"Sinä kutsut kuten kuutamo susia
ja jokin minussa vaeltaa luoksesi
niin kauan kuin yön pimeyttä riittää,
puhumme toisillemme omilla kielillämme
luonnon laki,
kun huhtikuu on ohi
tulee sinusta puolikas
ja minun on lähdettävä näiltä leveysasteilta
jatkamaan keskenjäänyttä pesäntekoani."
Aikuislukiossa opin lukemaan, niin oikeasti, opin lukemaan runoja, novelleja, artikkeleita, kirjoja ja kaikkea muuta.
Runo ei aukea yhdellä lukemisella, ei kahdellakaan vaan se pitää lukea uudelleen ja uudelleen, kunnes sen ymmärtää. Ja eri lukijat löytävät siitä eri sävyjä.
Sen vuoksi tämä Jennin runokokoelma on mielenkiintoinen, runot antavat aihetta mietiskelyyn, maisteluun, haisteluun, tuumailuun, järkeilyyn ja jopa ongelmanratkaisuun.
kun ensimmäinen työmies ylittää sillan
ja kaihtimet ikkunoissa lehahtavat korkeuksiin
katso suoraan huoneeseeni valoisana aamuna
yhdentoista maanosan karttakirjat pöydällä
tuuli käy kaakkoon ja itään, viileä
kuin silmistä iholle siirtyvä muisto, heinäkuu
lattialankkujen alla nariseva
väsynyt hiljainen rytmi
saavu minulle kasvot paljaina
lue pyytämättä valkoisten taulujeni tummuva teksti,
uskalla ottaa
leipä, viini, kala
se kaikki on sinun.
Piirrä minuun kivinen taulu,
lävistä lehdet ja runko
kirjota itsesi
ihoni tyhjille papereille
ole minulle hidas lintuhavainto keväästä syksyyn
timotei, pujo ja koiranputki
ole joella seisova ruskea vesi
kulje kaikkien kanavieni lävitse, päästän
sinut kiinninaulatuista ovista
sudelta ihmiselle, on käsieni heikko pyyntö
vie minut harhaan kesän jokaisena yönä."
Eipä tässä sitten muuta. Luetaan nautiskellen kaikkea mitä luetaan.
Runoilemisiin tai ainakin runojen lukemisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti