"Ihana tuoksu, äiti tekee taas hyvää ruokaa. Kaminan päällä on valurautapannu ja siellä paistuu kyljykset. Pienessä lämmössä ne mureutuvat, rasva sulaa ja lihan pinta kuivuu jonkun verran samalla kun ne saavat kullanruskean sävyn.
Kyljykset saavat kypsyä rauhassa pitkään. Välillä äiti kääntää niitä. Ainoa "mauste" on suola. Samaan aikaan kypsyvät oman maan perunat. Niistä tehdään muusi. Ennen maidon ja voin lisäämistä saan muserrettua perunaa, josta teen "perunapojan", pallon, jonka syön. Että osaakin olla hyvää, pelkkä peruna. Pöytään ilmestuu myös itsepoimituista puolukoista tehty survos, jossa on juuri oikea määrä sokeria. Se on tosi hyvää. Muuta ei tarvita.
Lautasella on kyljys, joka irtoaa luusta helposti, perunamuusia ja puolukkasurvosta. Lasiin maitoa ja voilla voideltua ruisleipä. Voiko taivaallisempaa annosta olla.
Kyljyspäivät olivat aina juhlapäiviä. Itsekin olen koittanut päästä yhtä mureaan lopputulokseen, mutta en ole päässyt. Johtuu varmaa siitä, että ei ole öljykaminaa sulattamassa kyljyksen reunarasvaa. Sähköllä tai kaasulla se ei onnistu. Toisaalta muistossa on niin paljon tunnetta mukana ja sitä en pysty lisäämään omatekemääni ruoka-annokseen. Ja niinhän se pitää ollakin."
Ja niin se onkin!
Laitetaan vielä HAIKU perään samasta aiheesta:
Kyljykset paistuu
muusi kera puolukan
onnellinen oon.
Äiti paras kokki on
nälkä mulla pohjaton.
Nauttivaa vuoden vaihdetta ja Uutta Potkua vuoteen 2012!
Hieno makumaisema, joka alkaa olla monella tavalla kadonnut. Puolukkakin kaipaa monessa taloudessa vähintään poronkäristyksen tai hirven ulkofileen kaverikseen. Eikä aina puolukka kelpaakaan, kärbälöitä pitää pakkasen pohjalta tonkia. Ehkä se arvostus löytyisi sieltä taas, jos istuisi ruokapöytään perunamuusia pohtimaan puolukan kanssa suuhunsa.
VastaaPoistaEikös runosi ole tanka? 5-7-5-7-7 tavua (kaksi osaa, 3/2 säettä). Haikussa olis se 5-7-5 (yksi osa, 3 säettä). Hyvä runo joka tapauksessa ja hieno muisto! Sai ajattelemaan.
pulla on hyvää
namia suussa sulavaa
joskus kaipaa SILAVAA
jäniksen vuosi vaihtuu
harjun, veden välissä
Runo tosiaan on tanka. Haiku on kuten sanoit 5-7-5. Minulla oli omat muistiinpanot esillä, kun tuon kirjoitin ja siitä huolimatta tein noin ISON mokan. Ei tässä kohta enää voi luottaa edes itseensä.
VastaaPoistaSinun tankasi on mielenkiintoinen... jäin miettimään alun ja lopun yhteyttä
Pikkuvikoja, sanon minä. Käytän vain kaikki tilaisuudet näsäviisasteluun. Blogin kirjoittaminen kun ei ole niitä maailmaa mullistavia asioita.
VastaaPoistaHeitetään nyt suppea, schaibaretorinen tulkinta meikäläisen runosta:
Runon ensimmäisen ja toisen osan yhteys on rivien välissä. Siinä yhdistyy välitön mielihyvä muutoksen tilaan. Joulusta on vielä jäljellä äidin pullaa ja kinkkua. Toisaalta uusivuosi on muutoksen aikaa. Vanha vuosi oli harju, tuleva vuosi on vesi. Kyseessä on myös viittaus paikkaan, Lahti on harjujen ja Vesijärven välissä.
Kahden osan jukstapositio on ilmeinen: leikkisä, lapsekas nautinto on yhdistetty pohdiskelevaan ja implisiittiseen sisältöön.
Jees tiesin, että tässä on jotain syvällistä. Hienosti selitetty, minäkin melkein ymmärsin jokaisen sanan ;)
VastaaPoistaJoskus kun miettii mikä on maailman parasta ruokaa, huomaan että kyllä se oli kaverin äidin tekemää. Oma äitini ei ollut kovin hyvä laittamaan ruokaa, mutta oli monessa muussa pirun hyvä. Siivoomisessa ja siinä, että kun lauantaisin mentiin saunaan (siis sen jälkeen kun olimme jo siskoni kanssa muuttaneet pois kotoa) niin saunan jälkeen oli AINA vaniljajäätölöä ja omenapiirakkaa. Lisäksi äiti hieroi ja rasvasi minun ja siskoni jalat. Hyviä muistoja nekin.
VastaaPoista