Tyttöjen käsityön opas

Yhtä en vaihda... ja se on tämä kirja.

3. painos vuodelta 1968

Kirjan ovat yhteistyönä laatineet ryhmä Helsingin oppikoulujen käsityönopettajia. Kuvat on piirtänyt käsityönopettaja Raija Helenius.

Siskoni käytti samaa kirjaa, mutta kirja palautui minulle

Käytin kirjaa keskikoulussa. Olin silloin 11-vuotias eli siitä on jokunen vuosi aikaa. En enää muista meidän käsityönopettajan oikeaa nimeä, mutta Räsyksi häntä sanottiin. Hän oli erittäin vaativa, mutta myös kannustava. Kirjassa on paljon omia merkintöjä opettajan ohjeistuksen mukaisesti. Opettajalla oli pedagogiikka hallussaan. Hän jakoi meille kirjatiedon lomassa omaa osaamistaan. Etusivulla on näköjään pari neulemallia ja ilmeisesti hameen "kaava".

Kaikki pistot käytiin läpi ja niistä tehtiin mallitilkku.

Kuten myös päärmeet

Neulekielikylpy

Kumma juttu, mutta minä olen aina kutonut vaikka kyseessä on neulominen. Ehkä se on tullut siitä, että äiti aina kutoi sukkia tai tumppuja tai jotain muuta. Hän myös kutoi mattoja, mutta ei siinä mitään ymmärtämisvaikeuksia ollut.

Kirjan käytetyin sivu myöhemmällä iällä

Tätä aukeamaa olen tavannut kun olen "kutonut" sormikkaita, tumppuja ja sukkia. Äiti kylläkin eläessään kutoi kaikille sukat ja tumput. Ehkäpä sen vuoksi en ole oppinut muistamaan kantapäitä tms ulkoa. Olen tehnyt niitä niin harvakseen, että aina on pitänyt katsoa mallia.

Uunituoreet sukat Novitan raitalangasta

Nykyään on helppoa kun raitaakin tulee itsestään, ei tarvitse paljon päätellä. Novitan ohjeessa oli nauhakavennus ja tein sen näihin sukkiin. Itse henkilökohtaisesti kuitenkin pidän enemmän sädekavennuksesta ja sen aionkin tehdä seuraaviin sukkiin.

Harkitsin aikoinaan käsityönopettajan koulutusta, mutta en sitten kuitenkaan jatkanut lukioon vaikka äitini olisi niin halunnut. Sen jälkeen jatko-opiskelu olisi ollut kallista enkä halunnut edes ajatella lainanottoa. Joten lähdin tälle tielle, jolla nyt olen. Se oli minulle sopiva vaihtoehto. Vuosi ammattikoulua, sen jälkeen 1,5 vuotta harjoittelua (huom. palkallista) ja vielä 1,5 vuotta töissä ennen kuin 20-vuotiaana sain hakea työnjohdolliselle linjalle. En tarvinnut lainaa ja töitäkin on riittänyt. Käsitöitä en kuitenkaan ole unohtanut.

Ja kun kerran avauduin niin kerrotaan vielä, että tulihan se lukiokin käytyä aikuisen naisen iässä päivätöiden lomassa.  Olen ns. elinikäinen oppija eli minulla on aina joku opiskelu menossa.
Tällä hetkellä takkuan gradun kanssa ja se on yksi syy, minkä vuoksi en päivitä tänne isommin mitään kirjoja. Kirjasto on kyllä lisääntynyt monilla kirjoilla, mutta luen ne sitten kun pystyn niin tekemään ilman huonoa omaatuntoa eli "sitkun" on tällä hetkellä vallassa, gradun jälkeen otan käyttöön "nytkun".

Lukemisen ja tekemisen vuotta 2015 teille kaikille!