Polta nämä kirjeet

Luin "Polta nämä kirjeet" Alex Schulmanin toisen kirjan, jossa ALex perehtyy sukunsa menneisyyteen. Hän etsii sieltä syytä omiin vihan tunteisiinsa. Omat lapset "elävät" Alexin mielialojen mukaisesti ja yrittävät käyttäytyä siten, ettei isä vaan hermostuisi. Vaimokin antaa varoituksen, ettei kohta enää jaksa Alexin raivonpuuskia.

Alex hakeutuu terapeutille, joka on erikoistunut perhekarttoihin ja huomaa omassa kartassaan, että äidin suvun puolella valitsee kaaos. Alex alkaa muistella lapsuuden aikaisia tapahtumia ja kaikkien välisiä riitoja.

Alexin äidin isä Sven Stolpe on ollut arvostettu kirjailija, mutta luonteeltaan tosi vaikea. Alex lukee kaikki isoisänsä kirjoittamat kirjat, jotta hän löytäisi vastauksen siihen, mikä on vihan alkuperä.

Alexille selviää että Karinin (mummin) ja Svenin suhde on ollut kiemurainen ja raskas varsinkin mummille.

Alex saa myös tietää, mistä Svenin viha on saanut alkunsa.

Kaiken saamansa tiedon jälkeen Alex ehkä pystyy hallitsemaan omaa vihaansa ja pelastamaan perheensä.

Tätä kirjaa on kehuttu kovasti. Sen vuoksi odotukseni olivat korkealla, mutta kirja ei ihan yltänyt niihin. Omassa lapsuudessani oltiin iltaisin hiljaa, kun isä lepäsi. Televisio oli niin hiljaisella, että ääntä tuskin kuuli. Olen siis kasvanut ympäristössä, jossa yksi henkilö täytti aina tilan ja käytti valtaansa tehden muiden elämästä lähes helvettiä. Voin hyvin eläytyä Karinin ja Svenin elämään.

Oma arvioni ei kuitenkaan estä minua suosittelemasta tätä teille muille. Usein syyt ihmisen käytökseeen löytyvät jostain kauempaa.

Unohda minut

Alex Schulmanin kirja "Unohda minut" perustuu tositapahtumiin ja kertoo eräänlaisesta perhehelvestistä.

Perheessä on kolme poikaa, Alex, Calle ja Niklas. Alex muistelee lapsuuttaan, aikaa jolloin kaikki oli hyvin. Hän oli kiintynyt äitiinsä ja halusi olla tämän seurassa aina kun se oli mahdollista. Jossain vaiheessa äiti kuitenkin muuttui ja äidin kanssa oleminen ei enää ollutkaan niin mukavaa. Äidin mielialat ailahtelivat nopeasti ja alkoholi alkoi maistua aina vaan enemmän.

Perhe eli äidin mielialojen mukaisesti. Äitiä ei saanut ärsyttää, ei saanut metelöidä ja kaikki yrittivät tasoittaa tietä äidin edeltä.

Pahinta oli kun Alex muuttui äidilleen ilmaksi. Äiti ei halunnut olla tämän kanssa missään tekemisissä. Vielä aikuisenanin Alex uhraa välillä lapsensa ja välillä vaimonsa, jotta äidillä olisi hyvä olla.

Äiti raitistuu lopulta mutta vielä kuolemansa jälkeenkin hän hallitsee tilannetta ja poikiaan.

Lukiessani tätä mietin omaa elämääni ja sitä, mitä itse olen saanut kotoa reppuuni. Äitini on kuollut jo vuosia sitten, mutta muistan elävästi kuinka iso menetys kuolema oli. Menetin samalla äidin, lasteni mummun ja ennen kaikkea ystävän, jonka kanssa oli helppoa puhua mistä tahansa asiasta ja tehdä yhdessä kaikkea mahdollista. Vaikka itselläni oli perhe ja lapsia niin äidillä oli kuitenkin iso rooli meidänkin elämässämme. Toinen asia mikä mietitytti oli, että mitä itse olen antanut omille lapsilleni. Lapset ovat omanlaisiaan ja jokaiseen vaikuttaa eritavoin perheen jännitteet, riidat ja tietysti myös hyvät hetket.

Seuraavaksi luen Alexin toisen kirjan "Polta nämä kirjeet", jota on kovasti kehuttu. Se kertoo Alexin isovanhemmista.