Anna Janssonin 17. suomeksi käännetty Maria Wern -kirja on " Katseelta kätketty". Oli vaihteeksi mukavaa lukea kirjaa, jonka päähenkilö oli tuttu. Janssonin kirjat ovat taattua tavaraa ja tämäkin alkoi heti. Joskus tuntuu, että kirja ei pääse vauhtiin ollenkaan, mutta Janssonin kirjoissa ei ole sitä pelkoa.
Tomas Hartmanin Sofi-tytär katoaa ja lähes jokaisen poliisin läheiselle tapahtuu jotain ikävää ja se vaikeuttaa tutkimuksia. Maria ja muut poliisit saavat uuden vahvistuksen, nuoren kauniin Jaritan, jolla on tietotekniikka hallussa. Jarita säväyttää paitsi ulkonäöllään myös vaatetuksellaan ja työtavoillaan.
Gotlannin saarella tapahtuu paljon, suuri räjähdysmäinen tulipalo, pahoinpitelyjä, murtoja ja murhia.
Kirja pitää otteessaan loppuun saakka ja ratkaisu paljastuu vasta viimeisillä sivuilla. Minä en osannut arvata kuka oli kaiken takana. Sen vuoksi kirja olikin niin hyvä. Se ei ollut ennalta arvattavissa.
Minuun vetosi jo tämä kansikuva. Se on mielestäni onnistunut kaikin puolin.
Pakollinen kirjakannen takaosa. Siihen on poimittu perinteisesti muutamia tärppejä kirjan sisällöstä.
Tällä kertaa kirjanmerkkinä toimi Soosselin (Ossi Saarisen) valokuvasta tehty kortti, "Ketunpentujen välienselvittelyä". Soosseli on nuori luontokuvaaja, jolla on Instassa yli 163 tuhatta seuraajaa.
Olin pikaisella Tallinnan risteilyllä flunssaisena ja pääasiassa viihdyin hytissä tämän kirjan kanssa. Flunssa ei parantunut mutta ei pahentunutkaan. Ja kirja tuli luettua.
