Dumplin

Ostin Pasilan asemalta Julie Murphyn pokkarin DUMPLIN isosti tai ei ollenkaan. Aikani kuluksi junaa odotellessa kävin kaupan valikoimaa läpi ja kiinnostuin tästä kirjasta luettuani takakannen tekstin. 

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Willowdeanista, joka käy koulua ja on samaan aikaan töissä pikaruokapaikassa. Dumplin on äidin antama kutsumanimi Willille.

Will on lihava, ainakin omasta mielestään, ja kärsii vartalostaan, mm. paksuista muhkuraisista reisistään.

Pikkukaupungin päätapahtuma on jokavuotiset missikisat. Willien äiti on voittanut missikisat aikoinaan ja on sen jälkeen omistautunut niiden järjestämiseen koko tarmollaan. Will ilmoittautuu protestina missikisoihin ja hänen esimerkkiään seuraten myös muutama muu -ei missityyppinen tyttö.
Muita kirjan henkilöitä on mm. Willin äidin sisar Lucy, joka on kuollut, mutta on kirjassa läsnä koko ajan. Pikkukylässä on paljon Dolly Parton faneja ja Lucy oli yksi heistä. Myös Will ja hänen ystävänsä Ellen kuuntelevat Dollyn levyjä. Will tuli hyvin toimeen Lucyn kanssa, jopa paremmin kuin äitinsä. Lucy oli myös lihava, hän painoi kuollessaan yli 200 kiloa.

Will on ihastunut samassa työpaikassa työskentelevään Bohon, joka on Willin yllätykseksi myös ihastunut Willowdeaniin. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin asiat alkavat selkiytyä, Willin ja Ellenin ystävyys joutuu koetukselle, Bon kanssa asiat menevät solmuun, ja Will erotetaan koulustakin muutamaksi päiväksi.

Luin kirjan reissussa ja huomasin sen jälkeen kiinnittäväni huomioita nuoriin tyttöihin. Monet olivat hoikkia, osa normaalivartaloisia, mutta myös hiukan ylipainoisia tyttöjä liikkui joukossa. Kaikki olivat iloisia, hymyileviä ja näyttivät tulevan hyvin toimeen itsensä ja muiden kanssa. Ulkopuolisen silmin heillä ei ollut ulkonäköpaineita.
Kirja antaa ajattelemisen aihetta.  Poikkeavan ulkonäön omaavia ilkutaan ja kiusataan. Se käy helposti ja porukan on helppoa mennä siihen mukaan tai olla välittämättä tai puuttumatta. Niin sen ei kuitenkaan pitäisi olla. Kiusaajia ei pitäisi ihailla.
Ajatuksia herättävä pokkari, ei turha missään tapauksessa.
Hymy muuten kaunistaa koko kropan :)

Neljäntienristeys

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys (2014) on saanut hyvän vastaanoton. Kirja on omistettu talolle, jossa asuu monta elämää. Se kertoo Mariasta, Lahjasta (Marian avioton tytär), Kaarinasta (Lahjan pojan vaimo) ja Onnista, joka on Lahjan mies.Tarina sijoittuu ajanjaksolla 1895 - 1996.

Tarinan sisältöä ei voi paljastaa, koska se pilaa lukuelämyksen. On ensin luettava kirja ja sen  jälkeen keskusteltava siitä jonkun toisen kanssa. Sillä tästä kirjasta riittää puhumista. Kirjassa on rakkautta, intohimoa, peiteltyjä tunteita, puhumattomuutta, hiljaisuutta, sanoja, joita ei sanota, kaipuuta. Se on kirja, jonka luettuaan haluaa lukea sen uudelleen tai ainakin kerrata alkua.

Kirja, joka kannattaa lukea!

Annoin sinun mennä

Pidän käsissäni brittiläisen Clare Mackintoshin esikoiskirjaa "Annoin sinun mennä". Sitä on kovasti kehuttu: "Ällistyttävän hyvä" (Lee Child), "Hyytävä, vangitseva ja eläytyvä" (Paula Hawkins), "Hätkähdyttävä käänne" (Daily Express), "Ylittää kiltin tytön ja Nainen junassa" (Jane Moore).

Kirjan prologi ottaa heti "löysät" pois. Pieni poika kuolee yliajon uhrina ja kirjan juoni perustuu yliajajan löytämiseen ja oikeuteen saattamiseen.
Kirjailija on jättänyt juuri sen verran sanomatta, että lukija ei ole ihan tilanteen tasalla. Oma mielikuvitus muokkaa tarinaa, joka ei kuitenkaan menekään ihan niin kuin kuvittelee.

Kirjan pääosassa on Jenna Gray, joka jättää kaiken taakseen, löytää itsensä Walesista Penfachin kylästä ja vuokraa sieltä itselleen syrjäisen mökin.

Meri on vahvasti mukana Jennan mökkielämässä. Kirja on kuvattu sen vuoksi veden äärellä. Nyt ei kuitenkaan olla meren äärellä vaan lammen rannalla.

Rikoskomisario Ray Stevens alkaa tutkia rikosta ja se laitetaan jo hyllyllekin, kun yliajajaa ei tavoiteta. Raylla on kuitenkin pätevä apulainen Kate, joka ei halua antaa periksi, ei myöskään Ray.
Raylla on omat huolensa kotiasioissaan ja hän alkaa viihtyä yhä paremmin Katen seurassa. Sitä on myös mielenkiintoista seurata.

Jenna alkaa tienata vuokrarahoja valokuvaamalla viestejä/nimiä tai muita asiakkaiden haluamia tekstejä merenrannan hiekassa muun maiseman ohessa.
Eräänä päivänä hän löytää oman oikean nimensä kirjoitettuna hiekkaan ja silloin kaikki muistot palaavat...

Etsi kirja käsiisi ja lue se. Et tule pettymään, mikäli pidät jännityksestä, ovelista juonteen käänteistä ja siitä, että vaikka kaikki selviää, niin kuitenkin jotain jää mietityttämään...