Nukketalo

Löysin uuden ruotsalaisen kirjailijan, Kristina Ohlssonin. Nukketalon ruotsinkielinen alkuteos on Askungar ja se ilmestyi vuonna 2009. Ensimmäinen suomenkielinen painos on ilmestynyt jo 2010. Hän on kirjoittanut neljä jännäriä, joissa pääosassa on Fredrika Bergman. Tämä on siis niistä ensimmäinen.

Kristina Ohlsson

Löysin kirjailijan ihan minulle ominaista reittiä. Kirjakerhossa esiteltiin hänen viimeisin jännärinsä ja samalla tietty hehkutettiin kirjailijaa ja aikaisempia kirjoja. Joten tilasin ne kaikki, kolme aikaisempaa pokkareina ja viimeisimmän ihan kunnon kirjana.

Jotta pääsen aloittamaan lukemisen alusta. :)

Ja se kannatti.
Otin kirjan mukaani reissuun ja jouduin/sain ahmia sen 425 sivua pientä tekstiä hiljaisina aamutunteina.
Otan matkalukemista aina tarpeeksi mukaani (nyt kolme pokkaria, jotka kaikki ovat jo luettu),  koska matkalla on ihanaa keskittyä kaiken katselemisen lisäksi lukemiseen. Omatunto ei soimaa, että pitäisi tehdä jotain muuta (esim. kirjoittaa gradua).

Dekkari, jota suosittelen

Jotain noissa ruotsalaisissa on... tv-jännärit ja kirjat...molemmat vetävät minua  puoleensa. Tietty se, että pääosassa on  nainen, joka joutuu tekemään hartiavoimin töitä, jotta hänet hyväksytään uudessa työpaikassa, kiinnostaa minua aina. Mutta myös itse tarina. Se ei ole mikään ennalta arvattava ja siinä joutuu itsekin ajattelemaan (tai ainakin minä).

En lähde juonta sen kummemmin kertomaan, mutta siinä on lapsiin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tietysti paha/pahat ovat pääasiassa miehiä. Tarinalla on tavallaan onnellinen loppu, mutta ei kuitenkaan ihan onnellinen niin kuin useimmissa saduissa.

Kirjan lopussa on kerrottu kirjailijan kiitokset, jossa hän mm. kertoo, että tämä on hänen ensimmäinen kirjansa, vaikka hän on aloittanut kirjoittamisen jo seitsenvuotiaana. Hän kiittää opettajiaan, jotka ovat kannustaneet häntä heti alusta alkaen kirjoittamaan.

Kannustus, siinä on voimaa... liian usein tapaa ihmisiä, joita on  latistetttu kannustamisen sijaan.
Kristina Ohlssonin kohdalla on kuitenkin huomattu ja huomioitu se missä hän on hyvä ja ohjattu jatkamaan sillä tiellä.

Jäin koukkuun. Pieni ikävä juttu kuitenkin kävi. Kirjan lopussa oli esitelty neljäs (viimeisin) kirja ja erehdyin lukemaan sen. Siinä tuli ilmi sellaisia asioita päähenkilöistä, joita en olisi halunnut vielä tietää. Siis sivulauseissa, mutta kuitenkin.

Seuraavat kirjat ovat Tuhatkaunot, Varjelijat ja viimeisin Paratiisiuhrit.

Jos vähääkään kiinnostaa ruotsalaiset dekkarit, niin käy kiinni :)

P.S. Tämä on uusi juttu, että reissussa on mukana myös tabletti, jolla pääsee kirjoittamaan tätä blogia. Kuvat eivät ole mitään maailman parhaita, mutta pääasia, että niistä saa selvää.