Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ihastuin Linda Olssonin kirjaan "Sisar talossani" ja tilasin sen jälkeen hänen muut käännetyt kirjansa.
"Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" on Olssonin esikoisteos, joka on alkuperäiseltä nimeltään "Let me sing you gentle songs" ja se on ilmestynyt vuonna 2005, ensimmäinen suomennos 2009. Kädessäni on pokkari, joka on kirjan kymmenes painos.

Kirja kertoo kolmekymppisen Veronikan ja yli seitsemänkymppisen Astridin ystävyydestä, jolle molemmilla on tilaus. Molemmat ovat saaneet ja molemmat ovat menettäneet.

Olssonin tekstiä on helppo lukea. Tämä kirja on hyväntuulinen kaikessa murheessaankin. On mielenkiintoista seurata ystävyyden kehittymistä, luottamuksen heräämistä toiseen ja keskustelun siirtymistä aina vaan arempiin aiheisiin. Ystävyys syntyy kuin varkain,

Kirjassa on 37 kappaletta ja jokainen alkaa muutamalla runon säkeellä. Olsson on kerännyt kirjan loppuun luettelon ruonoista ja niiden tekijöistä.

Astridin lempiruno on "Lapsiraukkani"

Lapsiraukkani, pimeänpelkoinen,

olet tavannut toisenlaisia haamuja

valkoiseen puettujen hahmojen keskellä

näet pahan kasvoja.

Nyt laulaisin sinulle lempeitä lauluja

vapauttamaan sinut pelosta, pakosta

ja ahdistuksesta.

Pahuudesta ne eivät kanna tunnontuskia.

Hyvyyden puolesta ne eivät lähde taistelemaan.

On näet niin, että kaikki elävä

on perimmiltään samankaltaista.

Kuin puut ja kasvit elävä pyrkii kasvuun -

oma voima nostaa sitä taivaita kohti.

Puut voivat kaatua ja kukat kuihtua

ja oksat voimansa menettää,

mutta uni jää - kunnes herää -

joka mahlapisaraan elämään. 

Ihastuttava kirja alusta loppuun.