En ole lukenut tämän tapaisia kirjoja kovinkaan montaa. Kirja kertoo porkkananviljelija Kauko Gordonista, joka hämmästyttää kyläläisiä puhetaidoillaan. Kyläläiset ja oma vaimokin on pitänyt häntä saamattomana ja nahjuksena. Ei hän kuitenkaan mikään nahjus ole, hoitaa porkkanaviljelmiään tuottavasti ja muutenkin ymmärtää enemmän elämän menosta kuin antaa ymmärtää.
Henkilöiden nimet ovat melko moninaisia: rovasti Urpo Räsälä-Vikurinen, emäntä Valma Jokipaltio, kanttori Lippo Nieminen, leski Naimi Varvio ja edustaja Melko Hujakka muutamia mainitakseni. Kesti aikansa ennen kuin pääsi nimiin "sisään". Kauko Gordon, jonka nimi erottuu muista, on saanut nimensä Skotlantilaisen isänsä, purseri William Gordonin, mukaan. Purseri oli lähtenyt takaisin merille Kaukon ollessa puolitoistavuotias ja sen koommin häntä ei ollut näkynyt. Mutta nimi jäi elämään.
On mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka kirjoittajan tietää ja jonkun verran tuntee. Sitä miettii lukiessaan, että mitä Arto on miettinyt näin kirjoittaessaan. Kirja jättääkin monia kysymyksiä ilmaan. Se ei oikeastaan lopu vaan siitä puuttuu loppu. Tosi ärsyttävää!
Muitakin ärsytyksen kohteita kirjassa on. Kaukolla on jokin sairaus, joka ei selviä, häntä tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan. Lääkkeitä määrätään aina enemmän ja enemmän. Hän vie virtsa- sun muita näytteitä harva se viikko, mutta mitään selvyyttä sairaudesta ei tule. Kauko kuihtuu ja laihtuu entisestään ja lukiessa miettiikin, että miten miehen oikein käy. Onkohan tämä kannanotto nykyistä sairaanhoitoa kohtaan?
Kirja on omalla tavallaan mielenkiintoinen, se tuo esille erilaisia jännitteitä ihmisten välillä ja kertoo kyläläisten tarinaa sujuvasti. Jatkoa on varmasti tulossa, koska kirja loppuu siten, että sille on jätetty tilaa. Sitä odotellessa takaisin dekkareihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti