SOKERIA viinissä

Joulupukki toi minulle kirjan "SOKERIA viinissä" (2014). Nimi sinänsä on kekseliäs ja soveltuu kirjan sisällön kokoajaksi mainiosti.

Kaunis "käteensopiva" kirja

Lahden Runomaraton ry on julkaissut kirjassa valikoiman runoja Makuja ja nautintoja -kilpailusta. Kirjan ovat toimittaneet Marja-Terttu Lounasvaara, Sanna Virta ja Marja Welin. Graafinen suunnittelu ja kuvitus ovat Caroline Sassalin käsialaa.

Tosiaan tämä kirja vie kielen mennessään. Onneksi makuihin voi palata.

Kilpailu järjestettiin tänä vuonna (2014) ja siihen osallistui 850 runoa ja 29 runovideota. Tässä kirjassa on luettavissa 89 runoa. Tekijät toteavat, että rakkaus ja ruoka osoittautuivat erottamattomaksi pariksi. Lukija voi itse todentaa sen runoihin syventyessään.

Sain kirjan Joulupukilta, mutta taustahahmoina hääräsivät poikani ja hänen naisystävänsä. Solinan kolme runoa ovat päässeet kirjaan ja ne kuvastavat hyvin sitä Solinaa, josta olen oppinut tuntemaan jo pienen siivun.

Tässä yksi Solina runoista, joka kuuluu Parasta vuosikertaa -osioon:

     Zingiber officinale

murukkini ei ole mikään habanero.

kyselytutkimuksen mukaan

tulisuus on haluttu ominaisuus

mitä tulee seksiin

ja miesten grillikastikkeisiin.

minä arvostan

inkiväärin raikkautta:

rakastetun tulee olla

väkevä ja katkera.

kun hän koskettaa, nousee iho

vastaan,

nyppyyntyy.

                                                  SOLINA RIEKKOLA

Kuvitus mukailee kirjan teemaa.

Tässä toinen runo Mä otan se tavallisen -osiosta:

Hän haudutti hiljalleen

   ystävyyden kesän

  moussakahetket

              Rhodoksella

 kohmeisin käsin

talkooporukan

           hirvikeitto

         mutta

            sairaalan pitkien öiden

      vesivellien jälkeen

                                       kotona lämmin kanaliemi

         siinä ja juuri silloin

     jumalten ruoka!

                                                                                                                       HELENA SEPPÄLÄ


Keräsin nuorena aforismeja ja niihin liittyviä kuvia vihkoihin, mutta runot löysin oikeastaan vasta aikuislukiossa vajaa kymmenen vuotta sitten. Kiitos äidinkielen Hely-opettajalle.
Äidinkielen tunneilla samoista runoista tehdyt erilaiset runoanalyysit avasivat ihan oman maailmansa. Opin, että lukija kuvittaa oman tarinansa lukemastaan runosta. Jokaisen luetun runon taakse liittyy jotain lukijan omaa tulkintaa.

Suosittelen tätä kirjaa, mikäli sen saatte jostain käsiinne. Ruoka ja rakkaus: siinä on yhdistelmä, joka ei jätä kylmäksi. Ulkona on aattona satanut noin 25 cm:n lumikerros ja joulupäivän pakkanen, joten nyt on sopiva hetki nauttia sisällä villasukat jalassa hyvästä runokirjasta.

Saimme valkoisen joulun viime minuuteilla tänne Hämeenlinnaankin

Tomtens År

Kävin eilen pikaisesti Hämeenlinnan uudessa kauppakeskuksessa Goodmanissa ja poikkesin Kirja&Idean PopUp -myymälään.  Käsiini osui Tonttukirja, jossa oli alennettu hinta 45 euron pintaan (normihinta yli 50 €). Kirja oli kuitenkin pöydällä, jossa suurin osa kirjoista maksoi 10 euroa, joten naisen logiikalla ajattelin, ettei hintatieto voi pitää paikkaansa. Niinpä nappasin kirjan (se oli ainoa) mukaani ja lähdin tiedustelemaan asiaa myyjältä. Hän kävi "takahuoneessa" kysymässä todellista hintaa ja lopputulemana kirja lähti meille 15 eurolla.

Myyjä varoitteli ennen rahastusta, että kirja on ruotsinkielinen. Jotkut asiakkaat kuulemma olivat palauttaneet kirjan sen vuoksi, kun se oli ruotsinkielinen.

Suomenkielinen kirja on Tontun vuosi

Teksti on Kirsti Mannisen ja kuvitus Aki Paavolan

Kirjaa on mukava selata ja tutkia sen kuvia. Voin vain kuvitella miten mukavaa olisi katsella kirjaa jonkun lapsen kanssa. (Sitä odotellessa. Jaahas, alkaakohan tässä mummukuume nostaa päätään ;)

Minulle haastetta antaa kieli. Kirjan avulla voi palautella mieleensä toista kotimaista ja lisäksi huomata kuinka paljon ymmärtää kun ruotsin kieltä ei oikeastaan tule käytettyä missään.

Kirjan takakannessa jää miettimään, ovatko nämä oikeita tonttuja?

Kirja kertoo Tyynelän tontuista ja samalla tavoistamme, uskomuksistamme, vuoteen sijoittuvista juhlapäivistä ja yleensäkin eri vuodenajan askareista.

Eija Porkolan valmistamat tontut on kuvattu Eijan kotipiirissä, Luodon Västerbyssä, jossa Tyynelän tontut asuvat. Tyynelä on auki myös vierailijoille määrättyinä aikoina.

Tyynelän tontuilla on myös omat Facebook-sivut

Kuvissa tontut tekevät erilaisia askareita, tässä erilaisia leluja puusta

Kesäisin tontut kalastavat

Kirjassa tontut paistavat makkaraa, käyvät savusaunassa, hiihtävät, tekevät saunavihtoja/vastoja juhannuksena, käyvät mustikassa, ovat mukana korjaamassa satoa, veittävät kekrijuhlia, pesevät pyykkiä vanhaan tapaan pyykkilaudalla ja viettävät häitä.
Kirja päättyy tonttujen joulun viettoon Tyynelässä. Jouluun liittyy tietysti lahjojen jakaminen, mutta siihen ei ole keskitytty laajemmin.

Reki täynnä lahjola

Kirjaa voi pitää myös ruokakirjana, sillä saat samalla mallasleivän (maltbröd), karjalanpiirakoden (Karelska piroger), hernekeiton (ärtsoppa), laskiaispullien (faslagsbullar), mämmin (memma), kulitsan ja Tyynelän tonttujen kotijuuston (bondost),  kalakukon, ohrauunipuuron (korngröt), ruisleivän (rågbröd) ja sienisalaatin (svampsallad) ohjeen.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja ja kannattaa harkita myös Tyynelässä käyntiä. Minä ainakin lumouduin tontuista.

Tonttuilemisiin!

Aika ei koskaan sano näkemiin

Kari Koivun saarnoja ja puheita armosta, toivosta ja lohdutuksesta 1982-2012.

Tein heti ostopäätöksen kun kuulin, että Kari Koivulta tulee kirja. Hän oli itse esittelemässä sitä Suomalaisessa kirjakaupassa, joten ostaessani kirjan sain siihen samalla omistuskirjoituksen.

Tätä kirjaa voi lukea silloin kun siltä tuntuu. Sen voi myös avata mistä kohdasta haluaa. Sisällysluettelo antaa kuvan tekstien sisällöstä ja ajankohdasta, milloin saarna tai puhe on pidetty. Kirjassa on 36 saarnaa ja viisi puhetta, mm. Koivikko-kodin viisivuotisjuhlapuhe Hämeenlinnan Raatihuoneelta.

Kirjan nimen mukainen saarna on pidetty Hämeenlinnan kirkossa 28.11.2004 ensimmäisenä adventtisunnuntaina. "Aika ei koskaan sano näkemiin. Lahjomattomalla tavalla se kulkee eteenpäin. Kerran eletty hetki ei koskaan enää palaa...."

Muutama muu saarnan alku kirjasta:

"Odotus on osa ihmiselämää. Pelon ja epävarmuuden keskellä odottavan aika on pitkä ja raskas. Kuljettaessa kohti hyvää aika kuluu nopeasti...."

"Elävä tuli kiehtoo kauneudellaan ja lämmöllään. Se myös pelottaa väkevällä voimallaan. Ihmisenkin mielessä moni ilo ja unelma voi palaa karrelle..."

 

Tässä on kirja, jota voi lukea vaikka ei olekaan mikään "uskovainen". Kari Koivu käyttää runoja teksteissään ja hän osaa oikeasti tehdä sellaisia tekstejä, joita on ilo kuulla ja lukea.
Tämän voisi hyvin tehdä myös äänikirjaksi. Ja vieläpä niin, että tekijä itse lukisi tekstit.

Joulun odotusta!