He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen on kirjailija ja psykologi. Hän on opiskellut Suomessa ja Yhdysvalloissa. En ole lukenut ennen hänen(kään) kirjoja, mutta nyt tartuin paksuun tiiliskivikirjaan, "He eivät tiedä mitä tekevät", joka on saanut Finlandia 2014 -kirjallisuuspalkinnon.

Kirjaa on kovasti kehuttu, mutta olen myös kuullut mainintoja, ettei Joku ole jaksanut lukea sitä loppuun asti. Kieltämättä 820 sivua vaatii turnauskestävyyttä. Kirjaa ei pysty lukemaan yhdessä yössä vaan se vaatii enemmän aikaa.

Alku oli minusta hyvin mielenkiintoinen. Suomalainen nainen, Alina, ja yhdysvaltalainen tutkija, Joe, menevät naimisiin ja päätyvät asumaan Suomeen. Joen kautta pääsee kiinni moniin meidän suomalaisten "systeemeihin", jotka ovat ulkomaalaisen silmin lähinnä omituisia.
Alinalla ja Joelle syntyy lapsi, Samuel. Liitto ei kuitenkaan kestä, Joe kaipaa "oikeita töitä", hän haluaa tehdä sitä missä on hyvä ja niin hän lähtee takaisin kotimaahansa. Alina ja Samuel jäävät Suomeen.

Kirja on mielestäni kaikkien kolmen kasvutarina. Alina syyttää Joeta kaikesta tapahtuneesta, mutta joutuu toteamaan, ettei hänen oma toimintansakaan ole ollut virheetöntä. Joella on uusi perhe Yhdysvalloissa ja joutuu perheineen kokemaan mm. eläinaktivistien hyökkäykset omaa toimintaansa vastaan sekä omien tyttäriensä kasvun ja heittäytymisen uusien keksintöjen vietäväksi.
Samuel elää omaa elämäänsä, hän on perinyt isältään älykkyyden, pärjää hienosti koulussa, mutta jättää monesti tärkeitäkin asioita tekemättä. Yksi asia on hänelle tärkeää, hän vastustaa eläinten käyttöä tutkimuksessa ja siihen hän käyttää osaamistaan.
Valtonen vie kirjaa hienosti eteenpäin. Lukija muodostaa oman käsityksensä tapahtumista ja siitä, mitä tulee tapahtumaan. Viimeiset sata sivua selittävät kaiken tapahtuneen, eikä asiat olekaan niin kuin on annettu ymmärtää.
Aivan viimeisillä  sivuilla tarina saa lopun, josta minä en pitänyt. Minusta kirja jää kesken. Ärsyttävää!

Luulen, että ne ihmiset, jotka eivät ole jaksaneet lukea kirjaa loppuun, ovat kyllästyneet siihen, että esim. kun kaksi ihmistä kohtaa, siinä samassa lähdetään aikamatkalle aikaisempaan, joka kertoo sen, mitä kyseiselle ihmiselle on tapahtunut ennen tapaamista. Tapaamiseen tullaan takaisin kymmenien sivujen jälkeen. Tämä vaatii lukiessa keskittymistä ja eläytymistä luettuun, jotta tietää missä mennään.
Muistakaa, että minä kirjoitan näitä ajatuksia omasta näkökulmastani. En ole mikään asiantuntija vaan ihan tavallinen kirjojen lukija, joka yrittää lukea kaikenlaisia kirjoja.

Kannattaa ottaa koppi tästä "tiiliskivestä".