Taivaslaulu

Monet ovat kehuneet Pauliina Rauhalan esikoiskirjaa Taivaslaulu (2013). Se on odottanut hyllyssä ja  nyt vihdoin luin sen.

Olisiko kansikuvassa tulivuoren purkaus?

Kirjan päähenkilöt, Vilja ja Aleksi, rakastuvat toisiinsa ja perustavat perheen. Molemmat ovat lestadiolaisia. Lapsia syntyy yksi toisensa jälkeen ja kaiken huipuksi heille syntyy kaksoset. Kirjassa seurataan perheen arkea. Äiti, äidin kroppa ja mieli väsyvät vähitellen jatkuvien raskauksien johdosta.

Lestadiolaisuus on läsnä arjessa, siitä syystä (niin ainakin kuvittelen)  äiti väsyy lopullisesti.Väsyneenäkin hän jaksaa leipoa myyjäisiin ja samantien ostaa ne itselleen takaisin, jotta perhekin saa kakkua. Äiti joutuu sairaalaan ennen kaksosten synnytystä ja Aleksi jää selviytymään arjesta kolmen pienen lapsen kanssa.

Kirja on mielenkiintoinen ja se kannattaa ehdottomasti lukea. Odotin kuitenkin jotain enemmän. Kirjaa on kehuttu niin paljon, että odotukset ovat nousseet ehkä sen vuoksi tosi korkealle.

Vilja ja Aleksi pelastavat avioliittonsa tekemällä omat ratkaisunsa. Luettuni kirjan, yhdyn takakannen lauseisiin "Taivaslaululla on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella."

Kirjassa päästään kurkistamaan lestadiolaisten maailmaan hiukan pintaa syvemmälle ja se avaa varmasti monen silmät näkemään heidät eri tavalla kuin aikaisemmin. 

Lukemisiin!