Kirjassa on Minä kertojaja. Tarkemmin ajatellen hänellä ei taida olla nimeä. Hän on nainen, joka on käynyt terapeutilla seitsemän vuotta, asuu vuokralla ja on tällä hetkellä työtön. Hänen herkkuaan on sourcream & onion -sipsit ja valkosipulidippi.
Kirjan kappaleilla on erilaisia otsikoita, esim. "Keskustelin kiinnostavasta talvitakista" "Tuhlasin rahaa" "Pelkäsin veritulppaa" jne. Kappaleet ovat melko lyhyitä ja kirjaa on helppo lukea.
Epäselvyys tulevasta vie kirjaa eteenpäin. Minä ei löydä töitä vaikka hakemuksia tekeekin. Päivät ovat oikeastaan aika tyhjiä.
Pientä toivonkipinää on kirjan lopussa, mutta sekin jää lukijan vastuulle.
Me Naiset, Ilta Sanomat ja Parnasso ovat antaneet kirjan takakanteen omat kommenttinsa ja ne ovat positiivisia.
Minä olen samaa mieltä siitä, että tekstissä on monien nuorten aikuisten ongelmia siitä miten kaiken saa sujumaan? tai mitä elämässä pitäisi tehdä?
Tutustu ihmeessä kirjaan jos saat sen käsiisi.