Minä näen sinut

Clare Mackintoshin toinen psykologinen jännäri "Minä näen sinut" (2016) kuului must to read -listalle. Ensimmäisen "Annoin sinun mennä" lukukokemuksen jälkeen oli "pakko" saada tämä toinen käsiin heti kun se ilmestyi suomeksi.

Kirjan luettuani voin todeta, että onneksi en kulje yleisillä kulkuneuvoilla säännöllisesti töihin. Kukaan ei stalkkaa minua (toivottavasti). Pikkukaupungissa se ei ole mahdollistakaan samassa mittakaavassa kuin tässä kirjassa.
Kirjan päähenkilö Zoe löytää kuvansa seksipalstalta ja sen jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen. Kyseessä on mielenkiintoinen ja erilainen palvelu, jossa kohde ei tiedä olevansa "myytävänä".

Mackintosh osaa pitää yllätykset loppuun saakka. Lukiessa tekee omia johtopäätöksiä syyllisistä ja ainakin omat arvaukseni menivät läheltä, mutta eivät osuneet. Toivottavasti teillä ei ole tapana tutkia viimeisiä sivuja, sillä syyllinen paljastuu aivan lopussa.

Onneksi syksyllä Mackintoshilta tulee kolmas kirja "Anna minun olla". Sitä odotellessa täytyy miettiä mikä olisi seuraava lukukokemus.
Huomenna on kirjan ja ruusun päivä ja aion ehtiä kirjakauppaan ostamaan rakkaalleni kirjan ja samalla saan itselle ilmaisen kirjan, joka tänä vuonna on Leena Lehtolaisen "Turmanluoti", Maria Kallio -dekkari.

Matkalla kotiin

Otavan kirjaston Yaa Gyasin esikoisteos "Matkalla kotiin" (2016) tuo iholle mustien kohtelun 1700 -luvulta alkaen.

En lähde kirjaa avaamaan teille, vaan se pitää lukea.. Kirja kertoo vaiheittain kahden mustan sisaruksen ja heidän jälkeläistensä tarinan. Alla oleva teksti (joka on hieman sumuinen) kertoo, että kirjassa kuuluu niiden tarinoita, joiden ääni ei yleensä kuulu.

Kirja avaa silmiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Sitä lukiessa omat tunnetilat vaihtelevat rajusti. Monessa kohtaa jäi miettimään, onko näin tapahtunut oikeasti ja toisaalta uskoo, että on, mutta toivoisi kuitenkin, että se ei ole ollut mahdollista. Suosittelen tutustumaan kirjaan.