Kenraaliharjoitus

Anna-Leena Härkösen Kenraaliharjoitus tarttui käteeni uteliaisuudesta. Olen lukenut muutamia hänen kirjojaan ja näköjään taas luin yhden.

Kirjassa on vain 212 sivua ja teksti on Härkösen tapaan helposti luettavaa. Kirjan päähenkilöt ovat aviopari Jane ja Mikki.

Mikki on näyttelijä ja Jane töissä matkatoimistossa. Heillä ei ole lapsia ja elämä on melko tasaista. Mikki on saanut mielestään hyvän idean ja ehdottaa Janelle parinvaihtoa. Jane järkyttyy ensin, mutta suostuu sitten kuitenkin. Kun he tapaavat toisen pariskunnan niin molemmille tulee tunne, että ei sittenkään. Parinvaihtoasia jää siihen, mutta Janella alkaakin todellinen "seikkailu" ja itsensä tutkiskelu.

Lisäksi Jane saa äidiltään tiedon, että Janen isä ei ehkä ollutkaan hänen oikea isänsä. Jane alkaa selvittämään taustojaan samaan aikaan kun hän etsii omaa seksuaalista suuntautumistaan.

Kirja on omistettu Minnalle. Tarina ei kerro kuka Minna on.

Luin kirjaa aina iltaisin muutaman sivun tai kappaleen. Kirjan yhdessä vaiheessa tuli stoppi, en jaksanut lukea sitä lisää, se ei kiinnostanut. Olin väsynyt ja kirjan sisältö ei siinä kohtaa oikein napannut.

Kirja lojui yöpöydällä odottamassa useamman viikon ja sitten tuli aika, jolloin avasin sen ja luin loppuun. Minulle tylsä kohta meni nopeasti ohi ja mielenkiinto kasvoi loppua kohden. Jane saa selvyyden siitä mitä haluaa ja isä-asiakin selviää.
Jos pidät Härkösen kirjoittamis- ja asioiden käsittelytyylistä, niin tässä on sinulle hyvä kirja. Kirja saa ajattelemaan asioita, joita ei ehkä tule usein ajateltua.
Minä katson seuraavaksi kirjaksi taas vähän erilaisen kirjan.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savonlahden esikoisteos "Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu" löysi minut, kun etsin kirjakaupassa pokkaria, jonka sain ilmaiseksi. Savonlahden kirja oli luetuimmissa pokkareissa joten päätin ottaa sen.

Kirjassa on Minä kertojaja. Tarkemmin ajatellen hänellä ei taida olla nimeä. Hän on nainen, joka on käynyt terapeutilla seitsemän vuotta, asuu vuokralla ja on tällä hetkellä työtön. Hänen herkkuaan on sourcream & onion -sipsit ja valkosipulidippi.

Kirjan kappaleilla on erilaisia otsikoita, esim.  "Keskustelin kiinnostavasta talvitakista" "Tuhlasin rahaa" "Pelkäsin veritulppaa" jne. Kappaleet ovat melko lyhyitä ja kirjaa on helppo lukea.

Kirjassa kerrotaan paljon entisestä poikaystävästä ja pohditaan milloin mitäkin asiaa. Kirja ei yhtään ollut minun tyylinen. Luin sen loppuun ja koko ajan toivoin, että siinä tapahtuisi jotain joka muuttaisi "Minän" elämän. Mutta ei tapahdu. Rahaa ei ole, äidille ollaan velkaa. Ystäviä kuitenkin on ja monesti ystävät tarjoaa ruokaa tai juomaa.

Epäselvyys tulevasta vie kirjaa eteenpäin. Minä ei löydä töitä vaikka hakemuksia tekeekin. Päivät ovat oikeastaan aika tyhjiä.
Pientä toivonkipinää on kirjan lopussa, mutta sekin jää lukijan vastuulle.
Me Naiset, Ilta Sanomat ja  Parnasso ovat antaneet kirjan takakanteen omat kommenttinsa ja ne ovat positiivisia.
Minä olen samaa mieltä siitä, että tekstissä on monien nuorten aikuisten ongelmia siitä miten kaiken saa sujumaan? tai mitä elämässä pitäisi tehdä?
Tutustu ihmeessä kirjaan jos saat sen käsiisi. 

Sanoja sydämestä

Tämä oli kolmas Lori Nelson Spielmanin kirja, jonka luin, enkä pettynyt. Pitää todeta, että tosiaankin pidän hänen tyylistään ja juonen kehittelystä. Kirja on  samaan aikaan kevyesti hyväntuulinen ja syvällinen.

Kirjan päähenkilöinä ovat Erika Blair, aikaisemmalta nimeltään Riki Franzell ja hänen kaksi yliopistoikäistä tytärtään Kristen ja Annie. Kristen ja Annie ovat sisaruksia, vaikka ovatkin eri vanhemmista. Kristen on Erikan ja ex-mies Brianin lapsi ja Annien he ovat adoptoineet.
Erika on menestyvä kiinteistövälittäjä, joka on kunnianhimoinen ja tekee työtä 24/7. Eron jälkeen hän korvasi tyhjän tunteen työllä. Suhteet sukulaisiin, ystäviin ja jopa omiin tyttäriin on jääneet sen vuoksi vähemmälle huomiolle.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun toinen tyttäristä, Kristen, menehtyy junaonnettomuudessa. Erika joutuu käymään läpi oman lapsuutensa kohtalokkaat hetket ja huomaa peittäneensä itseltään monia tosiasioita. Annien ja Erikan välit huononevat ja Annie lähteekin Pariisiin kesäksi töihin eikä halua olla äitiinsä missään yhteydessä.

Sekä Erika että Annie elävät toivossa, että Kristie elää ja on kadonnut omasta tahdostaan. Tunnistus tapahtui kuvien perusteella ja jälkeenpäin he ovat epävarmoja siitä, oliko murskaantunut ruumis sittenkään Kristien. Erika jopa palkkaa yksityisetsivän etsimään tytärtään.
Kirjassa on kappaleet jaettu henkilön nimen mukaan. Annie -kappaleessa käsitellään Annieta ja hänen toimintaansa ja vastaavasti Erikan asioita Erika -kappaleessa. Toimii.
Vähitellen Erika löytää itsestään sen henkilön, joka hän oli ennen. Asioille löytyy ratkaisut ja tunteet, itku ja nauru löytyvät.

Tätä kirjaa oli mukava lukea. Siinä käsiteltiin monia asioita, joita jäi itsekin miettimään omalla kohdallaan. Ajatuksia herättävä kirja.

Nainen hytissä 10

Tämä on toinen Ruth Waren kirja, jonka luen, kaksi vielä odottelee vuoroaan. Ruth Ware (1977) on lontoolainen kirjailija, jonka teoksia on myyty lähes 2,5 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty yli 40 kielelle. Se kertonee jo jotain kirjojen suosiosta.

En ole pitkään aikaan pystynyt keskittymään lukemiseen, mutta sitten eräänä iltana päätin ottaa tämän kirjan iltalukemiseksi. Kirjan päähenkilö, brittitoimittaja Laura Blacklock, Lo, on persoona, joka melkein ärsytti minua... aluksi. Niin on varmaan tarkoituskin. Lo joi paljon, oli krapulassa, hänen päätään särki jatkuvasti ja hän oli muutenkin jotenkin epämääräinen ja ongelmainen. No, kirjan alussa hänen kotiinsa murtaudutaan yöllä ja sen jälkeen kuka vaan olisi varmaan sekaisin.

Lo pääsee luksusristeilijän neitsytmatkalle toimittajan roolissa. Hän ei saa kuitenkaan lähetettyä lehteen mitään materiaalia koko matkan aikana, kun laivalla tai ainakaan Lolla ei pelaa puhelin eikä netti. Heti ensimmäisenä iltana alkaa tapahtua. Lon hytti on numero 9 ja sen vieressä oleva hytti numero 10 on tyhjä. Lo on unohtanut ripsivärinsä kotiin ja käy lainaamassa sitä viereisestä hytistä. Siellä on nuori nainen, joka antaa Lolle ripsivärin omaksi. Hytti ei siis ollutkaan tyhjä.

Lo kuulee yöllä naisen huutoa ja näkee kun jotain heitetään laidan yli, aivan kuin naisen käsi olisi vajonnut mereen. Tämä tapahtuu hytissä numero 10. Kukaan ei kuitenkaan usko Lota, nuorta naistakaan ei löydy laivalta. Lo on kuitenkin varma, että hän kuuli ja näki oikein.

Lo jättää juomisen vähemmälle ja keskustelee asiasta myös laivan omistajan, vaimonsa kautta rikastuneen Richard Bullmerin kanssa. Richard on ensimmäinen, joka kuuntelee tarkasti, mitä Lolla on sanottavaa. Richardin vaimo sairastaa syöpää, mutta on mukana laivalla. Hän on hauras ja oleilee enimmäkseen omassa hytissään.

Kun Lo alkaa ajatella ja toimia "järkevästi", niin minäkin pääsen kirjaan kiinni. Sen jälkeen se on pakko lukea loppuun saakka, jotta saa selville miten kaikille käy.  Lukujen välissä on muutamia uutisosuuksia, joissa kerrotaan mm. että Laura Blacklock on kadonnut ja hänen epäillään hukkuneen risteilyllä. Kirjan juoni on yllättävä ja jännitys säilyy viimeisille sivuille saakka.
Itse aavistin oikein viimeisen viimeisten sivujen loppuratkaisun.

Mikäli pidät trillereistä, niin tämä kannattaa lukea.

Kuiva kausi

Jane Harperin kirjan "Kuiva kausi" kannessa sanotaan, että kirja on menestysdekkari Australian polttavassa kuumuudessa. Minä ostin kirjan Hämeenlinnan Suomalaisen kirjakaupan myyjän suosituksesta. "Henkilökunta suosittelee" -kirjat katson aina tarkemmin. Kuivan kauden lukenut myyjä oli paikalla ja sai minut vakuuttuneeksi, että kirja on hieman erilainen ja hyvä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Australiaan Kiewarran kaupunkiin, jossa ei ole satanut kahteen vuoteen. Luonto on rutikuiva ja asukkaiden hermotkin ovat kovalla koetuksella kuumuudesta johtuen. Kaupungissa on kuollut nuori tyttö, Ellie, kaksikymmentä vuotta sitten. Kaupunkilaiset syyttivät ja syyttävät siitä edelleen Aaron Falkia, joka lähti isänsä kanssa pois kaupungista tapahtuman jälkeen kaupunkilaisten osoittaman vihan vuoksi. 

Aaron, joka nykyään on poliisi, palaa kaupunkiin entisen ystävänsä, Luken, hautajaisiin. Luken vaimo ja poika on ammuttu ja Luke löytynyt lava-autonsa lavalta myös ammuttuna. Näyttää siltä, että hän olisi ensin ampunut perheensä ja sitten itsensä.
Aaron otetaan vastaan huonosti. Ihmiset eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Aaron kuitenkin jää paikallisen poliisin, Racon, kanssa tutkimaan Luken perheen kuolemaa ja samalla selvittämään 20 vuotta sitten tapahtunutta Ellien kuolemaa.

Paljon ikäviä asiota ehtii tapahtua, ennen kuin asiat selviävät, mutta lopulta tutkimukset tuottavat tulosta.

Minä luin kirjaa hitaasti, mutta pysyin "kärryillä" hyvin. Harper on sijoittanut takaumia tekstiin sopivasti, jotta lukija saa kuvan, mitä on tapahtunut määrätyn henkilön näkökulmasta katsottuna.
Kirja oli mielenkiintoinen ja loppu yllätti. Molemmat jutut selvisivät, mutta itse ehdin kuvitella lopun erilaiseksi. Olin saman lailla harhateillä kuten poliisit ennen kuin he löysivät oikean suunnan.

Kevät on tehnyt tuloaan ensin tosi lämpimällä jaksolla ja nyt toukokuun lopussa lämpötila on laskenut noin kymmeneen ja sadettakin olemme saaneet kiitettävästi. Sadepäivät ovat hyviä päiviä lukemiseen, joten kirjat esiin.

Katseelta kätketty

Anna Janssonin 17. suomeksi käännetty  Maria Wern -kirja on " Katseelta kätketty". Oli vaihteeksi mukavaa lukea kirjaa, jonka päähenkilö oli tuttu. Janssonin kirjat ovat taattua tavaraa ja tämäkin alkoi heti. Joskus tuntuu, että kirja ei pääse vauhtiin ollenkaan, mutta Janssonin kirjoissa ei ole sitä pelkoa.

Tomas Hartmanin Sofi-tytär katoaa ja lähes jokaisen poliisin läheiselle tapahtuu jotain ikävää ja se vaikeuttaa tutkimuksia. Maria ja muut poliisit saavat uuden vahvistuksen, nuoren kauniin Jaritan, jolla on tietotekniikka hallussa. Jarita säväyttää paitsi ulkonäöllään myös vaatetuksellaan ja työtavoillaan.
Gotlannin saarella tapahtuu paljon, suuri räjähdysmäinen tulipalo, pahoinpitelyjä, murtoja ja murhia.
Kirja pitää otteessaan loppuun saakka ja ratkaisu paljastuu vasta viimeisillä sivuilla. Minä en osannut arvata kuka oli kaiken takana. Sen vuoksi kirja olikin niin hyvä. Se ei ollut ennalta arvattavissa.

Minuun vetosi jo tämä kansikuva. Se on mielestäni onnistunut kaikin puolin.

Pakollinen kirjakannen takaosa. Siihen on poimittu perinteisesti muutamia tärppejä kirjan sisällöstä.

Tällä kertaa kirjanmerkkinä toimi Soosselin (Ossi Saarisen) valokuvasta tehty kortti, "Ketunpentujen välienselvittelyä". Soosseli on nuori luontokuvaaja, jolla on Instassa yli 163 tuhatta seuraajaa.

Olin pikaisella Tallinnan risteilyllä flunssaisena ja pääasiassa viihdyin hytissä tämän kirjan kanssa. Flunssa ei parantunut mutta ei pahentunutkaan. Ja kirja tuli luettua.

Rouva Westaway on kuollut

Seisoin jonossa kirjakaupassa odottamassa vuoroani alennuskirjoja kädet täynnä, kun kuulin myyjän suosittelevan tätä kirjaa edellä olevalle asiakkaalle. Esittelyn saanut asiakas ei ostanut sitä, mutta minä ostin. Myönnän, olen  määrätynlainen yllytyshullu. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut huono ostos, sillä se koukutti minut täydellisesti.

Ensin luin sitä iltaisin muutama kappale kerrallaan. Sitten se oli pakko ahmia loppuun saakka, jotta pääsi loppuratkaisuun käsiksi.

Harriet, Hal, on mielenkiintoinen persoona, jolle Tarot -kortit tuovat leivän. Hänen äitinsä jäi auton alle ja sen jälkeen tulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi. Ennustaminen tuo Halille rahaa juuri sen verran, että hän pärjää jollain lailla. Velkojat ovat kuitenkin perässä ja sen vuoksi Hal aikoo huijata postin tuomasta yllätysperinnöstä itselleen pienen osuusden. Hän on varma, että perintöä ei ole tarkoitettu oikeasti hänelle, mutta hän tarvitsee rahaa.
Harriet lähtee tapaamaan "uutta sukuaan" ja huomaa, että totuus on jotain muuta kuin mitä on kuvitellut. Koko elämä saa uuden käsikirjoituksen.

Kirjan kansien arvioinneissa sanotaan, että tämä on Ruth Waren paras kirja. En ole lukenut muita, mutta uskon asian olevan niin, sillä tämä on hyvä kirja.

Nyt lainaan tämän 93-vuotiaalle Tuoville (mieheni tädille), joka on kova lukemaan määrätynlaisia kirjoja. Luulen, että hän pitää tästä.
Kaiva sinäkin kirja jostain käsiisi ja nauti!

Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)

Taru Anttonen ja Milla Karppinen ovat toimittaneet kirjan Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kirja oli lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas. Kirja ei saanut Finlandia-palkintoa, mutta oli lukijoiden suosikki -voittaja.
Kirjoittajia on yhteensä 24 ja kuvittajia 41. Siitä huolimatta kirja vaikuttaa hallitulta kokonaisuudelta. Kirjan tuotantoa on rahoittanut 725 mesenaattia, joista osan nimet on julkaistu kirjan lopussa. Sieltä löytyy myös kirjailijoiden ja kuvittajien nimet ja heidän kohteensa.

Kirjani on jo viides painos, mikä oli minulle yllätys. Julkaisuvuosi on kuitenkin 2018.  Kirja on omistettu pienille ja isoille sankareille eli lukijakin on sankari. Kirjan alkutekstissä kerrotaan, että "se on syntynyt Elena Favillin ja Francesca Cavallon teoksen Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (S&S 2017) innoittamana".
Kirjailijoiden mielestä suomalaiset naiset ansaitsevat oman kirjan ja tässä se nyt on.

Kuva: Päivi Arenius, teksti: Laura Gage

 Kirjassa on 60 satua, tarinaa, jotka perustuvat henkilöhaastatteluihin ja kirjalliseen lähdeaineistoon.
Aukeaman vasemmalla puolella on kuva henkilöstä (sankarista), oikealla  sadunomaisesti kirjoitettu tarina hänen elämästään tai osasta siitä ja tarina jatkuu seuraavalle sivulle. Neljännellä sivulla on  kunkin henkilön lyhyt historiakatsaus.
Tämä on ihana kirja lukea. Teksti on helppoa eli tämähän on lasten ja nuortenkirja (ja kaikkien muiden). Jokainen tarina on mielenkiintoinen ja tuo esille näiden naisten voiman ja sitkeyden tehdä sitä minkä kokevat itselleen sopivaksi.

Kuva (rajattu): Mira Mallius

Kuva (rajattu): Hanna Konola

Kuva (rajattu): Eveliina Netti

Kuva (rajattu): Teri Zambrano

Sankareita on siis 60, joista näissä kuvissa on viisi. Tunnistatko heidät? Ensimmäinen on Miina Sillanpää ja toiset epämääräisessä järjestyksessä Maija Itkonen & Reetta Kivelä, Alma, Eva Wahlström ja PMMP.
Sankarit ovat tunnettuja ja vähemmän tunnettuja, mutta sankareita.

Katkelma alkusanoista:
" Sankarin ei tarvitse olla vahva tai kuuluisa, ei aina edes rohkea. Välillä ketä tahansa pelottaa tai jännittää. Mutta vaikeudet ovat voitettavissa, kunhan jaksaa olla sinnikäs, uskoa unelmiinsa ja uskaltaa pyytää apua kun sitä tarvitsee. Sen nämä tarinat ovat meille osoittaneet."

Katsohan sinäkin peiliin ja mieti, minkä alan sankari sieltä kurkistaa.