Tämän kirjan olen saanut yli 90-vuotiaalta tädiltä, himolukijalta, joka lukee dekkareita nopeasti ja nauttii lukemastaan ja huom. lukee ilman silmälaseja. Hän käyttää kirjakauppojen pokkaritarjoukset hyväkseen ja lukemisen jälkeen jakaa kirjat eteenpäin, joko antaa ne pois tai vie divariin. Jees, kestävä kehitys... pystyisinpä itse samaan. Ei olisi kamalia kirjavuoria kotona :)
Luin tämän kirjan ruotsalaisen Kristina Ohlssonin kirjan (edellinen teksti) jälkeen ja minulla oli oikeasti vaikeuksia päästä alkuun. Kirja oli niin tyypillinen dekkari, jossa kaikki tapahtuu helposti. Lukiessa tuli mieleen teinivuosien kaikki erilaiset naisille tarkoitetut sarjat, (lääkäri ja mitä niitä nyt oli), joissa rakkaus oli vahvasti mukana ja joita ahmin kesäisin monta päivässä.Juontakin niissä tietty oli, mutta se saattoi ratketa tai siis ratkesi aina puolessa sivussa aivan yllättäen.
No, ei tämä nyt niin paha ollut, luin sen vaan väärässä rakosessa. Jos haluaa täytettä päivään, tämä kirja tuo sitä. Se on nopeasti luettava (isoa tekstiä) ja vain 316 sivua (pokkarissa).
Pääosassa on nainen, entinen rikollinen, jota itseään entinen menneisyys tuntuu painavan eniten. Hän alkaa selvittämään vakuutuspetosta, jota on ollut itse toteamassa. Kukaan ei tietenkään usko häntä. Petoksen tekijä on ostanut virkamiehiä jne. puolelleen, joten häntä ei niin vaan epäilläkään mistään. Nainen joutuu tappolistalle ja sitä kautta kaikenlaisiin vaikeuksiin.
Ruumiita, ampumahaavoja ja muita ruhjeita tulee matkan varrella, mutta loppujen lopuksi kaikki päättyy hyvin, myös rakkausasiat.
Joudun ehkä hiukan miettimään ennen kuin luen seuraavan Gerritsenin kirjan. Niitäkin siis on hyllyssäni muutama ;) Osa siis saatuja.
Nyt on matkakirjat luettu ja blogattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti