Lopotti

Tommi Kinnusen kirja, Neljäntien risteys, sai paljon huomiota.

Tämän luettuani oli luonnollista tarttua Kinnusen uuteen kirjaan Lobottiin (2016), jossa Neljäntien risteyksen tarina jatkuu.

Kirjan lopusta löytyy lopotti-sanan selitys.

Kirja seuraa pääasiassa Helenan (Tuomaksen isän sisko) ja Tuomaksen elämää.
Sokea Helena jää Helsinkiin ja menee naimisiin Karin kanssa. Heidän parisuhteessaan on monia juonteita, eikä kaikki tosiaankin mene hyvin.
Kinnusella on taito sisällyttää tekstiin yllättäviä käänteitä. Kun itselle on muodostunut kuva tapahtumista, niin yhtäkkiä huomaakin, ettei se niin ollutkaan ja joutuu miettimään asiat omassa päässäänkin uudelleen.
Tuomas lähtee mahdollisimman kauas Selkosten kylästä. Hän haluaa aloittaa uuden elämän uudessa paikassa. Lopulta hän löytää itsensä ja onnen, mutta sekään ei ole lopullista.

Luin kirjaa melko pitkään, ensin iltaisin nukkumaan mennessä ja silloin en päässyt siihen "kiinni", jaksoin lukea vain sivun tai kaksi ja se ei tosiaankaan ole kirjan tekstille eduksi. Juhannuksena luin se sitten melkeinpä yhtä soittoa loppuun ja kirjan henkilöt heräsivät eloon mielessäni. Lukiessani mietin, miten Kinnunen osaa kirjoittaa niin hyvin ja elävästi.

Suosittelen lukemaan molemmat kirjat. Ne toimivat yksinäänkin, mutta Lopotti täydentää ensimmäistä kirjaa mukavasti takaumilla.
En tiedä ilmestyykö tälle vielä jatko-osa, mutta aineksia kyllä olisi.

Nyt on pakko pitää pieni tauko,vaikka lomalla olenkin. Täytyy antaa Lopotin aiheuttamien tunteiden laskeutua ennen seuraavaa kirjaa.