Jens Lapiduksen "Siisti kosto" oli yllättävän hyvä lukea minikirjana. Siinä on 1185 sivua, jotka ovat samanlaisin kuin virsikirjassa. Ohuita ja vaatii hiukan sormenpään kastelua aina silloin tällöin kun kääntää sivua. Ostin kirjan lentoasemalta ja se osoittautui tosi käteväksi käsilaukkukirjaksi.
Olen katsonut elokuvana tämän Stockholm noir ykkösen " Rahalla saa", joten tämä toinen osa oli ensimmäinen lukukokemus tästä triosta. Rajuja tyyppejä, rajua tekstiä ja rajuja tekoja. Siitä on tämä kirja tehty. Välillä piti oikeasti miettiä, onko tuollaisia ihmisiä olemassa, jotka eivät välitä kenestäkään ja voivat tehdä ihan mitä tahansa.Hyvän ja pahan raja on todella veteen piirretty. Vaikea asettua kenenkään puolelle, kun kaikilla on jotain salaisuuksia, jotka eivät kestä valoa.Huumeita, hyväksikäyttöä, kiristystä. Sveduja ja maahanmuuttajia.
Kannattaa kokeilla minikirjaa, se yllättää. Niitä on jo melkoisesti. Minä "jouduin" ostamaan kirjamessuilta äsken mainitsemani Jens Lapiduksen Stockholm noir ykkösen (Rahalla saa) ja sain samalla ilmaiseksi Anna-Leena Härkösen "Ei kiitos" -minikirjan. Nyt en ehdi niitä lukemaan, mutta sitten kun on taas aikaa tai matkalla...jonnekin. Tai siis "Ei kiitos" on tullut luettua jo aikaisemmin ihan normikirjana. Onneksi tämä toinen ei vie juurikaan tilaa hyllyssä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti