KYSYMYKSIÄ MURUKILLE

Minulla on käsissäni Sanasadon kustantama Solina Riekkolan uunituore esikoisteos, Kysymyksiä Murukille -runokirja. Huomaan, että luen kirjaa erilailla kuin muita runokirjoja. Suurin syy siihen on se, että tunnen kirjailijan, Solinan. Tiedän, että hän on hyvä kirjoittamaan ja tämä kirja todistaa sen mitä suurimmassa määrin.

Kannen kuva on myös tutun miehen, Sami Pekkolan, käsialaa.

Kirja sisältää 44 runoa, osa lyhyitä, osa pitkiä ja osa vielä vähän pitempiä. Jokainen on lukemisen arvoinen. Ja jokainen on syytä lukea useampaan kertaan, jotta pääsee sen ytimeen, jotta saa siitä irti sen mitä itse siitä voi irti saada.
Muistan kun kävin aikuislukiota ja analysoimme äidinkielen tunneilla runoja. Silloin opin, että teksti, oli se sitten mikä tahansa, pitää lukea niin monta kertaa, että siitä saa ymmärryksen, omanlaisensa. Meillä oli oikein hauskaa (ja opettavaista) kun purimme analyysejä, jokaisen ryhmäläisen runoanalyysi samasta runosta oli erilainen. Suotakoon siis kaikille oikeus tulkita tekstejä niin kuin se on itselle luontaista.

Runoista ei varmaankaan saa tai ole luvallista poimia lauseita irralleen, mutta näin kuitenkin tein. Tässä on muutama irrallinen lause, joiden sisältö teki minuun vaikutuksen.
"Olenko minä olemassa, kun sinä et näe minua?"
"Kirja ja vintagemekko kerrallaan ostan itseäni siksi, joka haluaisin olla."
"Murukki ei suostu sanomaan, että olen kaunis, joten minun pitää se itse tietää."
"Ja sitten minä tulen kotiin ja minulla on ollut pitkä päivä."
"Elämä on inhottavaa, mutta ainakin se on meidän."

Tämän jälkeen ei voi tehdä muuta kuin jäädä odottelemaan jatkoa!

Luualttari

Baskimaan murhien Luualttari on Dolores Redondon trilogian toinen osa. 

Kirja on oma kokonaisuutensa, vaikka se jatkuukin edellisestä osasta. Sen voi siis lukea vaikka ei olisikaan lukenut ensimmäistä osaa. Pokkarina se on aikamoinen paketti, 609 sivua. Tekstikin on sen verran pientä, että oli pakko ottaa lukulasit kehiin.

Kirjassa jatkuu todellisuuden ja tarun yhdistelmä. Mielenkiintoista. Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar, tähtitutkija", on pirullisen mielipuolen kohteena. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin syyllinen löytyy. Takateksti kertonee jotain juonesta.

Kirja koukuttaa, mutta kerralla tuota sivumäärää ei pysty ahmimaan. Kolmas osa "Myrskyuhri" on jo ostettuna. 90-vuotias Tuovi lukee sen kuitenkin ensin. Meillä on yhteinen harrastus, kirjat. Ostamme ja luemme niitä vuorotellen ja sen jälkeen keskustelemme lukemastamme. Suurin osa kirjoista päätyy loppujen lopuksi Merjan kirjastoon, joka täyttyy uhkaavasti.

Kirja on nyt luettu ja hyväksi havaittu. Mikäpä sen mukavampaa kuin lukea marraskuun pimenevissä illoissa ja kuulaissa aamuissa hyviä mukaansa tempaavia kirjoja.

Loistava ystäväni

Salanimellä Elena Ferrante kirjoittava Napolissa syntynyt kirjailija on noussut mm. napolilaisromaaneillaan Italian merkittäväksi nykykirjailijaksi.  Loistava ystäväni on neliosaisen sarjan, romaanikvartologian, ensimmäinen osa, Lapsuus ja nuoruus. Kirja/kirjasarja on saanut todella hyvät arvostelut ja Italiassa on tekeillä siihen perustuva televisiosarja.

Ostin kirjan ja aloitin heti lukemaan sitä. En lukenut takakantta enkä kirjan arvosteluja. Olin aluksi hieman hämilläni kirjan sisällöstä. Kirja ei imaissut mukaansa ensimmäisten lukujen aikana, mutta sitten se tapahtui - kirjasta tuli yhtäkkiä kiinnostava ja sitä ei olisi halunnut laskea käsistään. Kirjassa eletään Italian yhteiskunnan rajua muutosta, naisen asema on todella huono, veljet vahtivat siskojaan ja isät kurittavat milloin lapsiaan, milloin vaimojaan.

Kirja kertoo kahdesta tytöstä, joista tulee ystäviä, mutta joiden ystävyys on hieman erilaista kuin voisi kuvitella. Lila onnistuu kaikessa mitä hän päättää tehdä. Hän on älykäs ja opiskelee omaehtoisesti mm. lukio-opintoja, koska hänen perheellään ei ollut varaa laittaa häntä lukioon. Lila tekee kaikkea "hullua" ja vetää mukaan suuren ihailijansa Elenan, joka on järkevä, mutta epävarma.  Elena menestyy koulussa hyvin, Lila vielä paremmin. Yhdessä he käyvät monia keskusteluja ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Elena pääsee lukioon ja Lila kannustaa häntä mm. latinan kielen opinnoissa.

En tiennyt lukiessani, että kirja kuuluu neliosaiseen sarjaan ja kun kirja loppui siihen kun tytöt olivat kuusitoistavuotiaita, olin pettynyt, koska kirja ei antanut vastauksia kysymyksiin, vaan lisää kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia.
Kirja alkaa siten, että 66-vuotias Lila on hävinnyt jälkiä jättämättä. Hänen poikansa ottaa yhteyttä Elenaan, joka alkaa muistella heidän elämäänsä lapsuudessa ja nuoruudessa.
Lila on niin erikoinen tapaus, että hänen tarinansa on pakko lukea loppuun. Toivotaan, että seuraavien osien suomennoksia ei tarvitse odotella pitkään.

 Suosittelen!

REGIONAL-EXPRESS

REGIONAL-EXPRESS  (2016) on Olli Heikkosen viides runokokoelma. Hän on voittanut vuonna 2000 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisteoksellaan JAKUTIAN AURINKO.

Tampereella oli elokuun 4. päivänä Tulenkantajien kirjakaupassa tilaisuus, jossa viisi runoilijaa luki omia runojaan.

Olli Heikkonen teki minuun vaikutuksen, ei vaan kirjallaan vaan myös esiintymisellään.

Kaikissa kirjan runoissa toistuu sama kaava. Runo alkaa ja jossain vaiheessa tulee keskimmäinen säe, josta runo palaa rivi riviltä takaisin lähtösäkeeseen. En tiedä osaanko käyttää oikeita sanoja, mutta runon ensimmäinen ja viimeinen säe ovat samanlaisia. Ainoastaan keskimmäinen säe on esitetty yhden kerran, kaikki muut löytyvät ikään kuin peilikuvana toisilleen.

Runoilija on leikkinyt runojen ulkoasulla. Jokaisella on omannäköinen olemus.Se toimii hienosti. Runot tulevat vielä enemmän iholle.

Ihastuin Heikkosen esittämänä runoon "täältä minä tulee". Se oli yksi syy, miksi ostin juuri tämän kirjan. Runon ensimmäiset neljä riviä ovat tällaiset:

"täältä minä tulee: tulee mitä tulee: hyvää helttaa

ja päivänvarjon mittaista Välimeren havinaa:

hyvää jatkoa, nyt minä menee: hyvää siestaa

ja palanutta mustaa maltaanmakuista yötä:"

Ihanan erilainen kirja, ajatuksia herättäviä runoja ja niiden ulkoisia olemuksia.

 Hyvää syksyä! nyt minä menee!

minä matkustan yksin

Norjalainen Frode Sander Øien on kirjoittanut nimimerkillä Samuel Bjørk ensimmäisen dekkarinsa "minä matkustan yksin".

Kirja pitää otteessaan ensimmäisiltä sivuilta aina loppuun saakka. Tätä kirjaa piti ahmia. Olisin mielelläni lukenut sen kerralla, mutta se ei onnistunut. Kirjassa on 428 sivua, eikä mikään niistä tuntunut ylimääräiseltä.

Mia Krügeriin tutustuminen vaatii kärsivällisyyttä. Itse ihmettelin, miten hän yleensä pystyy ajattelemaan ja toimimaan runsaan alkoholin ja pillereiden sekakäytön ohella. Hän on kuitenkin toinen päähenkilö erikoisyksikön johtajan Holger Munchin rinnalla.

Kirjassa tapahtuu monia asioita samaan aikaan, enkä minäkään osannut aavistaa kuin ihan viime metreillä, kuka pienten tyttöjen tappaja on. Muutamia asioita jää ilman vastauksia, mutta ne eivät häiritse lukunautintoa.
Täytyy sanoa, että tuli luettua pitkästä aikaa mukaansa tempaava trilleri. Toivottavasti tätä saadaan lisää samantasoisena.

Gloksinia eli suppilokukka sopii värinsä puolesta tähän loppuun. Kirjan kannen mekossa on sama sävy.

Lakua ja suklaata

Yksi tehtaanmyymälälemppareistani sijaitsee Vaajakoskella, joka ei koskaan ole matkan varrella vaan sinne on aina poikettava, kun liikkuu Jyväskylän lähellä.
Siellä on PANDA!
Tällä kertaa bongasin makeisten lisäksi kirja Lakua & Suklaata, reseptejä makeaan herkutteluun. Luulisin, että tätä kirjaa ei saa ihan mistä tahansa. En ainakaan löytänyt googlettamalla. Kirjalla ei ole varsinaista tekijää. Reseptit ovat Sanna Kekäläisen, tekstin takana on Ulla Puikka, ulkoasun Marika Perätalo ja valokuvien Katri Kapanen. Stailauksessa on Marikan ja Katrin lisäksi ollu mukana Sanna.
Upea kirja Pandan historiasta ja resepteistä, joissa on käytetty lakuja ja/tai suklaata.

 Sisällyksestä näkee, että herkkuja on moneen makuun.

"Klassikot uudella tapaa" sisältää mm. suklaisten pullakierteiden ohjeen. Saatan kokeilla sitä, sen verran herkulliselta vaikuttaa.
"Kiireetön aamu" sisältää ohjeen laku-suklaagranolan tekoon. Varmasti maistuu.
"Rentoon herkutteluun" -osasta voisi leipasta helpot suklaamuffinit, joissa on käytetty juhlapöydänkonvehteja.
"Lasten kanssa" -ohjeissa on mm. popcorn-jäätelö ja lakukastike. Kuulostaa ja näyttää hyvältä.
"Kahvipöydän kuningattaret" -osasta lakritsinen Panna Cotta -piiraan ohje vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Omat ostokset ovat aina melko runsaat. Käyn niin harvoin, että on ostettava enemmän kuin sielu sietää :)

Tällä kertaa mukaan lähti normiPepe(laatikko). :)
ja vähän muuta

Makeaa kesää ja hellitään itseämme tavalla tai toisella.

Nainen junassa

Paula Hawkinsin ensimmäinen trilleri, Nainen junassa, on saanut hyvän vastaaanoton ja kirjasta tullaan tekemään myös elokuva.
Itsekin sytyin kirjalle.

Takateksti ei paljasta juurikaan mitään kirjan sisällöstä. Luin sen uudelleen sen jälkeen kun olin lukenut kirjan ja totesin, että kirjassa on sisältöä paljon enemmän kuin mitä tekstistä saa irti. Niin tietty pitääkin olla.

Kirjan päähenkilö Rachel on eronsa jälkeen yksinäinen eikä pääse irti entisestä kodistaan, kotikadustaan eikä miehestään. Hän seuraa junan ikkunasta kotikatunsa tapahtumia, häiriköi miehen uutta perhettä ja muutenkin käyttäytyy melko epämääräisesti. Hänen mielikuvitusmaailmansa täyttää nuori pariskunta, jonka hän usein näkee junan ikkunasta. Naisen kadotessa Rachelilla on oma versionsa tapahtumista, mutta kukaan ei ota häntä tosissaan. Se johtuu osittain siitä, että Rachelilla on alkoholiongelma. Siihen hänen avioliittonsakin kaatui. Syy jatkuvaan juomiseen on kuitenkin olemassa.
Rachel pohtii aika tavalla alkoholin aiheuttamaa muistinmenetystä, joka tapahtuu hänelle usein, liian usein. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin hänelle on kerrottu.

Itsekin tajusin ihan loppumetreillä, miten asiat todellisuudessa ovat. Kirja koukutti mukavalla tavalla.

Kuvatessa huomasin ilokseni, että painatuksessa on otettu myös ympäristöasioita huomioon.

Jos saat kirjan käsiisi niin pistähän lukien!

On aika tappaa

John Grismanin esikoisromaani "On aika tappaa" (A Time to Kill) on melkoinen tiiliskivi, 707 sivua. En ole ennen lukenut hänen kirjojaan ja se oli yksi syy tutustua tämän kuuluisan jännityskirjailijan esikoisteokseen.

Kirja on julkaistu jo vuonna 1989 ja ilmestynyt suomennettuna 1994. Grisman on itse yhdysvaltalainen asianajaja ja ehkä sen vuoksi keskittyykin kirjoissaan oikeussaleihin. Monista hänen kirjoistaan on tehty myös elokuvia, myös tästä esikoisromaanista. Varsinaisen läpimurron Grisman teki kirjallaan Firma, 1992 (The Firm, 1991), josta on myös tehty elokuva.

Tässä kirjassa ollaan oikeussalissa, jossa musta Carl Hailey on syytettynä pienen tyttärensä raiskanneiden kahden valkoisen miehen ampumisesta. Asianajaja Jake Brigance (valkoinen) haluaa ja saa jutun itselleen.
Eletään aikaa, jolloin mitään oikeudenkäyntiä ei välttämättä olisi tullut, jos valkoinen mies olisi ampunut kaksi mustaa miestä tyttärensä raiskaamisesta.
Oikeudenkäynti aktivoi myös Ku Klux Klanin toimintaan ja he saavatkin paljon pahaa aikaiseksi. Jake joutuu lähettämään vaimonsa ja tyttärensä pois kotoa uhkauksien alta. Jaken talo yritetään räjäyttää, hänen sihteerinsä mies hakataan ja menehtyy vammoihinsa, avustaja kaapataan ja pelästytetään pahemman kerran ja loppujen lopuksi Jaken perheen kunnostama talo poltetaan. Myös Mikki Hiiri, ilmiantaja, poltetaan ja valamiehistöä uhkaillaan. Nämä ovat kuitenkin sivuseikkoja kirjassa, niihin ei keskitytä eikä etsitä syyllisiä. Oikeudenkäynti on kirjan fokus.

Jake on ollut juomatta koko avioliittonsa ajan, mutta oikeudenkäynnin aikana hän alkaa juomaan päivittäin. Itselle tuli hiukan epäuskoinen olo, kun hän pystyy hoitamaan työnsä suuresta olut- ja margaritamäärästä huolimattta.

Loppuratkaisu jää viime sivuille ja kirja tosiaan loppuu siihen kun valamiehistö antaa päätöksensä. Itse jäin miettimään, miten Jake selittää sihteerin miehen kuoleman, juomisensa ja kotitalon palamisen vaimolleen, jonka luokse hän lähtee heti oikeudenkäynnin jälkeen. Puhelimessa hän kertoo tälle edelleen, että "Kaikki on hyvin".

John Grisman ei tällä romaanillaan saanut minusta ainakaan vakilukijaa. Siitä huolimatta voin jossain vaiheessa palata oikeussaliin jonkun muun kirjan parissa.

Näkymätön vartija

Tämän pokkarin sain 91-vuotiaalta Tuovilta, josta olen jo aikaisemminkin kertonut. Hän on lukenut koko ikänsä kaikenlaista kirjallisuutta. Nykyään hän lukee lähinnä näitä dekkareita.

Kyseessä on siis espanjalaisen Dolores Redondon kirja "Näkymätön vartija". Kirja kuuluu Baskimaan murhat -trilogiaan, jossa sekoittuu rikostutkinta, baskimytologia ja naisen elämä. 

Luin kirjan Venetsian matkalla, sen vuoksi rekvisiittana on Venetsian kartta.

Gummeruksen sivuilla kerrotaan trilogiasta ja kirjailijasta näin:
"Rikosylikonstaapeli Amaia Salazarista ja Baztanin laaksoa piinaavista oudoista murhatapauksista kertova trillerisarja on yli 800 000 kappaleen kokonaismyynneillään valloittanut Espanjan myyntilistojen kärkipaikat, ja se julkaistaan 35 maassa. Redondo oli vuoden 2015 myydyin rikoskirjailija Espanjassa. Hän oli myös ehdolla CWA International Dagger Awardin saajaksi. Oikeustiedettä opiskellut Redondo asuu Ribera de Navarrassa."

Tämä kirjaa ottaa heti mukaansa. Siinä todellisuus ja taru tosiaankin kulkevat käsi kädessä tarinassa.
Ensin se tuntui hiukan oudolta, mutta nopeasti siihen tottui. Minä kun en ole lukenut juurikaan fantasiaa tms. kirjallisuutta.

Tarinan päähenkilö rikosylikonstaapeli Amaia Salazar lähtee kotikyläänsä tutkimaan outoja murhia ja joutuu samalla kohtaamaan oman lapsuutensa painajaiset. Aviomies lähtee mukaan ja huomaa, että vaimo on jättänyt kertomatta kaikki lapsuutensa traumat, jotka nyt pulpahtavat päivänvaloon.
 

Kirjan tarina päättyy ja ei pääty. Murhat saadaan selvitetyksi tai ainakin sellainen käsitys minulle jäi, mutta jäi myös muutamia epäselviä kohtia, joihin kirjasta ei saanut vastauksia. Seuraava osa "Luualttari" esitellään kirjassa pienen pätkän avulla ja itselle ainakin tuli tunne, että se on saatava käsiin mahdollisimman nopeasti. Tuovi luultavasti on ostanut sen itselleen. Kolmatta osaakaan "Myrskyuhria" ei voi jättää lukematta, jotta trilogian saa päätökseeen myös omissa ajatuksissaan.

 Suosittelen!

Kielletyn hedelmän kuja

Ostin Prisman kirjaosaston alehyllystä tämän Louise Doughtyn kirjan "Kielletyn hedelmän kuja" (The Apple Tree Yard) ja ajattelin ostaessani, että toivottavasti kirja on niin mielenkiintoinen, että se myös tulee luettua.

Todellisuusessa pidin kädessäni lontoolaisen useaan kertaan palkitun kirjailijan kirjaa, jonka käännösoikeudet on myyty jo 23 maahan. Englannissa kirjaa on myyty 250 000 kpl ja televisiointioikeuksistakin on jo sovittu. Louise Doughty on julkaissut seitsemän romaania, yhden tietokirjan ja novelleja, radiokuunnelmia ja toiminut kolumnistina, kriitikkona ja mm. Man Booker -palkintoraadissa. Tämän kaiken saat lukea kirjan takakannesta.

Otin kirjan iltalukemiseksi. Alku oli hiukan takkuisaa, koska en jaksanut lukea kunnon kokonaisuuksia vaan vain muutaman sivun illassa. Mutta sitten alkoi loma ja lähdimme lomamatkalle Venetsiaan. Otin sinne tämän ja pari muuta kirjaa mukaan. Siellä pääsin kiinni kirjan juoneen ja sen jälkeen se vei mennessään.

Järkevä, hyvin elämässään menestynyt naimisissa oleva nainen, Yvonne Carmichael, huomaa yhtäkkiä harrastavansa seksiä vieraan miehen kanssa mitä erilaisimmissa paikoissa. Mies ei kerro itsestään juuri muuta kuin, että on naimisissa ja että heillä on lapsia.

Kirjaa oli mukava lukea Venetsiassa, jossa on paljon kirjan kansikuvan mukaisia pieniä kujia talojen välissä.

Tarina saa uuden suunnan sen jälkeen kun Yvonne juo liikaa eräissä juhlissa ja luultavasti sen vuoksi joutuu tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä.
Monien käänteiden jälkeen hän joutuu oikeuteen, kuten myös salaperäinen mies. Silloin vasta Yvonne saa tietää, minkälaista miestä on tapaillut.

Asianajaja kertoo Yvonnelle esimerkin simpanssikokeista, kun he keskustelevat tulevasta oikeudenkäynnistä. Hän selittää, että simpanssit ovat ihmisten geneettisiä serkkuja, joilla on 98-prosenttisesti sama dna. Koe on julma ja se on toistettu useaan kertaan.
Simpanssinaaras ja sen vastasyntynyt pentu laitettiin häkkiin, jonka pohja oli metallia. Tutkijat kuumensivat vähitellen häkin pohjaa. Aluksi pentu kiipesi emonsa syliin, joka hyppelehti ympäri häkkiä ja yritti kiivetä kaltereita, joita ei voinut kiivetä. Lopulta simpanssiemo laski simpanssivauvan kuumalle metallilattialle ja astui pienokaisensa päälle. Kaikki kokeet päättyivät samalla tavalla.

Itse mietin lukiessani, että niin taitaa Yvonnen oikeudenkäynnissäkin tulla käymään.

Sinun pitää lukea kirja, jotta pääset itse toteamaan, miten Yvonnen käy.

Joka tulella leikkii

Tess Gerritsenin kirjoja on julkaistu yli 30 kielellä ja myyty yli 15 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Hän on kirjoittanut 18 jännäriä ja saavuttanut suurta suosiota myös meidän suomalaisten keskuudessa. Kaikki kirjat löytyvät Merjan kirjastosta :)

Joka tulella leikkii -kirjan juoni perustuu nuottivihosta löytyneen julkaisemattoman kappaleen "Incendio" ympärille. Tess Gerritsen on itse säveltänyt sen. Voit kuunnella kappaleen täältä.

Kirjan juoni kietoutuu vanhan nuottivihon ympärille, jonka viulusti Julia Ansdell ostaa antikvariaatista. Monien ikävien tapahtumien jälkeen hän päätyy Venetsiaan selvittämään kappaleen alkuperää ja samalla joutuu itsekin vaaraan. Kappaleen säveltäjä on juutalainen lahjakkuus, joka joutuu juutalaisvainon uhriksi.
Kirja on mielenkiintoinen ja palauttaa mieleen juutalaisten sekä heidän suojelijoittensa kohtaaman vainon.

Kirja imaisee lukijan mukaansa, loppuratkaisu on yllättävä, mutta toisaalta odotettava. Lukiessa miettii, miten tapahtumat päättyvät ja toisaalta ratkaisu on melko selvä, toisaalta jollain tapaa pettymys.

Kirja on nopea lukea, 238 sivua melko isoa tekstiä. Sopiva välipala kun haluaa irrottautua arjesta.

Rambo

Tämä kirja kannattaa lukea. Se sisältää paljon asiaa, on ajankohtainen ja antaa ajattelemisen aihetta.

Nadja Sumasen Rambo voitti nuorten romaanikilpailun 2015 (Finlandia Junior).

Kirjan pääosassa on 14-vuotias Rambo, joka on älykäs fiksu poika, mutta käyttäytyy mm. koulussa niin kuin hänen oletetaan käyttäytyvän.
Kun Rambo lähtee äitinsä ja tämän uuden poikaystävän "Rotan" kanssa mökille, kaikki muuttuu. Rambo pääsee nauttimaan normaalista elämästä ja Rottakin muuttuu Ristoksi. 

Rambo roikkui puun oksissa mielellään.

Kirja antoi tosi mukavan lukukokemuksen. Muutaman kerran silmänurkka kostui, mutta teksti irrotti myös monta hymyä.
Rambo sopii niin nuorille kuin aikuisille.

 Rambo oli myös kova saunomaan, uimaan ja juoksemaan.