perjantai 4. marraskuuta 2016

Luualttari

Baskimaan murhien Luualttari on Dolores Redondon trilogian toinen osa. 
Kirja on oma kokonaisuutensa, vaikka se jatkuukin edellisestä osasta. Sen voi siis lukea vaikka ei olisikaan lukenut ensimmäistä osaa. Pokkarina se on aikamoinen paketti, 609 sivua. Tekstikin on sen verran pientä, että oli pakko ottaa lukulasit kehiin.

Kirjassa jatkuu todellisuuden ja tarun yhdistelmä. Mielenkiintoista. Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar, tähtitutkija", on pirullisen mielipuolen kohteena. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin syyllinen löytyy. Takateksti kertonee jotain juonesta.
Kirja koukuttaa, mutta kerralla tuota sivumäärää ei pysty ahmimaan. Kolmas osa "Myrskyuhri" on jo ostettuna. 90-vuotias Tuovi lukee sen kuitenkin ensin. Meillä on yhteinen harrastus, kirjat. Ostamme ja luemme niitä vuorotellen ja sen jälkeen keskustelemme lukemastamme. Suurin osa kirjoista päätyy loppujen lopuksi Merjan kirjastoon, joka täyttyy uhkaavasti.
Kirja on nyt luettu ja hyväksi havaittu. Mikäpä sen mukavampaa kuin lukea marraskuun pimenevissä illoissa ja kuulaissa aamuissa hyviä mukaansa tempaavia kirjoja.