Viides vieras

Unto Katajamäki ja hänen kirjansa olivat minulle aivan tuntemattomia. En enää muista, mikä oli se sysäys, jonka vuoksi ostin hänen kirjansa "Viides vieras" (2013).  Otin sen mukaan syyslomareissulle ja nyt se on luettu.

Unto Katajamäki on julkaissut parikymmentä kirjaa, historiallisia romaaneja, jännitysromaaneja sekä tieto- ja oppikirjoja.

Katajamäen kirjan "supersankari" on Martti Piha, joka tapaa yllättäen vanhan opiskelukaverinsa Antti Sormusen. Antti kutsuu Martin ja kolme liiketuttavaa kartanoonsa viikonlopuksi. Antilla on outo huumori jos sitä nyt huumoriksi voi sanoa. Esitellessään vieraat toisilleen hän piikittelee ja ottaa puheeksi näille tärkeitä ja salaisia aiheita.
Martti ihmettelee, miten muut vieraat ottavat piikittelyn kovin rauhallisesti. Hän saa siihen myöhemmin vastauksen.

Antti lupaa paljastaa kaikkien vieraiden rikokset, mutta ei ehdi tehdä sitä, koska kuolee ennen sitä. Hän oli myös luvannut, että paikalle saapuu vielä viideskin vieras, mutta ei paljastanut tämän nimeä.
Vähitellen monien mutkien kautta kaikki selviää ja salaisuudet paljastuvat. 
Martin omassa elämässäkin tapahtuu. Hän seurustelee Tuulan kanssa ja he alkavat etsiä yhteistä kotia. Martin yllätykseksi Tuula alkaa vihjailla myös yhteisestä lapsesta.

Kirjaa oli mukava ja nopea lukea, mutta se ei jättänyt kovin hyvää muistijälkeä ainakaan minulle. Kevyen lukemisen nälkään sopiva.

Kuolemanlaakso

Tartuin Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kirjaan "Kuolemanlaakso" lähinnä sen vuoksi, että tunnen ja tiedän ihmisiä, joilla on ollut aivoinfarkti. Tahdoin lukea Kovasen tarinan, jotta ymmärtäisin itse enemmän heitä, joiden aivot ovat tavalla tai toisella vaurioituneet.

Kovanen sai aivovamman rajusta taklauksesta Rauman Lukko - Blues -pelissä tammikuussa 2013. Kirjan mukaan kaikki meni pieleen sen jälkeen. Taklaaja ei saanut rangaistusta ja Kovasen hoito oli aivan jotain muuta kuin voisi olettaa. Hänen leukansa olivat sijoiltaan, mutta sitä ei heti huomattu puhumattakaan siitä, että hänen päävammaansa ei tutkittu asianmukaisesti vaan sitä hoidettiin aluksi lähinnä aivotärähdyksenä.

Tommi itsekään ei tajunnut omaa tilannettaan. Hän uskoi vahvasti palaavansa pelaamaan vaikka lääkäri oli selvästi sanonut hänelle, etteivät hänen aivonsa koskaan palaa ennalleen. Aivovamman seurauksena hänen muistinsa pätki, hän väsyi nopeasti, lupasi asioita, joita ei tullut pitämään ja kadotti kaikki tunteensa - myös omaan vaimoonsa. He saivat vauvan, pienen pojan, mutta siitä huolimatta he erosivat. Sysäys siihen tuli, kun vaimo sai tietää, että Tommi petti häntä nuoren naisen kanssa.
Taudin pahentuessa Tommi yritti itsemurhaa, mutta hänet ehdittiin pelastaa. Hän on sen jälkeen edelleen itsetuhoisa ja lopulta hänet viedään mielisairaalaan, jossa "paraneminen" vähitellen pääsee alkamaan. Lähinnä se alkaa silloin, kun Kovanen itse tunnustaa oman tilansa.

Kirjan lopussa on muutama sivullinen kuvia Tommista. Aivovamman saatuaan hän hymyilee yhtä valloittavasti kuin ennen sitä. Se, ettei vamma näy selkeästi päälle päin, on saattanut olla syy siihen, ettei häntä ole otettu vakavasti.
Minulle kirja antoi vahvista siihen, että aivovamma todellakin muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa monesti hämmennystä sekä ihmisessä itsessään että kanssaihmisissä.

Stoner

John Edward Williams (1922-1994) on yhdysvaltalainen kirjailija. Vuonna 1965 Williams julkaisi Missourin yliopiston englannin professorista kirjoittamansa romaanin Stoner.
William (Stoner) oli ainoa lapsi, joka menestyi hyvin koulussa, mutta jolta odotettiin ainoastaan, että hän jatkaisi vanhempiensa tapaan peltojen viljelyä. Hän kuitenkin pääsee opiskelemaan Missourin yliopistoon. Hän asuu äidin serkun maatilalla ja ansaitsee ylläpitonsa tekemällä lähes kaikki tilan työt. Hän aloittaa opiskelemaan luonnontieteitä, mutta tutustuttuaan lehtori Archer Sloaneen, joka muuttaa hänen elämänsä, hän vaihtaa opiskelun luonnontieteistä kirjallisuuteen.
Stonerista tulee englannin kielen apulaisprofessori ja hän nauttii työstään, opetuksesta ja erilaisista kirjoitushankkeista. Stoner rakastuu tai luulee rakastuneensa ja menee naimisiin Edithin kanssa. Avioliitto on kuitenkin kylmä ja Edith tekee kaikkensa tehdäkseen Stonerin elämän hankalaksi. Heille syntyy tyttö, joka tuo Stonerin elämään valoa, kunnes Edith päättää jaksaa hoitaa lastansa ja alkaa vierottamaan tätä isästään.

Stoner kokee myös oikean rakkauden, mutta sillä ei ole tulevaisuutta. Hän joutuu myös työssään "oikeasti" kiusatuksi. Mutta hän jaksaa ja kestää, kunnes löytää keinon, jolla saa takaisin oman työnsä, työn, jota hän rakasti.
Kirja ottaa lukijan mukaansa Stonerin maailmaan. Lukiessa ei voi kuin ihmetellä, minkälainen maailma se on. Ainakin minä eläydyin niin vahvasti Stoneriin, että oli vaikeaa laskea kirjaa käsistään.

Stonerin eläkkeelle jäämiseen liittyy myös muita tekijöitä, joita en kuitenkaan lähde paljastamaan.  Kirjaa on mielenkiintoisempaa lukea, kun ei tiedä kaikkia juonenkäänteitä.

Tämä kirja tuli luettua iltaisin ja osittain öisin. Se oli niin mielenkiintoinen, että vaikka oli väsynyt, niin siitä huolimatta silmät eivät sulkeutuneet parin luetun sivun jälkeen.
Suosittelen etsimään kirjan ja lukemaan sen. Siitä riittäisi juttua lukupiirissä tai muiden lukijoiden kesken.

Uusi kirja on jo aloitettu. Siitä sitten myöhemmin.