Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Joel Dickerin kirja "Totuus Harry Quebertin tapauksesta" on saanut palkintoja ja sitä on myyty Euroopassa yli 2 miljoonaan kappaletta.
Tämä kirja muodostuu 808 sivusta ja ajattelin itse ensin, että taitaa olla mahdoton tapaus, mutta toisin kävi.

808 sivun lukupaketti

Tämänkin ostin pokkarina, koska otin sen lomareissulle mukaan. Ne ovat kevyempiä, eikä niistä tarvitse kantaa niin paljon huolta. En kuitenkaan jätä kirjoja, pokkareitakaan, mihinkään, vaan kannan ne kiltisti takaisin kotiin.

Kirjan kannessa lukee "Ennalta-arvaamaton ihanuus" ja se on todistettavasti totta.
Kirjan päähenkilöt ovat kirjailijoita, joilta molemmilta on ilmestynyt yksi menestyskirja, jolla he ovat nousseet menestykseen.
Marcus Goldman, jota äiti kutsuu ärsyttävästi Markieksi, ei saa otetta toisen kirjan kirjoittamisesta. Kustantaja hengittää niskaan, mutta mitään ei synny. Goldman lähtee opettajansa, Harry Quebertin luo saadakseen tukea ja ohjausta kirjoittamiseen.
Harryllä on salaisuus, joka paljastuu ja siitähän se sitten varsinaisesti alkaa.

Kirjassa on 31 lukua, 1. luku on viimeisenä. Ne on nimetty ja niissä on lyhyt katkelma Harryn kirjottamiseen antamia ohjeita, tyyliin näin:
31. Muistin syövereissä
- Ensimmäinen luku on tärkein. Jos lukija ei pidä siitä, ei hän lue muitakaan. Miten olet ajatellut aloittaa kirjasi?
- Ei aavistustakaan. Uskotko että minusta on siihen?
- Mihin?
- Kirjan kirjoittamiseen.
- No ihan varmasti.

Kirjaa lukiessa on mahdollisuus myös itse oppia kirjan kirjoittamisesta jotain.
Tämä kirja kannattaa oikeasti lukea. Siinä tulee yllätyksiä ihan viime metreille saakka. Välillä saa melkein itsekin ahdistua, kun kirjan kirjoittamisesta ei tule mitään.
Suosittelen.

Kauhu kiertää kaupunkia

Pidän Mary Higgins Clarkin kirjoista. Ne täytyy lukea melkeinpä kerralla, sen verran koukuttava juoni niissä on. Toisaalta kun kirjan lukee nopeasti, se myös katoaa muistista nopeasti, ainakin minulla.
Tällä kertaa luin "Kauhu kiertää kaupunkia" -kirjan pokkarina lomareissulla. Siitä on jo hetki aikaa, joten pitää oikein palautella mieleen, mitä siinä oikeastaan tapahtuikaan.

Pieni tyttö, Laurie, katoaa. Vieras mies nostaa hänet autoonsa ja vie pois. Muutaman vuoden päästä edelleen pieni Laurie palaa kotiin, mutta muuttuneena.

Laurie opiskelee yliopistossa, jonka profesori löytyy murhattuna ja siitä syytetään Laurieta.
Paljon ehtii tapahtua, ennen kuin asiat selviävät.

Kirja pitää jännitystä yllä viime sivuille saakka, joten varaa itsellesi 318 sivun verran aikaa, kun lähdet lukumatkalle tämän kirjan seurassa.

Kiirettä pitää

Nyt on ollut tosi vauhdikasta. Minulla on paljon uusia kirjoja, puhumattakaan vanhoista, mutta en ole saanut kuvattua niitä tai olen yrittänyt, mutta kaikki kuvat ovat olleet melko fiaskoja.

Tällä hetkellä luen kahta kirjaa yhtä aikaa: Seksistä ja matematiikasta ja He eivät tiedä mitä tekevät.
Lukupiirin vuoksi kaksi samaan aikaan. :)

Luettuja ovat Mary Higgins Clarkin Kauhu kiertää kaupunkia ja Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Näistä enemmän kunhan ehdin.

Virvotaan ja varvotaan ensi sunnuntaina!

Pysytään tuoreina ja terveinä!

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita

Suomenruotsalainen kirjailija Maria Turtschaninoff voitti Maresi-kirjallaan Finlandia junior 2014 -palkinnon. Käsikirjoituksen on suomentanut Marja Kyrö, jota on kehuttu kovasti käännöksestä.

Ostin kirjan Pasilan aseman pokkarikaupasta, kun sillä hetkellä kaipasin jotain muuta kuin työhön tai opiskeluun liittyvää luettavaa. Kirja oli kaupassa hyvin esillä ja myyjä kertoi että se on ollut kovin suosittu. En ole lukenut fantasiakirjallisuutta juurikaan, mutta päätin siitä huolimatta ostaa Maresin. Ajattelin, että vaikka en pitäisikään siitä, niin se on niin ohut (213 sivua), että luen sen joka tapauksessa.

Kansi: Laura Lyytinen

Nuori Maresi Ehrentytär on kirjan päähenkilö, jonka kirjoittamista teksteistä/muistiinpanoista kirja muodostuu.  Maresi on ollut luostarisaarella neljä vuotta, kun sinne saapuu uusi tyttö, Jai. Varsinainen tarina alkaa siitä hetkestä.
Kirja tempaa mukaansa ja jossain vaiheessa huomaan, että lukemisen keskeyttäminen on hankalaa. Ajatukset jäävät kirjaan vaikka sitä ei luekaan.
En lähde avaamaan juonta, jotta kiinnostus kirjaan pysyy. En itse aina edes lue kirjan takaa tekstiä, vaan nautin kirjan lukemisesta ilman etukäteisodotuksia.
Tähän kuitenkin lisään takatekstin, koska se kertoo kirjasta juuri sopivasti...

 
Jännittäviä hetkiä fantasian maailmassa, joka sisältää paljon myös todellisuutta.