Aapine

Oli pakko ostaa Heli Laaksosen Aapine, vaikka minulla ei ole ympärilläni ketään pikkuihmistä, jonka kanssa sitä voisin tutkia.

Samalla ostin ensimmäisen äänikirjani. Sitä on mukava kuunnella. Äänikirjassa kuulee painotuksen murteesta, jota ei itse hallitse. Minä olen vaan nääs, mä ja sä -ihminen.

Onhan minulla tässä minun kirjojen täyteisessä työhuoneessani muutamia kavereita, joiden kanssa voin jakaa kaikki kirjaelämykset.

Tämän olen saanut joskus todella kauan sitten opiskeluaikana. Niin on "pusuhuuli" seurannut minua maailman mutkissa.

Myös nämä peikot ovat olleet minulla yli 30 vuotta. He ovat pysyneet yhtä virkeinä vuodesta toiseen valmiina kommentoimaan asiaa kuin asiaa.

Kirja on omistettu "Aakkossi niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast!" Kirjan on kuvittanut Elina Warsta ja vaikka ensituntumalta kuvat tuntuvat melko yksinkertaisilta pl. kansikuvat, niin niistä jokaisesta voi löytää vaikka mitä.

Aapine alkaa Aasta kuten aapisen kuuluukin alkaa ja jatkaa aakkosjärjestyksessä siten, että jokaiselle kirjaimelle on varattu yksi aukeama. 
Tuplaweelle on pienempi tila, mutta tila riittää. " Woi welje, mut willois o hämärä!
Winkki kaks: wara mukka tuhane wati lamppu."

Tämän jälkeen on "Kolm piänt juttu sul, ko olet opetellu jo kaik aakkose"

1. Aili opetta Toivoll suamen kiält
2. Kaik järjesty
3. Marsu muuttu

"Juttujen" jälkeen on sanastoa aapiseen.  Affen on ahven, eittämät on kieltämättä, varmasti ja hollata tarkoittaa jankuttaa tai pitää kiinni jostakin. Monet sanat ovat minulle outoja. En tiedä, että prasu on nuotio tai tulisijan valkea, kellasi keltaisia, kontti jalka, reerata järjestää jne.

Kaiken päätteeksi on vielä pamfletti eli paasausosio, jossa on osviittaa  lukijalle.

Takakannessa on varoitus: "Älä jätä last Aapise ääre ilma valvontta! See voi oppi murret!

Kissat kehrää tyytyväisenä, luki mitä kirjaa tahansa. Tässä tapauksessa ne taisivat kehrätä murteella :)