieli ja kirjallisuus. Hänen gradunsa käsitteli naisten kirjoittamia pornonovelleja ja hän kirjoittaa Sinkkublogia, johon kannattaa tutustua, jos pitää roisista tekstistä. Blogissa on hyviä juttuja, mutta myös sellaista tekstiä, joka ei minulle nappaa, kuten kelluvat kakat yms.
Mielikuvituspoikaystävän kanssa on sama juttu. Minä olen sitä hys hys -ikäpolvea, joka ei ole saanut puhua asioista, varsinkaan seksiin liittyvistä asioista, ääneen. En kuitenkaan omasta mielestäni ole mikään "kukkahattutäti", vaan päästelen myös joskus hyvinkin ronskia tekstiä suustani (sopivassa seurassa). En kuitenkaan niin ronskia kuin kirjassa on.
Kirja on kirjoitettu minämuodossa, joten lukijalle tulee käsitys, että kirjan päähenkilö on kirjoittaja itse. Päähenkilön pitkä parisuhde loppuu ja sen jälkeen alkaa uusi seksinhakuinen ja -makuinen elämä. Jokainen pano, huonokin, mietitään tarkkaan, josko siinä olisi uusi miesystävä. Kirjasta löytyy kaikki sinkkuuteen liittyvät asiat, yhden illan känniset panot, sukupuolitaudit, hiiva, vaginan äänet (vaginapieru) ja halut, uuden tai tulevan panon stalkkaaminen, flippaaminen, itsetyydytys, moraalinen krapula, tunteiden purkaminen liikuntaan jne.
Kirjoittaja on kirjan lopussa sinkku edelleen, mutta jollain tavalla päässyt sinuksi itsensä ja sinkkuutensa kanssa.
