Sanoista teoiksi

Huomioi kuvitus!

Arto J. Mäkinen Hattulasta on julkaissut jatkoa  kirjalle "Miestä sanasta".  Tämän kirjan nimi on "Sanoista teoiksi". Kirjan lukeminen ei edellytä ensimmäisen osan lukemista.
Kirja on omistettu Maaritille, Arton Muusalle. Ja ehkä sieltä tekstin lomasta jotain Muusaan liittyvää löytyykin, kondensoitua maitoa jne.. Pääasiassa teksti on kuitenkin selkeästi Arton käsialaa hänelle ominaisine nimineen (esim. Pyhän Vituksen katedraali) ja lauserakenteineen ("Näillä helteillä kukaan mitään jaksa syödä raskaammin").

Kyseessä on pehmeäkantinen, 227 -sivuinen kirja. Se jatkaa kertomusta Kauko Gordonista, joka on menestynyt sekä porkkananviljelijänä että puheiden pitäjänä. Kauko asuu edelleen Vipuveden maalaiskunnan perimmäisessä nurkassa Naattiperän kylässä vaimonsa Kielon kanssa. Kauko on niittänyt mainetta puhujana ja puheita on myös äänitetty kellaristudiossa kansan ostettavaksi. Liikemies Melko Hujakka hoitaa niiden myynnin ja myös kehittelee uudistuksia myynnin edistämiseksi.
Kaukoa arvostetaan koko valtakunnassa ja myös sen yläpuolella. Hän yllättää taidoillaan jälleen kyläläiset ja jopa itsensä ja sitä kautta arvostus lisääntyy.
Kaukolla on mahtavat 60-vuotissyntymäpäivät, jossa tykistö innostuu niin, että mm. Natkusuon paloa sammutetaan toista kuukautta.
Kirjassa käsitellään myös tuonpuoleista Kaukon hyvän ystävän edesmenneen Jalmarin kautta. Jalmarin mukaan elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen ja kaikenlaisia askareitakin pääsee tekemään, eritoten niitä, joita on karttanut varsinaisessa elämässään.

Rikosromaanien lukijana oli aluksi hankaluuksia päästä kirjan tekstiin kiinni, mutta sitkeästi lukemista jatkaessa kirja otti otteeseen ja mielenkiinto lopputulemaa kohti heräsi.

Ai niin, Kaukohan pääsee myös virtsavaivoistaan eroon melko helposti.

Eikun lukemaan!