Jokamiehen oikeudet antaa mahdollisuuden poimia marjoja ja sieniä omaan käyttöön myös toisten omistamista metsistä. Ruohovartisia kasveja voi myös poimia kohtuullisesti, mutta juurineen niitä ei saa ottaa. Mahlaa ei saa juoksuttaa, eikä puuvartisia kasveja saa kerätä. Kansallispuistoista ja luonnonsuojelualueilta kasveja ei saa kerätä ja uhanalaiset kasvit on aina jätettävä rauhaan.
Rikkinen kertoo kirjassaan varsin yksityiskohtaisesti asioita villivihannesten keruusta ja käsittelystä.
Kirja on rakennettu siten, että kasvien valokuvat ovat aukeaman oikealla puolella ja teksti on aukeaman vasemmalla puolella. Rikkinen esittelee kirjan lopussa myrkylliset kasvit, jotka jokaisen keräilijän on syytä tunnistaa.
Seuraavaksi muutama itse ottamani kuva villivihanneksista lisättynä Rikkisen antamalla vinkillä niiden käytöstä ruoanvalmistuksessa.
Poimulehtiä (kuivat niityt ja pientareet) esiintyy Suomessa noin 30 eri lajia, joiden lehtimuoto ja maku vaihtelevat. Kannattaa maistellla niitä ja maun perusteella kerätä nuoria versoja salaattiin tai niitä voi myös keittää, höyryttää ja käyttää ruoavalmistuksessa muiden lehtivihannesten tapaan. Kukintoja ja supussa olevia lehtiä voi käyttää myös ruoka-annosten koristeluun.
Villivihannekset kannattaa kerätä mahdollisimman nuorina ja ennen kukintaa. Maustekasvit taas ovat parhaimmillaan kukkivina. Juurakot ja juurimukulat kannattaa kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin ne ovat parhaimmillaan.
Pakko todeta, että luonnosta löytyy paljon makuja ja mahdollisuuksia.
Mennään luontoon!
