Jääprinsessa

Matkalukemisiini kuului myös toinen kirja: Camilla Läckbergin Jääprinsessa. Kirja oli pokkari, jossa on todella pientä tekstiä. Ilmeisesti on hankittava oikeasti lukulasit pelkkään lukemiseen, jotta se  olisi  helpompaa.
Olen lukenut aikaisemmin Camillan kirjan Merenneito, jonka jälkeen tilasin heti neljä kirjaa lisää (yksi, viides kirja puuttuu vielä).
Jääprinsessa aloittaa rikosromaanisarjan ja se on luettava samantien loppuun. Tarina tempaa mukaansa: monet asiat kietoutuvat toisiinsa siten, että lukemista ei voi jättää kesken.
Lentokenttä oli todella hyvä paikka lukea. Odotus meni kuin siivillä. Kirjassa jäi monia asioita kytemään ja tarina jatkuukin, joten seuraavaksi häneltä Saarnaaja.
Mutta ei vielä. Täytyy tehdä muutakin kuin lukea... ja minulla on Eppu Nuotiotkin vielä vaiheessa... suosittelen

Jonakin päivänä kaduttaa

Ostin Minttu Vettenterän kirjan "Jonakin päivänä kaduttaa" ja samantein Hesarin kuukausiliitteessä oli siitä juttu, jossa epäiltiin, että kaikki onkin feikkiä.
Meni fiilis lukea kirja, mutta ehkäpä luen sen kuitenkin. Matkalle mukaan, laitan sitten tunnelmat lukemisen jälkeen tänne...

Miestä sanasta

Luin Arto Mäkisen "Miestä sanasta" -kirjan, josta kirjoitettiin ainakin paikallislehdissä sen ilmestyessä. Arto on ystävättäreni kihlattu, joten senkin vuoksi ja vain sen takia ;) kirja kiinnosti.

En ole lukenut tämän tapaisia kirjoja kovinkaan montaa. Kirja kertoo porkkananviljelija Kauko Gordonista, joka hämmästyttää kyläläisiä puhetaidoillaan. Kyläläiset ja oma vaimokin on pitänyt häntä saamattomana ja nahjuksena. Ei hän kuitenkaan mikään nahjus ole, hoitaa porkkanaviljelmiään tuottavasti ja muutenkin ymmärtää enemmän elämän menosta kuin antaa ymmärtää.

Henkilöiden nimet ovat melko moninaisia: rovasti Urpo Räsälä-Vikurinen, emäntä Valma Jokipaltio, kanttori Lippo Nieminen, leski Naimi Varvio ja edustaja Melko Hujakka muutamia mainitakseni. Kesti aikansa ennen kuin pääsi nimiin "sisään". Kauko Gordon, jonka nimi erottuu muista, on saanut nimensä Skotlantilaisen isänsä, purseri William Gordonin, mukaan. Purseri oli lähtenyt takaisin merille Kaukon ollessa puolitoistavuotias ja sen koommin häntä ei ollut näkynyt. Mutta nimi jäi elämään.

On mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tietää ja jonkun verran tuntee. Sitä miettii lukiessaan, että mitä Arto on miettinyt näin kirjoittaessaan. Kirja jättääkin monia kysymyksiä ilmaan. Se ei oikeastaan lopu vaan siitä puuttuu loppu. Tosi ärsyttävää!

Muitakin ärsytyksen kohteita kirjassa on. Kaukolla on jokin sairaus, joka ei selviä, häntä tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan. Lääkkeitä määrätään aina enemmän ja enemmän. Hän vie virtsa- sun muita näytteitä harva se viikko, mutta mitään selvyyttä sairaudesta ei tule. Kauko kuihtuu ja laihtuu entisestään ja lukiessa miettiikin, että miten miehen oikein käy. Onkohan tämä kannanotto nykyistä sairaanhoitoa kohtaan?

Kirja on omalla tavallaan mielenkiintoinen, se tuo esille erilaisia jännitteitä ihmisten välillä ja kertoo kyläläisten tarinaa sujuvasti. Jatkoa on varmasti tulossa, koska kirja loppuu siten, että sille on jätetty tilaa. Sitä odotellessa takaisin dekkareihin.

Eppu ja Pii Marin

Olen hankkinut itselleni kaikki Eppu Nuotion Pii Marin -kirjat ja nyt loman kunniaksi aloitin ensimmäisestä kirjasta. Moni on sanonut, että nämä kirjat eivät ole heidän kirjojaan, kuka mistäkin syystä.
Päätin tarkistaa asian omalta osaltani ja luin "Mustan". Kirja piti otteessaan ja luin sen oikeastaan samantein pois. En ole lukenut suomalaista kovinkaan paljon ja sen vuoksi olikin mukava kohdata "tuttuuden tunne", kun kirja oli "tätä päivää" täältä Suomesta.
Nyt olen päässyt Pii Marinin taustoista selville, aion lukea myös seuraavat osat. Pieni pettymys oli, kun kirjassa selvisi asiat ihan yks kaks tai sitten olen lukenut jotenkin huolimattomasti. Tuli mieleen nuoruus, joka oli erilaisten Harlekinkirjojen , kultasarjojen. lääkärisarjojen jne. aikaa, joita ahmin useita päivässä. Niissä oli olevinaan juoni, mutta sitten kahdella viimeisellä sivulla tapahtumat selvisivät niin nopeasti ja helposti, että joutui monesti pettymään, kun oli odottanut jotain muuta.

Mielestäni Pii Marin "selvittää" jutun ihan itsekseen. Lukijalle ei anneta vihjeitä etukäteen, mikä on mielestäni outoa. Tai sitten se on tarkoituskin. Pii Marin on ajatellut asioita omassa päässään ja laittanut määrättyä postia Heinolle ilman, että siitä mainitaan kirjassa. Heino kuuluu kuvioihin myös seuraavissa kirjoissa.
No, katsotaan seuraavassa kirjassa, onko se Nuotion tapa edelleen lopettaa kirja.

Palataan "Koston" merkeissä.

Tähän väliin kiilasi Arto Mäkisen kirja "Miestä sanasta", joka on luettava lauantaihin mennessä, jotta voin keskustella asiasta itse kirjailijan kanssa.

rietas orkidea

Alemyynnistä ostin tämän kirjan, joka kuuluu Gummeruksen Erotica-sarjaan, joka on saanut alkunsa jo 1970. Tämä kyseinen kirja sisältää kotimaisia fantasioita, laadukkaita ja kiihottavia (näin siis luvataan).
Takatekstissä kuvataan kirjaa näin:
"Rietas orkidea on kokoelma konstailemattomia pornonovelleja, naisten kirjoittamia fantasioita, jotka kiihottavat nimenomaan naista. Seksiä tihkuvat tarinat jättävät sopivasti tilaa mielikuvitukselle. Ne virittävät sähköisen tunnelman ja tarjoavat erilaisille lukijoille oman sytyttävän herkkupalansa."

Tekstit ovat lyhyitä ja helposti luettavia. Olen lukenut niistä muutaman, mutta ne ovat olleet mielestäni melko kevyitä ja ohuita, jos nyt tekstiä niin voi kuvata. Ehkä parempia on tulossa. Toivottavasti. Mutta jos haluaa silloin tällöin pienen eroottisen välipalan, niin siinä kirja varmasti palvelee.
Että tällainen kirja tällä kertaa.