Kuolemanlaakso

Tartuin Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kirjaan "Kuolemanlaakso" lähinnä sen vuoksi, että tunnen ja tiedän ihmisiä, joilla on ollut aivoinfarkti. Tahdoin lukea Kovasen tarinan, jotta ymmärtäisin itse enemmän heitä, joiden aivot ovat tavalla tai toisella vaurioituneet.

Kovanen sai aivovamman rajusta taklauksesta Rauman Lukko - Blues -pelissä tammikuussa 2013. Kirjan mukaan kaikki meni pieleen sen jälkeen. Taklaaja ei saanut rangaistusta ja Kovasen hoito oli aivan jotain muuta kuin voisi olettaa. Hänen leukansa olivat sijoiltaan, mutta sitä ei heti huomattu puhumattakaan siitä, että hänen päävammaansa ei tutkittu asianmukaisesti vaan sitä hoidettiin aluksi lähinnä aivotärähdyksenä.

Tommi itsekään ei tajunnut omaa tilannettaan. Hän uskoi vahvasti palaavansa pelaamaan vaikka lääkäri oli selvästi sanonut hänelle, etteivät hänen aivonsa koskaan palaa ennalleen. Aivovamman seurauksena hänen muistinsa pätki, hän väsyi nopeasti, lupasi asioita, joita ei tullut pitämään ja kadotti kaikki tunteensa - myös omaan vaimoonsa. He saivat vauvan, pienen pojan, mutta siitä huolimatta he erosivat. Sysäys siihen tuli, kun vaimo sai tietää, että Tommi petti häntä nuoren naisen kanssa.
Taudin pahentuessa Tommi yritti itsemurhaa, mutta hänet ehdittiin pelastaa. Hän on sen jälkeen edelleen itsetuhoisa ja lopulta hänet viedään mielisairaalaan, jossa "paraneminen" vähitellen pääsee alkamaan. Lähinnä se alkaa silloin, kun Kovanen itse tunnustaa oman tilansa.

Kirjan lopussa on muutama sivullinen kuvia Tommista. Aivovamman saatuaan hän hymyilee yhtä valloittavasti kuin ennen sitä. Se, ettei vamma näy selkeästi päälle päin, on saattanut olla syy siihen, ettei häntä ole otettu vakavasti.
Minulle kirja antoi vahvista siihen, että aivovamma todellakin muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa monesti hämmennystä sekä ihmisessä itsessään että kanssaihmisissä.