maanantai 22. tammikuuta 2018

Luvattu maa

En ole ennen lukenut Mari Jungstedtin tuotantoa. Nyt luin hänen uusimpansa "Luvattu maa".
Kirjan tarina sijoittuu Gran Canarialle, jossa itsekin olen lomaillut. En tiedä miten suhtautua näihin lomakohteisiin tämän kirjan lukemisen jälkeen. Kirja kertoo ruotsalaisista, jotka ovat muuttaneet Kanarialle asumaan vakituisesti. Sinne on rakennettu alue, jossa asuu vain ruotsalaisia. Paikalliset näkevät lähes nälkää ja elävät puutteessa, kun taas ruotsalaiset odottavat palvelua ja nauttivat käyttäessään rahaa ja sen tuomaa valtaa. Alkoholi näyttelee isoa osaa päivittäisissä rutiineissa. Unelman toteutuminen ei pitemmän päälle olekaan niin ihanaa kuin alkuun vaikutti. Päivät ovat saman sisältöisiä, rakkaus väljenee ja elämästä kaikkoaa hehku.
Paikalliset (osa heistä) vihaavat turisteja ja sitä, että nämä valloittavat heidän saarensa. Tapahtuu murha ja toinenkin. Turistibussi syttyy palamaan ja pommi räjähtää keskellä turistiparatiisia.
Mari Jungsted
Saaren tapahtumia selvittelevät toimittaja Sara Moberg ja ex-poliisi Kristian Wede. Molemmilla on myös omia murheita, jotka häiritsevät heidän elämäänsä. Monien vaiheiden jälkeen asiat selviävät, syylliset saadaan kiinni ja henkilökohtaiset asiatkin ratkeavat ainakin melkein.
Kirjan lukeminen pisti oikeasti miettimään turistikohteita. Saavatko paikalliset mitään turistien jättämästä rahasta vai meneekö kaikki muutenkin hyväosaisille.
Tämä Jungstedin kirja ei jäänyt viimeiseksi.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tappava salaisuus

Luin Tess Gerritsenin kirjan "Tappava salaisuus" jo jokunen aika sitten. Kun otin se käteeni aloittaessani kirjoittamaan tätä tekstiä, minulla löi ihan tyhjää. En muistanut mitään kirjan sisällöstä. Pitäisi kirjoittaa heti kun on lukenut, jolloin juoni on tuoreena mielessä. Ja varsinkin jos on lukenut muita kirjoja sen jälkeen niin edellisen juoni on jäänyt tuoreemman taakse. Tietty, jos kirjassa on erityinen juoni tai se on jotenkin erilainen, niin siinä tapauksessa juoni varmasti jää mieleen.
No, kun hieman selasin kirjaa, niin kyllähän se juoni sieltä tuli mieleen. Maura Isles on kuolemansyyntutkija, jonka oikea äiti on sarjamurhaaja. Äiti on vakavasti sairas ja haluaa nähdä vielä Mauran ennen kuolemaansa. Äiti on antanut Mauran vauvana pois ja Maura on kasvanut hyvässä kodissa. Vasta aikuisena hän sai tietää oikean äitinsä taustan.
Neljästä nuoresta kauhuleffan tekijöistä yksi, Cassandra, murhataan  ja Maura alkaa tutkia etsivä Jane Rizzolin kanssa tapausta. Seuraavaksi murhataan nuori mies. Maura löytää murhista määrätyn symboliikan. Kuolemiin liittyy liturginen kalenteri ja pyhimysten kuolemat.
Tekstissä kulkee koko ajan mukana Holly, joka tuntee molemmat uhrit. Hollylla on salaisuus, jota hän on kantanut mukanaan koko elämänsä. Tutkimuksissa paljastuu yllättäviä asioita ajalta. jolloin uhrit ja Holly olivat vielä koululaisia. Silloin katosi Hollyn koulukaveri Lizzie, jota ei ole löydetty etsinnöistä huolimatta. Lisää kuolleita tulee, ennen kuin syyllinen ja 20 vuoden takaiset salaisuudet paljastuvat.

Taidan lukea lisää Tess Gerritseniä.

Et kävele yksin

Juuli Niemi sai kirjastaan "Et kävele yksin" Lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia -palkinnon vuonna 2016.
Kirja kertoo Adan ja Egzonin rakkaustarinan. Ada on 15-vuotias yksinhuoltajaäidin tytär. Egzonin perhe on Kosovosta. He tulevat aivan eri maailmoista, mutta se ei estä Adaa ihastumasta Egzoniin.
Egzon maalaa graffitteja ja eräänä aamuna rehtorin autoon on ilmestynyt tytön kuva ja teksti Run! Ada yllytti Egzonin tekemään sen. Kuvataiteen opettaja arvaa tekijän, mutta ei paljasta Egzonia.
Adan äiti on taiteilija ja hän ohjaa ja opastaa Egzonin maalaamisessa. Ymmärrettyään taitonsa Egzon päättää hakea opiskelemaan kuvataidetta.
Juuli Niemi on Helsinkiläinen kirjailija ja käsikirjoittaja.
Adan ja Egzonin nuori rakkaus tuo esiin rakastumisen vakavuuden. Kuinka se vaikuttaa koko olemukseen ja varsinkin kun tulee riitaa, niin kuinka raastavaa se on. Egzon jättää kertomatta Adalle tärkeitä asioita ja menettää Adan luottamuksen. Asiaa ei pysty korjaamaan ja heidän tiensä eroavat. Molemmat kärsivät, mutta he myös tietävät, että yhdessäolokaan ei voi jatkua.
Mielenkiintoinen kirja. Ehkä hiukan erilainen kuin kuvittelin, mutta ajatuksia herättävä. Näin vanhempana sitä ajattelee, etteivät nuoret ota niin tosissaan ihastumisia ja rakastumisia, mutta niin asia ei taida ollakaan. Kai se on enemmän luonteesta kiinni kuin iästä.