Merjan kirjasto muuttaa

Merjan kirjasto on periaatteessa jo muuttanut ja se on saanut huomaansa myös toisen kirjaston. Kun kaksi aikuista muuttaa yhteen, niin kirjojen lisäksi on paljon muutakin ihmeteltävää. Kaksi sänkyä, kaksi keittiön pöytää jne.. Mutta kyllä tästä selvitään... ajan kanssa. Tässä vaiheessa kaikki on vielä aivan sekaisin. Kuvittelen saavani kirjat jossain vaiheessa järjestykseen ja samalla pystyn tsekkaamaan kaikki tuplakirjat. Molemmilta löytyy joitakin samoja kappaleita, mutta luulen, että ei kovin montaa sitten kuitenkaan.

Joulupukki toi uuden kameran.

En ole ehtinyt vielä perehtyä uuteen kameraani, olen vain "napsinut" sillä kuvia ja todennut, että niistä ei tule hyviä ellei osaa käyttää kameraa.Tavoitteena on opetella kuvaamaan niin, että kuvat ovat oikeasti julkaisukelpoisia. Tässä postauksessa alla olevat kuvat on otettu järkkärillä ja voitte todeta, että kuvat kiiltävät, eivätkä ole muutenkaan kovin laadukkaita. Se on tietty myös osa minun persoonaani. En tavoittele pilkunpäälle -juttuja vaan pitää olla vähän särmää, rösöä ja "melkein täydellinen"-juttuja, joista minut voi tunnistaa.

Kirjat olisi tarkoitus laittaa teeman mukaisesti omiin hyllyihinsä. Tässä osa leivontakirjoista.

Muutossa nuoret muuttomiehet hikoilivat näiden kirjojen kanssa. Niitä kun on jokunen. Edellisestä muutosta on vajaa viisi vuotta ja silloin kirjoja oli 74 banaanilaatikkoa. Nyt siis vielä enemmän. Hymyssä suin homma kuitenkin sujui!

Kyllä se tästä!

Nyt kun on enemmän tilaa, niin kirjahyllyjäkin ilmestyy aina jostakin lisää :).
Toiveena on, että saan suurimman osan kirjoista yhteen riviin eli silloin on helpompi nähdä mitä omistaa. Tähän mennessä niitä on ollut kahdessa rivissä ja hyllyjen päällä jne. jolloin niitä on ollut vaikea "kontrolloida".

Tietosanakirjat, eläinkirjat yms. eivät ole minkään arvoisia, mutta täytyyhän pala historiaa säilyttää.

Minulta löytyy myös uuden karhea (siis vähän käytetty, jos ollenkaan) Facta- tietosanakirjasarja. Tällä hetkellä se on käyttöullakolla (ihana paikka säilömiseen). Onhan jonkun säilytettävä tuleville/oleville sukupolville vanhan ajan tiedonkeruumenetelmä.

Kirjat ovat suurin piirtein oikeissa paikoissa, mutta tässäkin yrtit ovat siirtymässä oikeaan hyllyyn kunhan aika on kypsä.

Opiskeluun liittyviä kirjoa!

Olen säilyttänyt kaikki lukiokirjatkin ((kävin aikuislukion 2000-luvulla), ostanut lisää erilaisia, mm. matikan ja kemia kirjoja, jotta pysyn ajan hengessä tai ainakin niin selitän sen itselleni.

Jalna-sarja etsii vielä paikkaansa

Jalna-sarja on minulle ihan outo kirjasarja. Sitten kun on aikaa (sanonta, jota ei pitäisi sanoa), niin perehdyn myös Jalnaan.

Painava sisältö näissäkin!

Pari muuttujaa on vielä ennen kuin kaikki on kohdallaan. Eikä se koske ainoastaan kirjoja vaan kaikkia muitakin tavaroita. Tavarat löytävät kyllä omat paikkansa luonnostaan kunhan tässä hiukan aikaa eletään.
Minun pitäisi varmaan tehdä dokumentti "Kirjataivas" eli kestävän kehityksen teemaan sisällyttäen "Säilytä kaikki elämäsi kirjat".
Olen ollut huono käyttämään kirjastoa, kuten voi huomata. Kirjojen kerääminen alkoi heti kun aloin itse ansaita rahaa. Ensin tuli kirjakerhot, sitten lasten kirjakerhot ja sitten kirjakaupat ja netti.

Näillä ajatuksilla tänään. Sukulaisia on tulossa yökylään ja voitte arvata mistä mm. puhutaan :)

Uutta kirjavuotta 2016 kohti!

Rautaveri

Liza Marklundin rautaveri on Annika Bengtzon -sarjan yhdestoista ja samalla viimeinen osa.  Mielestäni sen huomaa myös lukiessa. Välillä muistellaan menneitä ja minulle ainakin tuli sellainen tunne, että itse juoneen ei ole ollut samanlaista paloa kuin aikaisemmissa kirjoissa.

Kansi on houkuttava

Siitä on pitkä aika kun olen lukenut edellisen Marklundin, enkä muista oliko Annikan edellinen mies Thomas jo silloin tosi outo. Nyt hän on. Ilmeisesti kidnappaus ja käsiproteesi korostavat vielä enemmän hänen huonoja puoliaan. Joka tapauksessa hän on edelleen kovasti kiinni Annikassa, vaikka toisaalta ei siedäkään häntä.
Annikan elämä on muutosten kourissa, solmut alkavat vähitellen aukeilla ja hän oppii käsittelemään tunteitaan ja olotilaansa. Kvällspressenin toimitukseen suunnitellaan myös isoja muutoksia ja Anders Schyman tekee omat päätöksensä.

Liza Marklund

Kirjan viimeisen kappaleen tulevaisuuskuva maalaa maiseman, jossa Annika ei enää ole rikostoimittaja, joten se oli siinä sitten :)

Jäi kylläkin sellainen ajatus päälle, että seuraava kirjasarja saattaisi liittyä naispoliisi Nina Hoffmanin tarinaan.
Jäädään kuulostelemaan!

Tapaus 64

Tapaus 64 on Jussi Adler-Olsenin Osasto Q-sarjan neljäs osa. Taisin aikaisemmin sanoa, että Osasto Q on trilogia, mutta vaikuttaa siltä, että sarjaan saattaa tulla vielä tämänkin jälkeen lisää osia.

Kansikuvassa jatkuu sama tyyli kuin aikaisemmissa kirjoissa.

Yli 500 sivua luettavaa tuntui jossain vaiheessa puuduttavalta, vaikka juoni vei koko ajan. Luin kirjaa melko pienissä pätkissä. Se ei pystynyt imaisemaan minulta illan väsymystä pois, jonka vuoksi en ahminut sitä kertalukemisella.

Juoni muodostuu vanhasta tapauksesta, jota Osasto Q alkaa tutkia. Nete Hermansen on avainhenkilö, erilainen tyttö, joka leimataan yhteiskuntakelvottamaksi ja joutuu kokemaan kovia. Monet asiat kytkeytyvät toisiinsa, ihmisiä häviää  ja kuolee.

Osasto Q:n Assad ja Carl Morck joutuvat myös kokemaan kovakouraista kohtelua. Kaikki ei myöskään ole ihan sitä, mitä kirjailija antaa lukijan ymmärtää, ainakin yksi yllätys odottaa.

Kirja ja kirjailija jakavat lukijoiden mielipiteitä. Osa pitää ja osa ei. Itseäni hiukan häiritsee Osasto Q:n jäsenet. He ovat kaikki kovin outoja, Carl Monck mukaanlukien. Lukemalla kirjan pääsee selville mitä tarkoitan.

Liityin Facebookissa marraskuun lukuhaasteeseen, jossa pitää lukea kaunokirjallisuutta vähintään 30 sivua päivässä.
Nyt on seuraavan kirjan aika.

Lautasellinen iloa

Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen ovat toimittaneet Kirjallisen keittokirjan "Lautasellinen iloa".

Sain Reetalta signeerauksen :)

Näiden henkilöiden tekstejä löytyy kirjasta

Seuraavien otsikoiden alta löytyy kotoisia ja kaukaisia ruokalajeja, Otsikko viittaa kyseisen henkilön kirjalliseen tuotokseen. Ruokaohjeet ovat eri ihmisten (ympäri maailmaa) lahjoittamia lempireseptejä.

Hannu-Pekka Björkman "Leipäpäivä"
Laura Honkasalo "Täydellinen toffee"
Leena Lehtolainen "Sisäfileemies"
Irja Askola "Siunaa yhteinen ateriamme"
Jari Tervo "Kulassi"
Sinikka Nopola "Kapinallinen nuori tarjoaa lounaan"
Ilpo Tiihonen "Piirroksia servetin reunaan"
Aki Ollikainen "Lehmä"

Osa tuotosta menee kehitysmaiden naisten yrittäjyyden tukemiseen

Kirja sisältää paljon mielenkiintoisia erilaisia ruokaohjeita. Esimerkiksi kanasta on monta kokeilemisen arvoista ohjetta, mm. Maftoul, Kana-ouzi, Musakhan ja Kambodzalainen amok-kana. Täytyy perehtyä niihin tarkemmin ja laittaa kokeiluun!

Tällainen erikoisuus tänään!

Jussi Adler-Olsen Osasto Q

Tanskalainen kirjailija Jussi Adler-Olsen tuli tutuksi elokuvan kautta.
Katsoin Vanki -elokuvan ja se teki niin ison vaikutuksen, että ostin hänen kirjoittamansa Osasto Q -sarjan kolme kirjaa.

Vanki 2012

Tulen vielä myöhemmin lukemaan Vanki -kirjan. Elokuva oli hyvä, mutta kirjasta saa varmasti irti vielä enemmän.

Kirjojen päähenkilö on murharyhmäetsivä Carl Morck, josta tulee erinäisten vaiheiden kautta Osasto Q:n johtaja. Osaston, joka koostuu Carlista ja turkkilaisesta Hafez al-Assadinista,  tehtävänä on selvittää vanhoja rikoksia. Vanki -kirjassa kaksikko selvittää viisi vuotta sitten kadonneen poliitikon, Merete Lynggaardin tapausta.

15.10.15 Lisäys:
Nyt olen lukenut kirjan ja se tempaisi otteeseensa heti. En olisi malttanut päästää sitä käsistäni, mutta pakkohan se oli. Elokuvan näkeminen ei häirinnyt lukemista mitenkään.  Teksti piti otteessaan siitä huolimatta. Tämä oli mielestäni hiukan parempi kuin "Metsästäjät", jonka luin tätä ennen.

Metsästäjät 2013

Nyt luen Metsästäjät -kirjaa, enkä haluaisi päästää sitä käsistäni. Carl saa oman sihteerin ja nyt osasto koostuu kolmesta henkilöstä. He ottavat käsittellyn tapauksen, jonka tutkiminen kielletään heti alkuvaiheessa korkeammalta taholta. Mutta kielto tarkoittaa Carl Morckille samaa kuin kehoitus, joten tutkinta jatkuu, vaikka hän joutuukin luovuttamaan virkamerkkinsä ja aseensa pois itseään koskevan tutkinnan ajaksi. Metsästäjät ovat sairasta porukkaa, enkä nyt kerro sen enempää kun kirja on kesken.

Magneettikirjanmerkki

Minusta on tullut Pikku-Myy -fani ja Myy seuraa minua myös kirjan sivuilla.

Pullopostia 2014

Syyslomalla ehdin toivottavasti lukemaan kolmannen kirjan, Pullopostin, joka on varmasti yhtä jännittävän hirveä kuin nämä kaksi ensimmäistä.

Lähtisiks föli?

Mitä mää tiärän Heli Laaksosest?
En oikeest mittään. Jos vaikka tää kirja valista munt.

Lähtisinks föli?

Kirjan sisällys o kysymist täynnä. Siin o kolme osiot: 1. Lähden ko sataman pilli huuta 2. Kui aikka kuluteta? 3. Käsilaukun sisätaskun pastilleri

Mää sain tän mun töist viime kevänä. On ol ni kiir ett e ol ehtiny otta tätä kässi. Mut ny mää kato tätä.

Heli on ollu Hämes ja Hämelinnas ja siel Birgeris, jossa hää seurueel on kieältäyrytty tarjoilemast -Helin tähre. "Viäreisest pöyrästä ol tullu valitus, et hee ei pysty enä kuuntelema tota Turu murret." Hee ment muual möykkämä.

Kovast täyty lukke et kaike taju. Hiuka tarttu toi Turu murre mun kirjotukse ko oike yrittä mut ei must mestarii tullu näin pienel harjotuksel. Teirä pitä ymmärtä et jos e tee mittä ni ei tu virheittäkä ja mää o niit ihmisi jotka tekke ensi ja mietti sitte. Eikä haitta vaik mul nauretta, nii mää ittekki teen itteleni.

Helil on hiukka hukas toi maantiet ko on tollase kartta laittanu kirjaa

Mitä sää tierät täst kartast? Onks tää jotenki vinksahtanu?

Kyl mää suosittele sua lukema tää kirja. Ei haitta vaik et kaikke ymmärrä. Tääl o mont hauska juttui. Tää kirja vähä niinku haastaa lukija. Et ymmärtääks se vai ei.

Nyt mä tierän Helist vähä enemmä. Se on mielekiintone naine ja sil o hyvä huumori.

Lähdin föli!

"Elämä on kallis ja harvinaine ko ponin päiv kaurapellos."

Otavan värikasvio

Yhdeksäs painos 2014

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1957. Alkuperäinen teos on Fältflora, Karlväxter. Arto Kurtto ja Leena Helynrantia ovat uudistaneet kirjan vuonna 2006.
Tänä kesänä tuli kiinnitettyä luontoon huomiota ehkä enemmän kuin aikaisemmin ja päätin ostaa tämän, jotta voin tarkastaa siitä minua kiinnostavien kasvien nimet. Huomasin nimittäin, että en enää muista kuin ihan tutuimmat kasvit.

Juuria on monenlaisia

Kuten lehtiäkin

Kukista puhumattakaan

Hedelmätkin hämmästyttää

Kirjan sisäkansille on koottu juurista, lehdistä, kukista, kukinnoista ja hedelmistä tietoa ja kuvia. Hyvää yleistietoa.
Kirjassa on esitetty neliväripiirroksin lähes 900 Suomessa tavattaa kasvia. 

Pietaryrtti kirjan piirroksena

Ryydintuoksuinen pietaryrtti luonnossa

Maitohorsman lehdet ovat kierteisesti suikeita

Siankärsämön mykeröstö on tihea huiskilomainen

Kannusruohon kukat ovat tertussa.

Kelloja on monenlaisia

Minä menen niissä sekaisin. Kissankellon tunnistan, mutta muut kellot ovatkin sitten arpapeliä. Varsinkin kun kuvista ei näy lehdet selvästi.

Epäilen, että tämä on vuohenkello :)

Hiirenvirna on kirjan mukaan harvinainen

Kaikki sivun kasvit ovat virnoja pl. 494.

Luulisin että tämä on pelto-ohdake

Minulla on vielä pitkä tie edessä näiden kasvien kanssa. Tunnistaminen on minun kohdallani hyvin epävarmaa pelkästään kirjan avulla - nettiä tarvitaan ja parasta tietty olisi jos joku kertoisi "livenä" mikä kasvi on kyseessä.

Minä en joutunut/saanut kerätä kasveja koulussa. Ehkä se olisi ollut tarpeen :)

Keittotaito vuodelta 1948

Keittotaito koteja ja kouluja varten. Kirjoittajat ovat Helmi Koskimies, Tampereen talouskoulun ent. johtaja ja Eva Somersalo, Tampereen kaupungin tyttöjen ammattikoulun ent. johtaja. Kirja sisältää 266 tekstikuvaa ja sienikartan. Ja tämä kirja, joka on käsissäni, on kuudestoista painos. 

Kirja o ollut kovassa käytössä.

Ja sitä on yritetty pitää koossa erilaisten viritelmien avulla

Alkutekstin perusteeella kirjan ensimmäinen painos on ilmestynyt 1932 ja sekin "on myöhästynyt huomattavasti professori Carl Tigerstedtin kuoleman johdosta. Hän oli näet aloittanut kalorialaskelmat, mutta tyä keskeytyi alkuunsa hänen kuollessaan. Tämän paljon vaativan työn ovat nyt suorittaneet pankinvirkailijat Kaisa Rahkola ja Kerttu Vilkman."

Seitsemäs painos on ilmestynyt 1939 ja tekstin mukaan näiden vuosien aikana kauppoihin on tullut paljon uusia ruoka-aineita, kuten esim. vihannessikuri, paprikahedelmät, munahedelmät ym. Uudessa painoksessa on otettu näitä uutuuksia mukaan, koska "myyjät voivat neuvoa niiden käyttämistä vain hyvin vaillinaisesti..."

Kirjan välistä löytyy kaikenlaisia muistiinapanoja

Kirja on varmasti "hajonnut" sen vuoksi, että sen välissä on paljon erilaisia lehtileikkeitä ja muistiinpanoja.

Tapuntainen eli pyöröjä = taikina, jonka sisällä on perunasosetta

Kirjan 679 sivua sisältää valtavasti ohjeita, yhteensä 1621 kpl. Kirjan kuvat ovat pieniä; hiukan eri systeemi kuin nykyajan kirjoissa, joissa kuvat saattavat olla jopa pääosassa.

Kahvikuppeja ja laseja käytetään mittoina desilitrojen lisäksi

Leipomiset -osio sisältää kaikki leivonnaiset

 Kivennäisaineet ovat ruoan palamisen jälkeisessä tuhkassa. 

"Meikäläisessä ruoassa on keskimäärin noin 15-20 mg happoenemmyyttä, kun pitäisi olla noin 25 mg emäsenemmyyttä."

Kalori oli ennen kaloria

Professori vertaa ruoan palamista puiden palamiseen. "Kuten erilaiset puut esim. märät rimat antavat toisenlaista lämpöä kuin kuivat koivuhalot, saa ruumiimmekin eri tavalla lämpöä ja voimaa eri ravintoaineista."
Naisille ja miehille on esitettu kaloriamäärät ammatin mukaan. Käsinompelija kuluttaa 1800 kcal, pesijä 2600 -3400 kcal ja miehistä vaatturi 2400-2500 ja puunsahaaja ja metsätyöläinen 5000-5400 kcal.
Terveysasioista on näköjään puhuttu jo 30- ja 40-luvuilla eli tietoa on ollut olemassa aina.

Kirjassa on myös ehdotuksia erilaisiin tilaisuuksiin.

 

Juhlapäivällinen ja illallinen

Kirjassa on annettu myös kahden viikon ruokalista ja -ohjeet sekä talvikaudelle että kesäkaudelle. Esimerkki talven listalta: ensimmäisen viikon torstaina on aamiaisella tattaripuuroa, pihvejä ja perunoita. Perjantaina sen sijaan paistettua tattaripuuroa, sylttyä, perunoita ja silakkasardiineja.

Tästä kirjasta saa käsityksen vanhan ajan tavoista,se kertoo meille enemmän kuin pelkkiä ruokaohjeita. Minä ainakin olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka täydellinen tämä kirja on kaikkine ohjeineen ja tietoineen.

Hieno kirja!

Kotomaamme ruoka-aitta

Sain käsiini aivan "uuden karhean" Jaakko Kolmosen kirjan "Kotomaamme ruoka-aitta. Kirja on vuodelta 1988. Sitä ei ole juurikaan käytetty eikä kunnolla avattu. Mutta nyt kirja on tutkinnan alla.

Kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, johtuen siitä, että ne piti ottaa todella vauhdikkaasti. Syy siihen on perheeseen saapunut podengon pentu. Ansalla on niin kova vauhti päällä, että aika menee nuoren neidin tekemisien tarkkailuun.

Kirja on Pitäjäruokaprojektin tuotos

Jaakko Kolmonen kiittää alkusanoissaan suomalaisia, jotka ovat vuosien saatossa kehitelleet ja vaalineet kotimaamme arvokasta ruokakulttuuria. Kirja koostuu isoäitien tekemästä usean vuosisadan aikaisesta arvokkaasta työstä.

Teksti kertoo kirjasta olennaisen

Kirjan ohjeet on jaettu 21 maakuntaan. Osa ohjeista on kirjoitettu ruotsinkielellä ja osa murteella.

Åland  eli Ahvenanmaa sisältää mm. tämän kuuluisan pannukakakun ohjeen

Kanta-Häme ja hämäläinen joulupöytä

Pitäjän etusivuilla on lainauksia pitäjälle ominaisista sanonnoista. Turha mainita mikä maakunta on kyseessä seuraavissa lauseissa.

"Simmottoon renki kuokkii, 

kun isäntä viittii ruokkii."

"Parempi pien mutti,

kun tyhjä kuppi", sano isäntä

kun tuli huono perunasato.

"Mitä niistä tyhjistä terveisistä,

olis lähettänyt rievän."

Tässä muutama ohje poimittuna lähialueelta.

Pylsyn aineet ovat puoli sianpäätä, kilo sianniskaa, yksi sydän, pala keuhkoa, yksi ruokalusikallinen suolaa ja lisäksi vettä. 

Aineet keitetään suolavedessä kypsiksi, lihat irrotetaan luista, jäähdytetään ja hakataan hienoksi. Tämän jälkeen ne laitetaan astiaan kerroksittain karkean suolan kanssa. Lihat säilytetäään viileässä paikassa ja käytetään leikkeleen tapaan tai erilaisiin liharuokiin. Hämeessä käytettiin säilytysastioina puuastioita.

Pohjois-Savon perinteinen kalakukko

Kirjan loppuosassa (noin 140 sivua) käsitelty luovutetun Karjalan ruokataloutta. Kukot ja piirakat on käyty läpi ensin teoriassa, sitten eri alueiden kohdalla ohjeiden välityksellä.

Kirjaan täytyy perehtyä tarkemmin, jotta siitä saa paremman kokonaiskäsityksen. Joka tapauksessa tämä on tietoteos, josta varmasti löytää etsimänsä kokeillun pitäjäruoan.

Ansa, Portugalin podengo, 10 viikkoa