luin Hjorthin ja Rosenfeldtin kirjat väärässä järjestyksessä. Tämä olisi pitänyt lukea ensin ja sitten vasta Oppipoika.
Eipä se paljoa haitannut, mutta loppusivujen yllätys olisi ollut melkoinen, jos en olisi valmiiksi tiennyt ratkaisua (siis yksi yllätyksistä).
Kirja oli mielenkiintoinen ja se kannattaa ilman muuta lukea, jos hiukankin pitää tämän tyylisistä teksteistä.
Vaikka olen lukenut kaksi kirjaa, niin minulle ei ole muodostunut selkeää kuvaa Sebastian Bergmanista. Hän osaa käsitellä naisia (jos haluaa), mutta toisaalta hänen käyttäytymisessään ei ole mitään hyvää. Jollain lailla tulee mieleen Mentalistin Patrick Jane, joka myös toimii poliisin apuna murhatutkimuksissa. Heissä on paljon samaa, mutta myös eroja. Sebastianin luonne kuvataan hyvin, mutta en ole saanut muodostettua hänestä itselleni ulkoista kuvaa. Siis yleensähän itselle tulee jokin käsitys, miltä kirjan henkilöt näyttävät, mutta Sebastianin kohdalla niin ei ole käynyt. Ehkä hänen käyttäytymisensä estää kuvan muodostumisen. Sen tiedän, ettei hän ole mikään atleetti vaan lähinnä hiukan ylipainoinen pullukka, mutta siinä onkin kaikki.
Sivuja on 472, joten varaa itsellesi aikaa ja syötävää. Nauti ja anna palaa. Tämä ei ole mikään "välipala vaan kunnon ateria".
Yksi asia jäi hiukan mietityttämään. En tiedä on kirjoittajilla jokin esimerkkipoliisi, mutta Thomas Haralssonista on tehty melkoisen "tyhmä" tapaus, jolla kuitenkin on oma elämä ja sen ilot ja murheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti