Helmifarmi

Liza Marklundin uusin Helmifarmi on mielenkiintoinen kirja. Siinä ollaan Tyynenmerellä, Manihikilla, Cookinsaarilla. Piti oikein hakea Googlesta tietoa Manihikista.

Manihiki on atolli (korallisaari), joka sijaitsee lähellä päiväntasaajaa. Siellä asuu kirjan päähenkilö, Kiona, perheineen. Heillä on helmifarmi eli he viljelevät helmiä. He ovat olleet kuusi kuukautta eristyksissä saarella, mutta se ei haittaa heidän toimintaansa isommin. Simpukoiden sadonkorjuu on käynnissä kun yhtäkkiä purjevene haaksirikkoutuu heidän saarensa lähelle. Purjevene on katkeamassa ja saarelaiset huomaavat, että kannella on ihminen, joka ei liiku.
Saarelaiset saavat miehen ja kaksi hänen laukkuaan pelastettua ennen kuin vene katkeaa ja uppoaa. Kionan äiti on Äiti Evelyn ja isä Isä Tane. Äiti Evelyn on saaren sairaanhoitaja ja hän saa kannelta pelastetun miehen hoidettavakseen. Mies on tajuton, mutta hengissä. Hänellä on erilaisia vammoja, otsassa iso haava, oikea jalka poikki useasta kohdasta, oikea ranne murtunut. Äiti Evelyn tekee parhaansa vammojen suhteen Kionan avustaessa.

Mies on papereiden perusteella ruotsalainen Erik Bergman ja vähitellen hän alkaa toipua. Poliisi Everest hoitaa hänelle kuukauden turistiviisumin, joten hän voi jäädä toipumaan saarelle. Poliisi jatkaa viisumia tarpeen mukaan.
Kirja alkaa näistä tapahtumista.
Kiova on järkevä nuori nainen, joka on lukenut paljon erilaisia kirjoja, osaa hyvin englantia ja on erinomainen sukeltaja. Hän sukeltaa 30 jopa 40 metriin ja pystyy olemaan veden alla 7 minuuttia. Hän on tärkeä tekijä Helmifarmilla. Erik jää saarelle hoitamaan saarelaisten raha-asioita.
Ajan kuluessa Kiovasta ja Erikistä tulee pari, he saavat kaksi lasta ja kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sitten alkaa tapahtua.

En paljasta juonta, jotta lukunautinto olisi täydellinen. Kiova on sitkeä ja nokkela nainen ja hän joutuu käyttämään kaiken tietonsa ja taitonsa päästäkseen tavoitteeseensa.
Kirjan luettuaan on hyvä vielä lukea alkusivujen prologi uudelleen, joka avaa vielä enemmän sitä, mikä on Kiovan tilanne sillä hetkellä.

Aloittaessani lukemaan kirjaa, en heti päässyt kiinni siihen. Helmifarmityö oli niin vierasta ja saaren toimintaan kiinni pääseminen oli aluksi vaikeaa (minulle). Luin kirjaa aluksi muutaman sivun illassa, joten ei siinä ollut mahdollistakaan saada kokonaiskuvaa kovin helposti. Sitten lomallani vietin lähes yhden päivän kirjan kimpussa ja seuraavana yönä luin sen loppuun (492 sivua).
Tämä kirja jää mieleen. Oikeastaan sen voisi lukea heti toiseen kertaan. Uskon, että se antaisi vielä paljon uutta, vaikka perusjuoni onkin jo tiedossa.
Suosittelen tätä lukunautintoa.

Liza Marklund

Liza Marklund. ruotsalainen kirjailija ja toimittaja, on ollut muutaman vuoden "hiljaa". Jostain luin, että kolme vuotta. Loppuvuodesta 2018 häneltä ilmestyi kirja Helmifarmi, johon palaan seuraavassa postauksessani. Helmifarmi sai minut kuitenkin kaivamaan kaikki kirjastostani löytyvät Marklundit. Sen tiesin, että minulla on kaikki Annika Bengtzonit, mutta muista kirjoista en ollut varma.

Bengtzonit, kaikki yksitoista

Studio Sex

Paratiisi

Prime time

Uutispommi, tämän pitäisi olla ykkösenä, suom. 2000

Punainen susi

Nobelin testamentti

Elinkautinen

Paikka auringossa

Panttivanki

Ajojahti

Rautaveri, 2015

Annika Bengtzon sai minut liittymään aikoinaan Facebookiin. Hän käytti työssään sitä ja minäkin innostuin asiasta. Tiedän, Annika on Liza Marklundin luoma hahmo, iltapäivälehden toimittaja, joka sotkeutuu aina kaikenlaisiin valonarkoihin salaisuuksiin omissa tutkimuksissaan. Joka tapauksessa hänen innostamanaan liityin FBhen.

Muita hyllystäni löytyneitä kirjoja, joissa on Liza ollut mukana ovat "Postikorttimurhat", "Uhatut",

"Turvapaikka" ja "Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan". En ole lukenut mitään näistä neljästä. Mutta ne pääsivät lukulistalle.

Kun mustarastas laulaa

Linda Olssonin kirja Kun mustarastas laulaa (2014) oli taattua Olssonia, mutta ei ehkä yhtä hyvä kuin muut  lukemani hänen  kirjansa. Kirjan päähenkilö on  Elisabeth, joka on oikeasti outo. Hän asuu kerrostalossa purkamattomien muuttolaatikoittensa keskellä, liikkuu ulkona niin vähän kuin mahdollista ja pyrkii siihen, ettei häntä nähdä. Hänellä ei ole elämän iloa eikä hän välitä nähdä valoa elämässään. Samassa kerrostalossa asuu Otto, joka on eläkkeellä ja jonka vaimo on kuollut. Lisäksi talossa asuu kolmas kirjan henkilö Elias, joka on erinomainen piirtäjä, mutta lukeminen on hänelle vaikeaa. Elias käy Oton luona  syömässä kerran viikossa ja heille on tullut tavaksi, että Otto lukee Eliakselle kirjoja omalla tavallaan.
Elias saa kontaktin Elisabethiin ensimmäisenä. Elias antaa Elisabethille piirtämänsä linnun kuvan. Se tekee Elisabethiin suuren vaikutuksen. Vähitellen Otto tulee kuvioihin mukaan ja saa Elisabethin ulkoilemaan ja he huomaavat, että tulevat hyvin toímeen keskenään. Mustarastas laulaa usein kerrostalon pihalla, sitä he kuuntelevat.

Kaikilla kolmella on oma historiansa, joka paljastuu kirjan edetessä. Lukija pääsee kirjan edetessä "kartalle". Mutta... odotin erilaista loppua, odotin selkeää onnellista loppua, mutta kirja loppuukin siten, että lukija saa itse luoda oman jatkon tarinalle. Ärsyttävää. Kun ensin lukee kirjaa haluten tietää, miten siinä loppujen lopuksi käy ja sitten loppu jääkin auki. Ei kivaa.

Kaivoin mustarastaan kuvan tähän loppuun. Niin usein se kirjassa lauloi, että silläkin on oikeus tulla nähdyksi.

Kaikki hyvä sinussa

Olen jo kolmannen Linda Olssonin kirjan kimpussa. Nyt luin kirjan "Kaikki hyvä sinussa" ja edelleen olen ihastunut Olssonin tyyliin kirjoittaa ja hänen kirjojensa juoneen tai tarinan kulkuun.

Kirjan päähenkilö on Marion Flint, joka asuu Uudessa Seelannissa omissa oloissaan yksin ja ulkopuolisena. Hän kävelee usein meren rannalla ja kerran kävelyllä ollessaan tapaa vetäytyneen ja kosketusta kavahtavan maoripojan, Mikan, jota Marion alkaa kutsua Ikaksi. He alkavat tavata torstaisin Marionin kotona. Marion valmistaa keittoa, josta on huomannut Ikan pitävän ja he syövät yhdessä. Vähitellen Marion kiintyy poikaan.

Marionin lähin naapuri on George, jonka Marion on tavannut muutaman kerran, mutta ei tunne häntä sen tarkemmin. Ika asuu mummollaan, vaikka tämä ei pystykään kunnolla  huolehtimaan hänestä. Mummo aikoo muuttaa kauemmaksi asumaan ja Ika jää asumaan Marionille. Ika on musiikillisesti lahjakas ja Marion opettaa häntä soittamaan pianoa. Ikan mummo pelkää menettävänsä Ikasta saadut avustukset ja aikoo ottaa pojan takaisin itselleen. Marion ja George aloittavat yhdessä taistelun Ikan huoltajuudesta ja tutustuvat siinä samalla toisiinsa. Samaan aikaan Marion muistelee omaa rikkinäistä lapsuuttaan.

Vähitellen lukijalle selviää syy siihen, miksi Marion asuu yksin eikä ole panostanut kotinsa sisustamiseen eikä viihtyisyyteen. Taustalta löytyy uskomattomia asioita, mutta ei niistä sen enempää. Suosittelen lämpimästi kirjaa luettavaksi.

Minulla on tällä hetkellä neljäs Olssonin kirja kesken ja sekin on taattua tavaraa. 

Kirjan takakannessa on arvostelu:
"Unohtumaton ja kaunis Kaikki hyvä sinussa on muistutus siitä, kuinka haurasta onni on ja kuinka mahdotonta on elää vailla toivoa."

 - OTAGO DAILY TIMES, UUSI-SEELANTI