Punainen lanka

 M.K. Kajanteen esikoisteos on nimeltään Punainen lanka. Kirja aloittaa Kivikko -sarjan.  Kirjailija on minulle tavallaan tuttu siskoni kautta. Kiinnostuksen kohteenani ovat "oikeat" kirjat ja varsinkin, jos tiedän kirjailijan, niin haluan tutustua hänen kirjoittamaan kirjaan. Tuttuus antaa jotenkin lisämaustetta kirjan lukemiseen.

Tilaan usein mm. keitto- tai käsityökirjoja sen vuoksi, että olen seurannut niiden kirjoittajia somessa pitkään. Haluan tällä tavalla osaltani tukea oikean kirjan tekijöitä. En ole vielä siirtynyt äänikirjoihin, koska haluan kulkiessani kuunnella ympäristön ääniä. Mutta jotta en eksyisi vielä kauemmaksi aiheesta niin on aika siirtyä fokukseen.

Punainen lanka on mielenkiintoinen kirja ystävistä, joilla on selkeästi yksi johtaja, joka saa tahtonsa perillä joko hyvällä tai sitten pahalla. Kyse on siis naisista, ystävyksistä, jotka järjestävät yhdessä juhlia ja tapaavat muutenkin usein toisiaan. Kirjan pääosassa on Pihla, joka on jäänyt työuupumuksen takia burnout-lomalle. Työpaikalla on henkilö, joka kiusaa Pihlaa ja on edesauttanut hänen sairastumistaan keskivaikeaan masennukseen. Lääkäri ehdottaa Pihlalle, että hän hankkisi uuden harrastuksen, jotta saisi muuta ajateltavaa ja uutta tekemistä.

Sini Perttula on naisjoukon "johtaja". Hän liikuttelee heitä (ja heidän aviomiehiään) kuin pelinappuloita. Sinin elämä on yhtä pelaamista, hän harkitsee tarkoin millä tavalla saa ihmiset pauloihinsa, kiitollisuuden velkaan tai muuten syömään kädestään. Sinille on mm. tärkeää, kun kesän tärkeimmät juhlat ovat tulossa, että kaikki naiset osallistuvat suunnitteluun. Jos joku puuttuu tai ei vastaa viesteihin, hän kostaa asian tavalla tai toisella.

Pihla on naimisissa Karin kanssa. Naimisiin menon jälkeen hän on katkaissut välinsä hyvään lapsuuden ystäväänsä Meriin. Molemmat surevat omalla tahollaan välien viilenemistä. Meri päättää lopulta pyytää Pihlaa Facebookissa kaverikseen. Pihlan hyväksyttyä pyynnön, he tapaavat ja jatkavat ystävyyttään lähes siitä mihin se aikoinaan jäi.

Kirja ei ole mikään tavallinen romaani, vaan siinä on myös yliluonnollisia tapahtumia, jotka yllättivät minut täysin. Merin kuulema sirinä ei niinkään mutta kaikki muut tapahtumat.

Pihla ostaa itselleen kangaspuut ja vuokraa itselleen työhuoneen, jossa alkaa kutoa mattoja. Pihla ei tiedä mihin uudessa harrastuksessaan ryhtyy, sillä kangaspuihin liittyy kirous. Ne on Kivikon ruustinna Linnea Hiekka teettänyt ruumislankuista vuonna 1834 kostomielessä. 

Pihla nauttii mattojen kutomisesta ja viettää yhä enemmän aikaa kangaspuiden parissa. Kivikossa elämä jatkuu, mutta sitten yhtäkkiä alkaa tapahtua outoja kuolemia. Kukaan ei pysty selittämään, mikä ne aiheuttaa. Poliisikin on ymmällään. Punainen lanka on kuolemien yhteinen nimittäjä. Pahat voimat jylläävät ja kukaan ei tunnu olevan turvassa.

Punainen lanka on erilainen kirja, ainakin minulle. Suosittelen sen lukemista, jos yliluonnollisuus ei aiheuta painajaisia. Lisäksi lukiessa voi eläytyä nuorten naisten maailmaan, joka ei useinkaan ole sitä, miltä se näyttää. Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta. Kakkososaa jään odottelemaan.

Rósa ja Björk

 Satu Rämön toinen kirja, Rósa ja Björk, oli suorastaan pakko lukea, koska Rämön ensimmäinen kirja, Hildur, jätti niin paljon avoimia asioita ilmaan. 

Kirjan alussa kerrotaan, miten Hildurin pikkusiskot kaapataan. Sen jälkeen unohdetaan menneisyys ja palataan nykyhetkeen. Hildur saa selvittääkseen kunnallispolitiikko Hermann Hermannssonin murhan. Hänet ammutaan kesken hiihtolenkin. Hermannsson oli poliitikko, joka käytti valtaansa virallisten päätöksetekojen lisäksi epävirallisia teitä.

Kirjan luvut jakaantuvat menneisyyteen ja nykyisyyteen. Hildurin sisarten katoamista ja sitä edeltävästä ajasta annetaan aina sopivasti lisätietoa. Hildurin parina on ensimmäisestä kirjasta tuttu suomalainen Jakob.

Kirja pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Hildurille selviää muun työn ohessa omien sisarustensa kohtalo. En avaa juonta sen enempää. Suosittelen lukemaan kirjan.

Suonsilmä, Hildur, Ukko, Karhu nukkuu, Kaikki mikä jäi sanomatta

Jostain syystä näiden kirjojen kirjaaminen tänne blogiin on tökkinyt. Ne ovat odottaneet pöydällä aikansa ja mitään ei ole tapahtunut. Päätin nyt vihdoin tehdä niistä yhteispostauksen, jotta saan kirjat hyllyyn. Osan kirjoista olen lukenut jo aikaa sitten, joten en ala kertomaan näistä mitään syvällistä.

Lizan kirjan päästin käsistäni eilen. Kirja alkoi aika järkyttävästi, mutta sen jälkeen melkein pitkästyin ennen kuin taas alkoi tapahtua. Mukavaa tässä kirjassa oli, että se oli tässä ajassa (ison osan), oli koronaa jne. Kirja kertoon Wikingin ja Helenan tarinan ja varsinkin Helenan tarinan, joka onkin aikamoinen. Suosittelen.

Satu Rämön kirjaa Hildur ei tarvinne esitellä. Siitä on otettu jo 9.painos. Toinen osa on jo ilmestynyt ja kolmatta Satu kirjoittaa Äkäslompolossa, Suomen Lapissa. Se ilmestyy loppuvuonna. Rikosetsivä Hildur on menettänyt lapsuudessaan ihmeellisesti pienet sisarensa ja asia ei jätä häntä rauhaan. Hildur saa työparikseen suomalaisen neuleita neulovan Jakobin ja pari pääsee heti näyttämään yhteistyönsä jäljet ratkoessaan saaren rikoksia.Tämän kirjan jälkeen jäi nälkä lukea seuraava kirja, joka odottaa tarttumista.

Emelie Schepp on valittu kolme kertaa vuoden dekkaristiksi. Sen perusteella hänen kirjansa ovat suosittuja ja jännittäviä. Tästä en ikävä kyllä muista äkkiseltään oikein mitään. Minun pitäisi selata sivuja ja siihen en nyt ryhdy. Lukemisesta on niin kauan. Tiedän, että tässä oli hyvä juoni ja se vei, mutta ilmeisesti niin kovaa, ettei mitään jäänyt päähän.Mielestäni kirjat pitäisi lukea ainakin kaksi kertaa, jotta siitä saisi kaiken nautinnon irti.

Sara Osmanin kirjassa on kolme nuorta naista, jotka kaikki ovat jollakin tapaa toisilleen kateita vaikka päällisin puolin ollaan olevinaan ystäviä. Mielenkiintoinen kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta kaiken somen ja esittämisen aikakautena.

Jari ja Kati Tervo ottivat koiran, borderistandin, joka sai nimen Ukko. Kirjan kappaleet ovat suurin piirtein vuorovedoin tehtyjä, Kati kertoo oman näkemyksensä ja Jari omansa. Mukava lukea, kuinka koira muuttaa heidän elämäänsä ja yleensäkin kuinka paljon yksi pieni koira voi vaikuttaa kaikkeen. Teksti on tuttua huumorilla väritettyä tekstiä. Tämä on hyväntuulen kirja.

Näin nopeasti viisi kirjaa sain tänne itselleni muistiin. Minulla on niin paljon lukemattomia kirjoja, että käytän tätä muistivihkonani, josta voin tarkistaa, mitä olen lukenut. 

Hulluutta on kaikenlaista ja kirjahulluus ja muutama muu hulluuden laji on pesiytynyt minuun. Nähdään taas!