Pidän käsissäni brittiläisen Clare Mackintoshin esikoiskirjaa "Annoin sinun mennä". Sitä on kovasti kehuttu: "Ällistyttävän hyvä" (Lee Child), "Hyytävä, vangitseva ja eläytyvä" (Paula Hawkins), "Hätkähdyttävä käänne" (Daily Express), "Ylittää kiltin tytön ja Nainen junassa" (Jane Moore).
Kirjan prologi ottaa heti "löysät" pois. Pieni poika kuolee yliajon uhrina ja kirjan juoni perustuu yliajajan löytämiseen ja oikeuteen saattamiseen.
Kirjailija on jättänyt juuri sen verran sanomatta, että lukija ei ole ihan tilanteen tasalla. Oma mielikuvitus muokkaa tarinaa, joka ei kuitenkaan menekään ihan niin kuin kuvittelee.
Kirjan pääosassa on Jenna Gray, joka jättää kaiken taakseen, löytää itsensä Walesista Penfachin kylästä ja vuokraa sieltä itselleen syrjäisen mökin.
Meri on vahvasti mukana Jennan mökkielämässä. Kirja on kuvattu sen vuoksi veden äärellä. Nyt ei kuitenkaan olla meren äärellä vaan lammen rannalla.
Rikoskomisario Ray Stevens alkaa tutkia rikosta ja se laitetaan jo hyllyllekin, kun yliajajaa ei tavoiteta. Raylla on kuitenkin pätevä apulainen Kate, joka ei halua antaa periksi, ei myöskään Ray.
Raylla on omat huolensa kotiasioissaan ja hän alkaa viihtyä yhä paremmin Katen seurassa. Sitä on myös mielenkiintoista seurata.
Jenna alkaa tienata vuokrarahoja valokuvaamalla viestejä/nimiä tai muita asiakkaiden haluamia tekstejä merenrannan hiekassa muun maiseman ohessa.
Eräänä päivänä hän löytää oman oikean nimensä kirjoitettuna hiekkaan ja silloin kaikki muistot palaavat...
Etsi kirja käsiisi ja lue se. Et tule pettymään, mikäli pidät jännityksestä, ovelista juonteen käänteistä ja siitä, että vaikka kaikki selviää, niin kuitenkin jotain jää mietityttämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti