lopun jälkeen

Olen lukenut kaikki (3) Clare Mackintoshin suomennetut kirjat. Tämä "lopun jälkeen" -kirja ilmestyi yllättäen. Jostain vain näin, että häneltä on tullut uusi kirja. Kirjakaupasta en löytänyt sitä sieltä, missä yleensä on uutuudet ja jouduin pyytämään myyjältä apua.
Hän löysikin sen nopeasti hyllystä.

Myyjä kertoi, että kirja on aivan erilainen kuin edelliset. Ostin sen siitä huolimatta, vaikka minulle jäi tunne, että onko kirja ollenkaan niin hyvä kuin aikaisemmat.

Kirja perustuu kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen päättää lapsensa hoidon jatkumisesta tai hoidon lopettamisesta.

Kirjan päähenkilöt ovat Max ja Pip Adams ja heidän lapsensa Dylan. Myös lääkäri Leila Khalililla on omat kappaleensa kirjassa. Kappaleet käsittelevät vuorotellen Maxin ja Pipin ajatuksia/elämää. Lääkärin kappaleet on nimetty Leilaksi.

Dylan sairastuu vakavasti ja Pip jää pois lentoemännän työstään voidakseen olla lapsensa luona kaiken mahdollisen ajan. Max jatkaa työssään, mutta on myös kaiken vapaa-aikansa poikansa luona sairaalassa.

Dylanin vointi huononee ja samalla myös Maxin ja Pipin parisuhde joutuu koetukselle. Lääkärin mukaan Dylan ei pysty koskaan elämään oikeata "elämää" ja hän on sitä mieltä, että lapsen elämää ei kannata jatkaa keinotekoisesti. Max ei anna kuitenkaan periksi ja selvittää kaikki mahdolliset keinot saada Dylanille enemmän elinaikaa. Max löytääkin lääkärin, joka pystyisi siihen.
Pip on samaa mieltä Dylanin lääkärin kanssa, Max taas haluaa että Dylanin hoitoa jatketaan. Koska he eivät löydä yhteistä ymmärrystä seuraa oikeudenkäynti, jossa tuomari lopulta päättää, miten Dylanin kanssa toimitaan.

En paljasta kirjan sisältöä sen enenpää, koska sen erityisin osa alkaa tästä.
Huomaa, että Clare Mackintosh on kirjoittanut aiheesta, joka on erittäin omakohtainen. Hän kirjoittaakin kirjan lopussa olevassa "Viesti kirjailijalta" -osiossa, että "... kirjan kirjoittaminen on ollut uskomattoman vaikeaa, mutta se on myös tuottanut minulle suurta iloa."

Kirjoitan tähän loppuun vielä kirjailijan kirjoittamat viimeiset lauseet: "Mutta tämä ei ole tarina menestyksestä vaan toivosta. Tulevaisuutta, vääjäämättömän tragedian jälkeistä elämää koskevasta toivosta. Emme voi ennustaa tulevaa, kun teemme elämän vaikeita päätöksiä, mutta voimme muovata vuosia, jotka niitä seuraavat. Voimme päättää elää taas."

Erilainen, ajatuksia herättävä ja mieleenjäävä kirja.