Sarjakuvamuseo Brysselissä

Brysselin reissulla tutustuttiin paikalliseen sarjakuvamuseoon.

Se oli mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka en tuntenutkaan kaikkia hahmoja ja sarjakuvia.

Lucky Luke oli saanut oman pienen huoneen, jossa esiteltiin kirjailija sekä tuotantoa.

Museon myymälästä löysin tietty ostettavaakin. Ensimmäiseksi bongasin Barbapapan, joka on alunperin ranskalaista tuotantoa (Tison & Taylor). Lasten ollessa pieniä barbapapat tulivat tutuiksi.

Vaikka en ymmärrä kirjan tekstiä, niin kuvat kertovat riittävästi.

Näistä kuvista voi löytää vaikka mitä eli niistä voi lukea paljon enemmän kuin pelkät puhekuplat. Vain mielikuvitus on rajana.

Toinen kirja, joka oli ostettava, oli tietysti Tintti, joka on belgialaista käsialaa (Hergé). Ja sekin tietty ranskankielisenä. Tähän pätee sama kuin edelliseen eli täytyy lukea kuvista miten Tintti ja Milou selviävät seikkailustaan.

Ammattiala kulkee mukana kuin ruumiinosa, joten en voinut välttyä ostamasta isohkoa postikorttia, joka liittyy ruoanvalmistukseen. Todellisuudessa en ymmärrä kortista juurikaan mitään. Kuvista lukeminen ei riitä tässä kohtaa. Jotain tässä menee pieleen, mutta mitä? Ottakaa te selvää siitä.

 

Ja nyt pitäisi keskittyä kasvatustieteellisiin teoksiin ja artikkeleihin. Jotta saisi joskus itsensä valmiiksi ;)

Paimentyttö ja Topelius

Enni Mustosen Paimentyttö eksyi minulle luettuani siitä kirjakerhon mainoksen. Se aloittaa uuden sarjan "Syrjästäkatsojan tarinoita", jossa liikutaan tunnetuissa suomalaisissa kulttuurikodeissa. Tässä kirjassa piikatyttö Ida on pääosassa ja hänen tarinansa ottaa lukijan otteeseensa. Kirja on erilainen kuin yleensä olen lukenut, mutta se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että nyt odotan malttamattomana seuraavia osia, jotta pääsen kurkistamaan taas johonkin kulttuurikotiin.
Ida on mm. piikana professorilla Z. Topeliuksella ja tämän kuoltua (kirjan lopussa) siirtyy Aino Sibeliukselle, joka on naimisissa viuluniekan ja säveltäjän kanssa. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Heti luettuani kirjan tuli mainos kirjasta "Topeliuksen lukemisia lapsille" ja tartuin syöttiin. Nyt luen iltasadun tästä kirjasta. Kirjan on kuvittanut taidemaalari Risto Suomi ja kuten kuvista näkyy, se on onnistunut. Sadut sopivat myös erittäin hyvin aikuisille. Suosittelen!

Vattumatoa en ole vielä lukenut, koska etenen järjestyksessä (älä kysy miksi), mutta se on varmasti myös satu, joka rauhoittaa mielen ja sen lukemisen jälkeen on helppo nukahtaa.