Tämä kirja ei kuulu normaaliin lukemisen tyyliini. Se oli kuitenkin niin hyvin esitelty, että mielenkiintoni heräsi ja ostin sen. Minulla on Eppu Nuotion kirjoja useampikin hyllyssä, mutta en ole lukenut niitä (Musta, Paine, Maksu, jne.). Tämän kirjan jälkeen on syytä paneutua niihinkin.
Kirjan pääosassa on viisikymppinen eronnut historianopettaja Karin. Hänen miehensä lähti toisen naisen matkaan. Heidän aikuinen tyttärensä pitää yhteyttä molempiin. Karinin elämään ilmestyy yllättäen Lauri, joka on myös eronnut. Lauri syventyy työntekoon koko tarmollaan eikä mm. huomaa, että työkaveri Kaari on kovin ihastunut Lauriin ja unelmoi heidän yhteisestä tulevaisuudestaan. Lauri kiinnostuu Karinista heti ensinäkemältä.
Kirja etenee verkkaisesti. Aluksi luin sitä iltaisin. Jos ajatukseni eivät rauhoittuneet mennessäni nukkumaan, niin tartuin kirjaan ja luin sitä muutaman sivun. Se rauhoitti ja uni tuli, kunhan suljin silmäni. Kirjan juonessa pysyin hyvin kärryillä, kun siinä kaikki tapahtuu niin hitaasti. Karin ja Lauri kävelevät ja keskustelevat. Siihen se sitten jääkin. Karin ei halua muuta kuin keskustelua ja Laurilla on vaikeuksia hyväksyä se.
Sitten tapahtumia alkaa tulla enemmän ja pääsin itsekin todellisen lukemisen makuun. Loppuratkaisu alkoi kiinnostaa. En kuitenkaan aio juonesta kertoa tämän enempää.
Kirjassa käsitellään rakkautta eri näkökulmista, äidin rakkautta sekä omaan lapseen että omaan äitiin. Rakkautta exmieheen ja rakkautta uuteen mieheen. Mustasukkaisuus ja kateus aiheuttavat omat värinänsä. Keski-ikäinenkin voi haaveilla ja alkaa muuttaa haaveitaan todeksi. Pienellä muutoksella elämässä saattaa olla isompikin vaikutus tulevaan.
" En minä tiedä, olenko minä sinulle oikea vai väärä, mutta minä rakastan sinua."
Mukavaa lukemista ilman räiskintää ja pauketta., suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti