Kirkkaus

Luin Riitta Jalosen kovasti kehutun Kirkkaus -kirjan (2016).  Se oli minulle ensimmäinen kurkistus Jalosen kirjallisuuteen.

Kirja on Jalosen 12. romaani ja se kertoo fiktiivisen tarinan (jos näin voi sanoa) uusseelantilaisesta Janet Framesta (1924 -2004), joka sai osakseen skitsofreenikon diagnoosin. Myöhemmin, paljon myöhemmin, tarkempien tutkimusten jälkeen todettiin, että hän ei ole sairastanus missään vaiheessa skirsofreniaa. Järkyttävät sairaalajaksot ja sähköshokit vaikuttivat kuitenkin hänen myöhempään elämäänsä. Hänestä tuli kuuluisa kirjailija rankasta lapsuudesta ja nuoruudesta huolimatta. Hänestä on tehty myös elokuva, An Angel at My Table. Jalonen kertookin kirjan lopussa, että elokuvan nähtyään hän otti pitkään mielessä muhineen ajatuksen kirjoittaa Framesta työn alle.

En aluksi päässyt kirjaan kiinni, se ei ottanut minua valtaansa. Illalla väsyneenä jaksoin lukea sivun tai luvun, jotka ovat muutaman sivun mittaisia. Minulle ei muodostunut kunnon kuvaa kirjan alusta, se tuntui sekavalta. Tiedän kyllä, että kirjaa pitäisi lukea pidempiä pätkiä, jotta siihen pääsisi paremmin sisään.

 Kirjassa on viisi osaa:
I Armeijamökki Uusi-Seelanti 1924 - 1956
II Peilikaupunki Ibiza 1956-57
III Hyvin pieni lankakauppa Andorra 1957
IV Big Ben Lontoo 1957-1963
V Kakapo Oamaru 1963

Ensimmäisen osan alussa on tämä teksti, joka kuvaa hyvin kirjan tyyliä.

Suurin piirtein kirjan puolesta välistä luin sen loppuun nopeasti. Aloin syttyä sen sisältöön ja ehkäpä ymmärtämäänkin lukemaani.
Janetin elämä ei ole helppoa, hän on herkkä ja rakastuu vääriin miehiin. Kirjoittaminen ei aina suju ja sen eteen Janet joutuu etsimään apua. Onneksi hänellä on ystäviä, paras kaikista on Frank, jolle hän kirjoittaa usein ja joka auttaa ja tukee häntä.

Erilainen, mielenkiintoinen kirja taas vaihteeksi. Ehkä tutustun Jalosen kirjallisuuteen vielä toisen kirjan kautta. Katsotaan.
Toivon lukevani tämän kirjan toiseen kertaan jossain vaiheessa, jotta saan siitä irti kaiken mitä se tarjoaa. Uskon, että olen kehittymässä kirjojen lukijana. Luen nykyään erilaisia kirjoja, en pelkästään nopeita mukaansa tempaavia romaaneja, joista ei vähän ajan päästä muista mitään. Kirja, joka jää mieleen, on lukemisen arvoinen.
Tämä kirja sopisi hyvin lukupiiriin. Siitä jokainen löytäisi omat sävynsä ja varmasti keskusteltavaa riittäisi. Minua alkoi myös kiinnostaa itse Janet Frame, mutta hänen kirjoittamiaan  kirjoja ei ole käännetty suomen kielelle, joten ajatus lukemisesta saattaa jäädä vain kiinnostuksen asteelle.
Lukemisiin!