Ainakin äiti yritti

 

 

Juhannusta teille kaikille. En kirjoita tätä kotikoneellani, joten minulla ei ole lisätä valokuvaa  Jens Lapiduksen "Ainakin äiti yritti" -kirjasta.

Liitän sen myöhemmin tähän tekstiin. Nyt se on lisätty.

Kirja sisältää 12 novellimuotoista rikostarinaa, jotka ovat muutamasta sivusta noin viiteentoista sivuun. Nimesin ne tähän ja lisäsin oman lyhyen kommenttini sulkuihin ilman että paljastan mitään tärkeää.

• Filmi (lapsen pahoinpitelyjuttu)
• Businessluokka (pakko lukea itse)
• Metsästysretkellä (kaikki ei ole sitä, miltä näyttää)
• Ainakin äiti yritti  (vankilajuttu)
• Alue jota kutsumme omaksemme (tuomio)
• Kerstin Ström (ope)
• Faksi ikuisuudesta (fiksu nainen)
• Pulveri (koskaan ei tiedä...)
• Kunnia (ystävyyden mitta)
• Se olisin ollut minä (onneksi en ollut)
• Alborzin massiivi (kova juttu)
• Odotus (puolustusasianajaja)

Osa näistä teksteistä on julkaistu aikaisemmin eri aikakauslehdissä (minä en ole törmännyt) ja osa on uusia.

Tarinoista ei voi olla pitämättä, ne laittavat lukijan ajattelemaan ja jopa haastavat lukijaa. Ne alkavat, mutta eivät välttämättä lopu. Jotkut pitäisi lukea toiseen kertaan, jotta löytäisi kaikki tarinan "värisävyt".

Oli myös mukava lukea lyhyitä tarinoita omaan tahtiin.

Kustantajan sanoin "Jens Lapidus pystyy sekä lataamaan tekstiin silmänräpäyksessä mielipuolisen korkeat volttimäärät että samanaikaisesti viisaasti ja paneutuneesti pohdiskelemaan asiaansa, vaikka hänellä ei ole käytettävissään kuin viisitoista sivua".

Ole hyvä!

Kesä ilman miehiä

Viimeisin lukukokemukseni.
Tänä aamuna lopetin Siri Hustvedtin kirjan "Kesä ilman miehiä".  Kirjan nimi ei todellakaan anna kirjan sisällöstä todellista kuvaa, vaikka siinä kirjan päähenkilö onkin koko kesän ilman miestään.

" Ja silti hän sanoi paussi, ei ero, voidakseen jatkaa tarinaa siltä varalta että sattuisi muuttamaan mielensä."

Runoilija Mian (55v) mies on löytänyt ranskalaisen "Paussin", jonka perässä hän muuttaa yli 30 vuoden jälkeen pois yhteisestä kodista. Mia sekoaa ja joutuu "hullujen huoneelle" vähäksi aikaa ennen kuin tilapäinen mielenhäirö menee ohi. Siitä alkaa uusi aika.

Kirja on mielenkiintoinen, erilainen kuin mitä olen lukenut. Sanoisin, että siinä on myös "kirjallisuusterapiaa" 12-13 -vuotiaiden tyttöjen ongelmien ratkaisemiseksi. Mian äiti ja muut Joutsenet (80-95-vuotiaita) ovat myös kirjassa vahvassa roolissa.

Suosittelen.