Poika joka menetti muistinsa ja Ilonen talo

Kreetta Onkelin "Poika joka menetti muistinsa" voitti vuoden 2013 Finlandia Junior -palkinnon. Luin kirjasta sanomalehdestä ja samassa artikkelissa oli mainittu Onkelin aikaisempi kirja "Ilonen talo". Kiinnostuin kirjoista ja kirjailijasta sen verran, että hankin molemmat kirjat ja nyt lomalla olen myös lukenut ne (yllätys).

Luin ensin kirjan "Ilonen talo", joka on ilmestynyt jo vuonna 1996. Kirjasta on tehty myös televisioversio, mutta se on mennyt minulta ohi. Muutenkaan en ole kiinnittänyt kirjaan ja kirjailijaan huomiota ennen kuin nyt tuon Finlandia-palkinnon myötä. Kirjan tarina sijoittuu Luhangan kylään, josta Onkeli on kotoisin. Se on tarina Onkelin omasta lapsuudesta.

Tämä romaani sai ilmestyessään Kalevi Jäntin palkinnon

 

 

Kirja "alkaa" heti: "Isä nukkuu keskellä päivää. Isä on kännissä. Silloinhan aina nukuttaa. Luhangassa on yksi Nenna Ukkonen. Sen isä on kännissä vihainen." 
Tomperin perheen nuorempi tytär Ruut kertoo perheen vaiheista viidentoista vuoden ajalta. Perheeseen kuuluu Ruutin lisäksi äiti, isä, isosisko Birge ja koira. Äiti alkoholisoituu pahasti isän kuoltua ja samalla mielenterveysongelmat lisääntyvät: "Nukumme Datsunissa. Äiti on pysäköinyt Datsunin saareen. Äiti pelkää kummituksia. Äiti ei uskalla nukkua kotona. Isä ei ole vielä lähtenyt pois."
Onkelin kerronta on suorasukaista. Asiat sanotaan niin kuin nuori tyttö ne käsittää. Mitään ei kaunistella. Tytöt ovat välillä mummulla ja papalla, välillä sijaisperheessä, mutta pääsevät palaamaan takaisin kotiin äitinsä luo. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat vahvasti heidän omaan kasvuunsa.

Ilman muuta luettava kirja!

"Poika joka menetti muistinsa" -kirja on suunnattu nuorille, mutta siinä ei ole mitään sellaista, etteikö sitä voisi myös aikuinen lukea, päinvastoin.

Arto tutustuu erilaisiin ihmisiin muistin menetyksen aikana.

Kirjan päähenkilö on Arto, joka herää kesällä jostain Helsingin puistosta. Hän on menettänyt muistinsa, eikä tiedä kuka on, missä asuu ja missä on. Hän arvelee olevansa noin kymmenenvuotias. Taskusta löytyy lappu, jossa lukee "Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruoaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti." Lapusta poika saa tietää olevansa nimletään Arto. Lähdettyään liikkeelle Arto joutuu moneen tukalaan tilanteeseen, mutta huomaa olevansa hyvä puhumisessa ja selviytyy nimenomaan puhumalla kiperistä tilanteista. Hän on jo järkevästi ottamassa yhteyttä poliisiin, mutta tapahtumien kulku vie hänet toisaalle.

Tämä kirja tuo vahvasti esille sen, että kaikkien tekojen takana on aina jotain, joka laittaa ihmisen toimimaan niin kuin toimii.  Usein syyt löytyvät kodista niin surullista kuin se onkin. Joskus myös hyvinkin pieni asia voi aiheuttaa tekoja, joilla on iso merkitys monen ihmisen elämässä.

Mielenkiintoinen tuttavuus kaiken kaikkiaan tämä Kreetta Onkeli.