Eppu ja Pii Marin

Olen hankkinut itselleni kaikki Eppu Nuotion Pii Marin -kirjat ja nyt loman kunniaksi aloitin ensimmäisestä kirjasta. Moni on sanonut, että nämä kirjat eivät ole heidän kirjojaan, kuka mistäkin syystä.
Päätin tarkistaa asian omalta osaltani ja luin "Mustan". Kirja piti otteessaan ja luin sen oikeastaan samantein pois. En ole lukenut suomalaista kovinkaan paljon ja sen vuoksi olikin mukava kohdata "tuttuuden tunne", kun kirja oli "tätä päivää" täältä Suomesta.
Nyt olen päässyt Pii Marinin taustoista selville, aion lukea myös seuraavat osat. Pieni pettymys oli, kun kirjassa selvisi asiat ihan yks kaks tai sitten olen lukenut jotenkin huolimattomasti. Tuli mieleen nuoruus, joka oli erilaisten Harlekinkirjojen , kultasarjojen. lääkärisarjojen jne. aikaa, joita ahmin useita päivässä. Niissä oli olevinaan juoni, mutta sitten kahdella viimeisellä sivulla tapahtumat selvisivät niin nopeasti ja helposti, että joutui monesti pettymään, kun oli odottanut jotain muuta.

Mielestäni Pii Marin "selvittää" jutun ihan itsekseen. Lukijalle ei anneta vihjeitä etukäteen, mikä on mielestäni outoa. Tai sitten se on tarkoituskin. Pii Marin on ajatellut asioita omassa päässään ja laittanut määrättyä postia Heinolle ilman, että siitä mainitaan kirjassa. Heino kuuluu kuvioihin myös seuraavissa kirjoissa.
No, katsotaan seuraavassa kirjassa, onko se Nuotion tapa edelleen lopettaa kirja.

Palataan "Koston" merkeissä.

Tähän väliin kiilasi Arto Mäkisen kirja "Miestä sanasta", joka on luettava lauantaihin mennessä, jotta voin keskustella asiasta itse kirjailijan kanssa.