The Karhunkierros

Retkeilyoppaan nimi on Karhukierros ja englanniksi The Karhunkierros Trail, mutta minä, joka olen heinäkuussa lähdössä kiertämään kyseisen kierroksen olen ristinyt itse kierroksen The Karhunkierrokseksi.

Oppaassa on yleistä tietoa mm. Oulangan kansallispuistosta ja alueen luonnosta. Jylhät maisemat ja monipuolinen lajisto on tehnyt koillismaan seudun tunnetuksi. Kuusamo on napapiirin alapuolella ja se on Suomen oloissa äärimmäisten sääolojen alue. Vuoden keskilämpötila on 0 astetta, mutta talvella pakkanen saattaa pudota alle -40 asteen ja kesällä on kunnon hellettä (tämä kesä saattaa olla poikkeus :). Vuotuinen sademäärä on 600 mm ja pienen haihtumisen vuoksi ilmasto on kostea. Ensilumi sataa lokakuun puolessa välissä ja toukokuun loppupuolella tulvii. Joten mielenkiintoinen kierros on tulossa. Tänä kesänä on mahdollisuus saada sateen lisäksi niskaansa myös lunta tai rakeita.

Kansallispuistossa on myös omat sääntönsä. Leiriytyminen ja avotulen tekeminen on sallittu vain merkityille paikoille. Koiria ei saa viedä autiotupiin. Roskaaminen ja luonnon tärvely on kiellettyä. Meille säännöt ovat itsestään selviä, mutta on mielenkiintoista päästä toteamaan, noudattavatko kaikki niitä.

Löysin tämän aarteen erämessuilta

Kuusamo kuuluu pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jonka yleisimmät puulajit ovat mänty, kuusi ja koivu. Kuusen alalaji, kapeaneulainen kynttiläkuusi (siperiankuusi), esiintyy alueella. Kuusamossa (Oulankajoen laaksossa) on lukuisia harvinaisia kasvilajeja. Retkeilijöitä ohjataankin jättämään rauhaan kasvit, joista osa on rauhoitettuja.
Retkeilijä saattaa törmätä myös poroihin, jotka ovat tulleet Oulankajoen rannoille hyttysiä pakoon. Niiden häiritseminen on tottakai kiellettyä. Hirvet ja karhutkin kuuluvat alueen eläimistöön (nekin kannattaa jättää rauhaan, jos sattuu näkemään). Pienemmistä eläimistä susia, ahmoja ja ilveksiä on myös maisemissa. Maakotka pesii alueella ja oppaan mukaan erittäin harvinainen sinipyrstö on myös havaittu alueella.

The Karhunkierros odottaa meitä :)

Oppaan kaikki tekstit ovat suomeksi ja englanniksi.
Varsinaisen Karhunkierroksen (70/80 km, 4 - 6 vrk) lisäksi oppaasta löytyy Pieni karhunkierros (12 km, 5-9 h), Oulankajoen alajuoksun melontareitti (25 km, 5-9 h) ja Keroharjun reitti 17 km, 1-2 vrk).

Alku on helppoa, viimeiset osuudet noustaan

The Karhunkierros on jaettu neljään osaan (19 km, 18 km, 25 km ja 23 km). Olemme suunnitelleet alustavasti neljän päivän (kolme yön) patikointia, joten noin 20 kilometrin päiväosuudet vai pitäisikö sanoa vuorokausiosuudet ovat meidän tavoitteenamme. Siellähän on lähes yötön yö vielä heinäkuun alkupuolella, hämärää on vain noin tunnin verran ja silloinkin näkee ilman lisävaloa, jos on selkeä sää.

Reissuun lähtee seitsemän henkilöä (4 aikuista ja kolme lasta (veljen 17-vuotiaat kaksoset ja siskon 11-vuotias poika) sekä kaksi koiraa (pieni portugalin podengo, Iines ja karjalan karhukoira, Venni) eli todellinen Ryhmä Rämä.

Opas ja kartta ovat kätevästi muovikansissa.

Opas sisältää myös kartan, johon reitit on merkitty tupineen, laavuineen ja nähtävyyksineen.

Karhunkierrosta on kierretty jo 50 vuoden ajan, vuodelta 1954 ovat ensimmäisten osuuksien merkinnät. Kierros syntyi, kun luonnosta innostunut porukka halusi koota kaikki Kuusamon nähtävyydet yhden reitin varrelle. Taustalla oli myös koskien suojelun edistäminen. Reitin loppuosa kulkee vaarajonon (Konttainen-Ruka) kaikkien huippujen kautta. Tarkoituksena on ollut, että reitti tuntuu kulkijoiden jaloissa ja sen varmasti tekee.

Kartassa on Rukatunturin ympäristöstä on oma pieni kartta.

Tällä kartalla pärjää hyvin Rukalla. Ensimmäinen etappi on vuokramökin löytäminen.

Meidän patikointi alkaa Hautajärveltä.

The Karhunkierroksen voi tehdä osissa, reitille voi tulla eri lähtöpisteistä, joten valinnan varaa on. Me teemme pisimmän reitin eli lähdemme Hautajärveltä. Menemme sinne Rukalta joko linja-autolla tai taksilla. Se selvitellään sitten kun ollaan Rukalla.

Maali

Loppupisteestä on sitten vielä mökille vähän yli kilometrin matka, joten siinä vaiheessa täytyy vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa...

Sisä- ja ulkokuori. Olisi upeaa, jos ei sataisi, niin voisi jättää ulkokuoren pois ja nauttia näkymästä.

Uuden teltan pystytysharjoitus tehtiin sisätiloissa. Tämä on niin helppo teltta pystyttää, että sen voi tehdä myös yksin. Mutta toivottavasti ei sada kaatamalla :)

Hankintoja on joutunut tekemään melkoisesti, jotta pärjää sääoloista riippumatta ulkotiloissa koko reissun. Rinkka, teltta, makuupussi, makuualusta, sadevaatteet, kengät, kaasukeitin... siinä taitaa olla suurimmat rahanreiät.
Lopputulema on se, että tämä reissu ei ole ensimmäinen ja viimeinen vaan uusia reissuja on edessä myöhemmin.

Harjoituspatikointia Aulangon upeissa maisemissa

Minun täytyy myös miettiä minkä/mitkä kirjat otan mukaan, jotain kevyttä siis painoltaan ja ehkä sisällöltäänkin. Niistä sitten myöhemmin, kun reissu on takana.

Iinekselle on hankittu koirien hyttysmyrkkyä.

Sydänten varas

Kolmas reissulla mukana oleva kirja on Tess Gerritsenin kirja Sydänten varas, jossa alateksti "Joskus on pakko tehdä rikos selviytyäkseen".

Tämän kirjan olen saanut yli 90-vuotiaalta tädiltä, himolukijalta, joka lukee dekkareita nopeasti ja nauttii lukemastaan ja huom. lukee ilman silmälaseja. Hän käyttää kirjakauppojen pokkaritarjoukset hyväkseen ja lukemisen jälkeen jakaa kirjat eteenpäin, joko antaa ne pois tai vie divariin. Jees, kestävä kehitys... pystyisinpä itse samaan. Ei olisi kamalia kirjavuoria kotona :)

Luin tämän kirjan ruotsalaisen Kristina Ohlssonin kirjan (edellinen teksti) jälkeen ja minulla oli oikeasti vaikeuksia päästä alkuun. Kirja oli niin tyypillinen dekkari, jossa kaikki tapahtuu helposti. Lukiessa tuli mieleen teinivuosien kaikki erilaiset naisille tarkoitetut sarjat, (lääkäri ja mitä niitä nyt oli), joissa rakkaus oli vahvasti mukana ja joita ahmin kesäisin monta päivässä.Juontakin niissä tietty oli, mutta se saattoi ratketa tai siis ratkesi aina puolessa sivussa aivan yllättäen.

No, ei tämä nyt niin paha ollut, luin sen vaan väärässä rakosessa. Jos haluaa täytettä päivään, tämä kirja tuo sitä. Se on nopeasti luettava (isoa tekstiä) ja vain 316 sivua (pokkarissa).

Pääosassa on nainen, entinen rikollinen, jota itseään entinen menneisyys tuntuu painavan eniten. Hän alkaa selvittämään vakuutuspetosta, jota on ollut itse toteamassa. Kukaan ei tietenkään usko häntä. Petoksen tekijä on ostanut virkamiehiä jne. puolelleen, joten häntä ei niin vaan epäilläkään mistään. Nainen joutuu tappolistalle ja sitä kautta kaikenlaisiin vaikeuksiin.

Ruumiita, ampumahaavoja ja muita ruhjeita tulee matkan varrella, mutta loppujen lopuksi kaikki päättyy hyvin, myös rakkausasiat.

Joudun ehkä hiukan miettimään ennen kuin luen seuraavan Gerritsenin kirjan. Niitäkin siis on hyllyssäni muutama ;) Osa siis saatuja.

Nyt on matkakirjat luettu ja blogattu.

Nukketalo

Löysin uuden ruotsalaisen kirjailijan, Kristina Ohlssonin. Nukketalon ruotsinkielinen alkuteos on Askungar ja se ilmestyi vuonna 2009. Ensimmäinen suomenkielinen painos on ilmestynyt jo 2010. Hän on kirjoittanut neljä jännäriä, joissa pääosassa on Fredrika Bergman. Tämä on siis niistä ensimmäinen.

Kristina Ohlsson

Löysin kirjailijan ihan minulle ominaista reittiä. Kirjakerhossa esiteltiin hänen viimeisin jännärinsä ja samalla tietty hehkutettiin kirjailijaa ja aikaisempia kirjoja. Joten tilasin ne kaikki, kolme aikaisempaa pokkareina ja viimeisimmän ihan kunnon kirjana.

Jotta pääsen aloittamaan lukemisen alusta. :)

Ja se kannatti.
Otin kirjan mukaani reissuun ja jouduin/sain ahmia sen 425 sivua pientä tekstiä hiljaisina aamutunteina.
Otan matkalukemista aina tarpeeksi mukaani (nyt kolme pokkaria, jotka kaikki ovat jo luettu),  koska matkalla on ihanaa keskittyä kaiken katselemisen lisäksi lukemiseen. Omatunto ei soimaa, että pitäisi tehdä jotain muuta (esim. kirjoittaa gradua).

Dekkari, jota suosittelen

Jotain noissa ruotsalaisissa on... tv-jännärit ja kirjat...molemmat vetävät minua  puoleensa. Tietty se, että pääosassa on  nainen, joka joutuu tekemään hartiavoimin töitä, jotta hänet hyväksytään uudessa työpaikassa, kiinnostaa minua aina. Mutta myös itse tarina. Se ei ole mikään ennalta arvattava ja siinä joutuu itsekin ajattelemaan (tai ainakin minä).

En lähde juonta sen kummemmin kertomaan, mutta siinä on lapsiin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tietysti paha/pahat ovat pääasiassa miehiä. Tarinalla on tavallaan onnellinen loppu, mutta ei kuitenkaan ihan onnellinen niin kuin useimmissa saduissa.

Kirjan lopussa on kerrottu kirjailijan kiitokset, jossa hän mm. kertoo, että tämä on hänen ensimmäinen kirjansa, vaikka hän on aloittanut kirjoittamisen jo seitsenvuotiaana. Hän kiittää opettajiaan, jotka ovat kannustaneet häntä heti alusta alkaen kirjoittamaan.

Kannustus, siinä on voimaa... liian usein tapaa ihmisiä, joita on  latistetttu kannustamisen sijaan.
Kristina Ohlssonin kohdalla on kuitenkin huomattu ja huomioitu se missä hän on hyvä ja ohjattu jatkamaan sillä tiellä.

Jäin koukkuun. Pieni ikävä juttu kuitenkin kävi. Kirjan lopussa oli esitelty neljäs (viimeisin) kirja ja erehdyin lukemaan sen. Siinä tuli ilmi sellaisia asioita päähenkilöistä, joita en olisi halunnut vielä tietää. Siis sivulauseissa, mutta kuitenkin.

Seuraavat kirjat ovat Tuhatkaunot, Varjelijat ja viimeisin Paratiisiuhrit.

Jos vähääkään kiinnostaa ruotsalaiset dekkarit, niin käy kiinni :)

P.S. Tämä on uusi juttu, että reissussa on mukana myös tabletti, jolla pääsee kirjoittamaan tätä blogia. Kuvat eivät ole mitään maailman parhaita, mutta pääasia, että niistä saa selvää.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitäsi paljain käsin

Jonas Gardell, yksi Ruotsin julkisimmista kirjailijoista ja homoseksuaaleista on kirjoittanut trilogian, jonka ensimmäinen osa on Rakkaus (2012), Tarinan joka on odottanut tulla kerrotuksi, homoista, hänen ystävistään, joista osa sairastui, kuihtui ja kuoli pois. Hän itse selvisi.

Kirja kertoo Benjamista, Jehovan todistajasta ja Rasmuksesta, ainoasta lapsesta, homoudesta, joka odottaa esiin tuloaan. Kirjan tapahtumat perustuvat oikeisiin tapahtumiin.

Homous oli vielä 70-luvun lopulla luokiteltu Ruotsissa sairaureksi. Homoseksuaalinen mies luokiteltiin lapsen tasolle jääneeksi kurjaksi vaivaiseksi, kehityksessään anaalivaiheeseen jääneeksi, tunteiden tasolla äitiinsä takertuneeksi, epäitsenäiseksi ja traagiseksi yksilöksi. Mm. Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter kieltäytyi vielä 80-luvun alussa julkaisemasta kuolinilmoituksia,  jos vainaja oli mies kuten lähin surijakin.

Suurin osa homoista toimi salaa läheistensä tietämättä. Tukholmassa oli muutamia määrättyjä paikkoja, joissa he iskivät toisiaan. Kohtaamiset tapahtuivat virtsanhajuisissa vessoissa, pusikoissa, seinäsyvennyksissä jne.

Sitten homot alkavat sairastua tuntemattomaan tautiin, aidsiin, joka tappaa ja johon ei ole parannuskeinoa.

Tämä ensimmäinen osa antaa kuvan erilaisista perheistä, joihin homous tulee vaikuttamaan. Seuraavien osien nimet ovat Sairaus ja Kuolema.

Ostin kirjan Helsingin rautatieaseman pokkarikaupasta, jossa se kuului TopTeniin.

Luin sen Dublinissa, jossa myös kirjoitan tätä tekstiä.

Kirja teki minuun vaikutuksen ja auttoi ymmärtämään Jehovan todistajien elämää, jossa on melkoisia paineita myös perheen lapsilla.

On itsestään selvää, että ostan myös seuraavat osat, jotta saan koottua koko tarinan yhteen.

Teksti on hieman töksähtelevää, koska kirjoittaminen windows-tabletilla on minulle uutta, mutta yrittäkää kestää.

Viiden tähden vaellus

Viiden tähden vaellus ei tarkoita minun ja neljän ystäväni vaellusta vaan tällä kertaa se on Piritta Kantojärven kirja (Tammi, 2014).

Kirjoittaja on kehitellyt erilaisia ruokaohjeita omien kokemustensa perusteella erilaisille vaelluksille. Hän on ensin kirjoittanut asioita muistiin vihkoon, sen jälkeen alkanut kirjoittamaan Tunturikeittiöblogia ja sen pohjalta on sitten syntynyt tämä kirja.

Kirjassa on paljon tietoa vaeltajalle erilaisten vaellusten suunnittelusta, rinkan pakkaamisesta, ruoka-aineiden esivalmistelusta, ruokien valmistamisesta ja yleensäkin kaikesta mikä liittyy vaeltamiseen.

Kumman kaa? Pannukahvi vai pikakahvi?

Oma ensimmäinen vaellukseni lähestyy (jonka vuoksi ostin tämän kirjan). En ole vielä perin pohjin tutustunut tähän, mutta sen verran kuitenkin jo selannut, että tiedän tästä löytyvän vastauksen lähes jokaiseen eteen tulevaan ongelmaan.

Tämä lautassetti löytyy jo varusteista :)

Tiskaamisesta luonnossa on omat ohjeensa. Viiden kesän teltta-asumisen pohjalta (kun rakennettiin kesämökkiä) monet asiat ovat tuttuja. Pieni tilkka kuumaa vettä auttaa huomattavasti rasvaisten astioiden tiskaamisessa. Ruohotupolla voi hangata esim. puuronjämät kattilasta jne.

Ruoantähteet haudataan maahan, tiskit tiskataan biohajoavalla tiskiaineella tarpeeksi kaukana rannasta ja roskat kuljetetaan pois. Perusasioita, mutta siitä huolimatta "sohvia ja pesukoneita" löytyy metsistä.

Vaelluksella on huolehdittava siitä, että jokainen saa tarpeeksi energiaa. Tarve on yksilöllistä, se voi vaihdella 2000-4500 kcal:n välillä henkilön koon ja liikkumisen rasittavuuden mukaan. Meidän retkikuntamme muodostuu kuudesta aikuisesta, kahdesta nuoresta ja yhdestä lapsesta sekä kahdesta koirasta. Energiatarve on varmasti jokaisella hyvinkin erilainen. Pitää muistaa pitää taukoja ja syödä usein, ettei "pahantuulisuus" ja väsymys pääse valloilleen.

 Luonnossa liikkujan on muistettava kunnioittaa luontoa ja toimia sen mukaisesti.

Kirja antaa itsestään luotettavan kuvan. Lisäksi aion tutustua kirjoittajan blogiin ennen oman vaellukseni alkua.
Hieno juttu, että ihmiset jakaa tietoa!
                                     Vaeltamisiin!

Poika raidallisessa pyjamassa

John Boynen kirja "Poika raidallisessa pyjamassa" (2006, suom. 2008) teki minuun suuren vaikutuksen. Kirja itsessään näyttää hyvin vaatimattomalta. Se on pehmeäkantinen pieni pokkari.

"Löysin" sen jonkun lehden arvostelun kautta. Nykyään kirjoitan heti ylös kaikki kiinnostavat kirjat, elokuvat tai tapahtumat, jotka tulevat vastaan sanoma- tai muIsta lehdIstä tai yleensäkin jostakin, esim. tuttavien kautta.

Boyne (s. 1971) on kirjoittanut yli 70 novellia, seitsemän romaania ja kolme lastenkirjaa. Hän on irlantilainen kirjailija, joka on saanut oppinsa Dublinissa ja Norwichissa. Kirjoja on käännetty 45 kielelle. Tämä kirja on hänen tunnetuin romaaninsa ja siitä on tehty myös samanniminen elokuva.

Kirjassa matkataan yhdeksän vuotiaan Brunon mukana. Bruno on saksalainen pieni poika, jolla on äiti ja isä ja perheeseen kuuluu myös "Toivoton Tapaus" eli Gretel, Brunon kaksitoistavuotias sisar.

Perhe muuttaa kotiapulaisineen isän "tärkeän" työn vuoksi Brunon rakastamasta Berliinistä pois paikkaan, jota en tässä paljasta. Berliiniin jäävät Brunon kolmen hyvän ystävän lisäksi myös Isoäiti ja Isoisä ja Brunon rakastama talo.

Bruno antaa mielessään asioille mukavia nimiä: isän työhuone on "Kiellettyä Aluetta Aina ja Ilman Poikkeuksia", sisko on "Toivoton Tapaus", jolla on myös toinen nimi " Pelkkää Harmia Ensi Päivästä Lähtien".

Bruno tapaa uudessa paikassa yllättäen samanikäisen pojan, Shmuelin ja heistä tulee hyvät ystävät. Heitä erottaa aita, mutta se ei heitä haittaa. Bruno saa päähänsä hyvän idean, jonka myös toteuttaa ja sen myötä heidän ystävyydestään tulee ikuista.

Ajatukset jäävät kirjaan kiinni vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Historia tulee konkreettisena iholle.

Mikäli löydän kirjasta tehdyn elokuvan niin se on ilman muuta katsottava.

Suosittelen

                                      Lukemisiin!