Dumplin

Ostin Pasilan asemalta Julie Murphyn pokkarin DUMPLIN isosti tai ei ollenkaan. Aikani kuluksi junaa odotellessa kävin kaupan valikoimaa läpi ja kiinnostuin tästä kirjasta luettuani takakannen tekstin. 

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Willowdeanista, joka käy koulua ja on samaan aikaan töissä pikaruokapaikassa. Dumplin on äidin antama kutsumanimi Willille.

Will on lihava, ainakin omasta mielestään, ja kärsii vartalostaan, mm. paksuista muhkuraisista reisistään.

Pikkukaupungin päätapahtuma on jokavuotiset missikisat. Willien äiti on voittanut missikisat aikoinaan ja on sen jälkeen omistautunut niiden järjestämiseen koko tarmollaan. Will ilmoittautuu protestina missikisoihin ja hänen esimerkkiään seuraten myös muutama muu -ei missityyppinen tyttö.
Muita kirjan henkilöitä on mm. Willin äidin sisar Lucy, joka on kuollut, mutta on kirjassa läsnä koko ajan. Pikkukylässä on paljon Dolly Parton faneja ja Lucy oli yksi heistä. Myös Will ja hänen ystävänsä Ellen kuuntelevat Dollyn levyjä. Will tuli hyvin toimeen Lucyn kanssa, jopa paremmin kuin äitinsä. Lucy oli myös lihava, hän painoi kuollessaan yli 200 kiloa.

Will on ihastunut samassa työpaikassa työskentelevään Bohon, joka on Willin yllätykseksi myös ihastunut Willowdeaniin. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin asiat alkavat selkiytyä, Willin ja Ellenin ystävyys joutuu koetukselle, Bon kanssa asiat menevät solmuun, ja Will erotetaan koulustakin muutamaksi päiväksi.

Luin kirjan reissussa ja huomasin sen jälkeen kiinnittäväni huomioita nuoriin tyttöihin. Monet olivat hoikkia, osa normaalivartaloisia, mutta myös hiukan ylipainoisia tyttöjä liikkui joukossa. Kaikki olivat iloisia, hymyileviä ja näyttivät tulevan hyvin toimeen itsensä ja muiden kanssa. Ulkopuolisen silmin heillä ei ollut ulkonäköpaineita.
Kirja antaa ajattelemisen aihetta.  Poikkeavan ulkonäön omaavia ilkutaan ja kiusataan. Se käy helposti ja porukan on helppoa mennä siihen mukaan tai olla välittämättä tai puuttumatta. Niin sen ei kuitenkaan pitäisi olla. Kiusaajia ei pitäisi ihailla.
Ajatuksia herättävä pokkari, ei turha missään tapauksessa.
Hymy muuten kaunistaa koko kropan :)